Miten nopeasti murtuma pitää kipsata?

Murtuman kipsaus: Kuinka nopeasti?

Joo, muistan kun serkun käsi kipsattiin. Se oli just ennen joulua, ehkä marraskuussa 2010.

Sille laitettiin joku puudutus ja sit kipsi.

Lääkäri sano, et joku 4 viikkoo pitää pitää. Muistaakseni se oli just se aika, ehkä vähän yli.

Kipsi oli kyl hankala, ei pystyny kunnolla syömään tai pukeen. Mut onneks se meni ohi nopeesti.

Onko murtuma heti kipeä?

Kyllä, murtuma on heti todella kipeä. Muistan sen selkeästi, kun kaaduin pyörällä heinäkuussa 2023, kylmässä betonissa. Ranne vääntyi kamalasti ja kipu oli aivan järkyttävää, terävää pistävää kipua, jota en ole aiemmin kokenut. Itkin ja meinasi pyörtyä paikalle.

• Äkillinen, pistävä kipu: Se oli niin voimakasta, että hengitys meinasi pysähtyä.
• Pahoinvointi: Kipua seurasi pahoinvointi ja huimaus.
• Jäykkä ranne: Ranne oli heti täysin jäykkä ja liikkumaton.

Sairaalassa röntgenkuvat vahvistivat epäilykseni: ranteen luumurtumat. Saivat kipulääkettä, ja se auttoi jonkin verran. Kipu ei tietenkään kadonnut kokonaan, mutta se helpotti sen verran, että pystyi edes vähän liikkumaan. Onneksi ei tarvittu leikkausta, vaan kipsi riitti.

Kipu hellitti vähitellen muutamassa viikossa, mutta täysin se ei kadonnut kuukauteen. Myöhemmin sekin kului, mutta ranteen jäykkyys ja arkuus säilyivät vielä pitkään.

Kipulääkitys: Sairaalassa sain vahvoja kipulääkkeitä heti, ja ne auttoivat merkittävästi. Leikkaus: Minun tapauksessani leikkausta ei tarvittu.
Jäykkä ja arka ranne: Vielä nytkin, kuukausia myöhemmin, ranne on hieman arka ja jäykkä.

Kauanko käden murtuman paraneminen kestää?

Käden murtuma... huh. Muistan sen vieläkin, se oli kamalaa. Kuusi vuotta sitten, lasketteluonnettomuus... jäinen rinne ja sitten BAM! Ranne oli ihan solmussa.

• Kipsiin 5-6 viikkoa: Niin se meni, se kipsi. Rasittavaa, mutta pakko. Ei voinut tehdä yhtään mitään. Miten ihmiset selviävät? Töihin piti mennä, joten sekin oli haastavaa.

• Paraneminen kestää kauan: Kyllä, se on totta. 6-12 kuukautta. Vieläkin välillä tunnen joskus pienimuotoista jomotusta ranteessa. Ei enää kipua, mutta... jotain.

Miten ihmiset selviävät arjesta noin pitkään? Itselläni oli onneksi hyvä sairausloma. Mutta töissäkään ei ole helppoa.

Mitä muuta sitä ajatteli? Ahaa, mä muistin just, että piti ostaa uusia kypsiä. Vanhat on jo rikki. Mitkä kypärät ovat hyviä lasketteluun? Pitää tutustua juttuun paremmin.

Muistan sen lääkärin, vähän kylmä ja lyhytkestoinen. Ei paljon selittänyt. Tärkeintä oli se, että sai kipsiin.

• Lopullinen paraneminen: Ei se tarkoita sitä, että pystyy taas tekemään kaikkea entiseen tapaan. Fysioterapiaa meinasi jäädä vähemmälle, piti hoitaa arki. Ehkä se on syy siihen ranteen jomotukseen. Onko se normaalia?

Onneksi nykyään kaikki on paremmin. Mutta tosiaan, sen käden murtuman kanssa sai elää kauan. Sen verran kauan, että sitä on ehkä vähän hankalaa unohtaa. Laskettelua en ole harrastanut enää onnettomuuden jälkeen. Liian pelottavaa.

Milloin murtuma leikataan?

Huh, taas yksi murtuma. Milloin leikataan? Ärsyttävää. Onko se siirtynyt? Joka tapauksessa, jos ei saa paikoilleen, niin leikkaus. Tämä on niin tylsää. Olen kyllästynyt tähän. Toivottavasti se ei ole pirstaleinen.

