Miten määritellään ikäihminen?

10 kuukautta sitten 98 katselukertaa

Ikäihminen määritellään Suomessa yleensä yli 65-vuotiaana henkilöinä. Tämä ikäraja on käytössä sekä vanhuuseläkkeissä että monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, kuten Siun sote:ssa. Huomioitavaa on, että ikääntyminen on yksilöllistä prosessia, eikä pelkkä ikä määritä ihmisen toimintakykyä tai palveluntarvetta. Ikääntyneiden palvelut ottavat huomioon erilaiset tarpeet.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Ikäihmisen määrittely – miten se tehdään?

Mummolla on kohta 70-vuotispäivä. Hänen kanssaan puhuessa ikääntyminen on asia, johon tulee ajatella vähän toisella tavalla. Ei se ole pelkkä numero, vaan se on elämä.

Meillä Siun sote -alueella, kuulemma yli 65-vuotiaat luokitellaan ikäihmisiksi. Mutta mummo? Hän on edelleen mummo, ei pelkkä tilasto.

Laki sanoo yli 65-vuotiaista, mutta käytännössä se on paljon enemmän kuin pelkkä ikä. Se on kokemus, viisaus, tarinoita täynnä oleva elämä. Mummo on aina mummo.

Viime kesänä mummo jaksoi puutarhan hommatkin, tosin vähän hitaammin. Ei hän ole yhtään heikompi, vaan oppinut rauhoittumaan.

Terveyspalveluiden piirissä tämä 65 vuoden raja tuntuu vähän keinotekoiselta. Mummon käynnit terveyskeskuksessa ovat aina yhtä mukavia.

Mielestäni ikääntymistä ei voi määritellä pelkällä luvulla, se on niin paljon muutakin. On kokemukset ja persoonallisuus.

Meillä on tärkeä oppia näkemään ihminen, ei pelkästään ikäluku. Se on paljon olennaisempaa.

Onko 66-vuotias vanhus?

Onko 66 vanhus? Hmmm.

Ei kai? En tiedä.
Riippuu varmaan...
Mitä mä oon ite sit ku oon 60? Vanhus vai ei?
Joku raja kai sille pitää olla?

Niin, tilastot.

65+ on kai joku vanhusraja, et melkein joka viides suomalainen!
Siis yli miljoona ihmistä... Huh.
80 vuotta, sit alkaa olla jo oikeesti vanha, tai no...
Yli 270 000! Paljon!
Ja enemmän tulee ku kaikki elää pidempään.
Eli ei 66 oo vanhus. Vielä.
Ehkä sit joskus... Mut ei vielä.

Onko 74-vuotias vanha?

Onko 74 vee vanha? Höpöhöpö! Se on vasta elämän alkutaival, kun vertaa vaikka niihin 90+ mummeloihin, jotka painaa menemään rollaattoreilla kuin nuoret konsanaan.

No joo, leikki leikkinä, mutta faktahan on se, että vanhuus on enemmän mielentila kuin mikään tarkka vuosirajaus. Kuin sipulia kuorisi, niin iän myötä kuoriutuu monta kerrosta:

Toimintakyky: Jos kroppa alkaa yskiä ja paikat kolottaa niin, että kävelykin on kuin hidastettua elokuvaa, niin ehkä se vanhuus kolkuttelee jo ovella. Mutta hei, se ei tarkoita, että pitäisi heittää pyyhettä kehään!
Oma fiilis: Joka kolmas 70-74-vuotias tuntee itsensä vanhaksi. No, se on vähän kuin valitsisi sen mielentilan. Jos tunnet olevasi vanha, no okei, mutta elämä on täynnä yllätyksiä! Itse olen 35v ja joskus tunnen olevani 95v, välillä taas ihan teini!
Eläkeikä: Se 65 vuotta on Suomessa vähän kuin virallinen "ikääntymisen" merkki, kun pääsee eläkkeelle. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi automaattisesti muuttua sohvaperunaksi. Ulos vaan nauttimaan elämästä!

Loppujen lopuksi se 74 vuotta on uusi 50! Ainakin jos multa kysytään. Ja tiedän yhden 80v mummon, joka laskuvarjohyppää, joten eiköhän se siitä.

Minkä ikäinen ihminen on vanha?

Vanhuus: raja hämärän peitossa.

75 vuotta. Toimintakyky ratkaisee.

65 vuotta: eläkeikä, ikääntynyt.
70-74 vuotta: kolmasosa itsensä vanhana pitää.

Ei yksiselitteistä vastausta. Biologinen ikä, ei pelkkä luku. Yksilöllisiä eroja. Terveys ja toimintakyky määrittävät.

Missä iässä on vanha?

Mutta mikä se vanhuus oikein on? Tuntuu niin eri asia jokaiselle. Mummo sanoi aina, että vanha on vasta kuollessaan.

Tilastoissa 65, se on se maaginen raja. Eläke alkaa, kaikki muuttuu. Mutta onko se sitä oikeaa vanhuutta?
Minä olen 32, en koe olevani vanha, vaikka jotkut jo sanoo, että olen vanha. Heh.
Mutta äiti, hän on 58, hän sanoo olevansa vanha, väsynyt. Hän puhuu siitä, kuinka kaikki sattuu.
Onko se sitten fyysistä vai henkistä? Onko vanhuus kipua, väsymystä? Vai jotain ihan muuta?
Ehkä se on asennekysymys? Oma päässä tapahtuva asia? En tiedä.

Eilen näin yhden naisen, hän oli ehkä 80, hymyili ja jutteli iloisesti ystävänsä kanssa. Vanhako hän oli? Ei minusta.

Mietin sitä, kuinka vanhuus on niin erilainen kaikille. Ei ole yhtä oikeaa vastausta.