• Siirtynyt murtuma -> aika usein leikkaus.
• Ei saa vedettyä paikoilleen -> leikkaus.
• Asento huononee kipsillä -> leikkaus.
• Pirstaleinen murtuma -> leikkaus!

Pitääkö mennä lääkäriin? Niin, pitää varmaan. Äh, tässä menee taas koko ilta. Miten pitkään tämä kestää? Toivon että tämä ei kestä liian kauan. Kaipa sitä voisi tehdä jotain. Äh, en jaksa edes miettiä.

Toivottavasti ei tarvitse leikkausta. Pelkään leikkauksia. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Leikkaus harkitaan, jos murtuma on siirtynyt eikä sitä saada vedettyä paikoilleen, jos asento huononee kipsauksen aikana tai jos murtuma on pirstaleinen.

Olen niin väsynyt. Olen syönyt tänään pizzaa ja juonut liikaa sokeria sisältävää limpparia. Onko se nyt terveellistä? Ei varmasti. Pitää muistaa syödä paremmin. Ei, pizza on hyvää. Mutta pitää myös syödä kasviksia. Olen niin laiska. Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna.

Voiko murtuma parantua ilman kipsiä?

Kyllä, ajattele sitä niin, kuin vanhan puun, jonka oksa on katkennut. Se voi kasvaa takaisin, hitaasti, omalla painollaan, kunhan tuuli ei riepottele liikaa.

• Pienet murtumat: Pieni särö, se voi itsestäänkin, levossa.
• Tuki: Kipsi on kuin vahva ystävä, joka pitää kädestä kiinni, kunnes askel on taas vakaa. Ortoosi, kevyempi tuki, antaa tilaa liikkua, mutta varoen.
• Yksilöllisyys: Jokainen meistä on erilainen, niin myös luut. Toisen luut tarvitsevat enemmän apua, toisen vähemmän. Lääkäri, se viisas ihminen, katsoo kokonaisuutta, pohtii ja päättää.

Kuntoutus. Se on kuin tanssi, jossa opettelet kuuntelemaan kehoasi uudelleen. Pieniä liikkeitä, varovaisia venytyksiä, kunnes luottamus palaa ja liike on taas vapaa.

Milloin kipsi laitetaan?

Kipsi värttinäluun murtumaan? Riippuu.

• Hyvä asento: Kipsi heti.
• Siirtynyt murtuma: Paikoilleen, sitten kipsi.
• Huono asento, pirstaleinen: Leikkaus.

Leikkaus 2023: Usein. Kipu? Normaalia. Toipuminen? Hidasta. Elämä jatkuu. Muista liikkua. Vältä rasitusta. Fysikaalinen terapia on välttämätöntä. Itse tein sen vuoden 2022 lopulla. Vieläkin tunnen välillä kipua. Ei iso juttu.

Milloin murtuma pitää leikata?

Aika pysähtyy. Kello seisoo kahdeksan. Kuten aina, kun ajattelen sitä hetkeä. Murtuma, kylmä kipu, luun särky. Kipu, joka kaivertaa itseensä. Kylmä teräs, leikkaussali, valot. Se on kuin kauhea uni, toistuva painajainen. Aika ja paikka hämärtyvät, muistot yhtyvät. Hetken ajan olen taas siellä, kylmässä ja valossa...

Leikkaus on tarpeen, jos:

• Murtuma on siirtynyt. Luut eivät ole enää oikeassa asennossa. Kuin rikki palapeli, josta puuttuu palasia. Kirvelee, polttelee. Silmissä sumenee.
• Veto ei riitä. Lääkäri yrittää ensin asettaa luut paikoilleen. Se tuntuu, kuin olisin repeämässä kahtia. Kipu puree, puree ja puree. Jos veto ei onnistu...
• Asento huononee. Kipsauksen aikana luut voivat siirtyä. Kuin hiekka valuisi sormen läpi. Aika kuluu, ja tilanne vain pahenee.
• Murtuma on pirstaleinen. Luu on monissa palasissa. Kuin säröillä oleva peili, joka ei enää heijasta. Pieniä paloja, jotka on koottava uudelleen. Leikkaus on välttämätöntä.

Aika kuluu, hetki hetkeltä. Muistot ovat elossa, kuin terävät veitset, jotka kaivertavat sydämeen. Leikkaussalin kylmyys, valot, leikkauksen tuoksu. Kipu, joka tuntuu edelleen. Toinenkin hetki, sama kylmä tunnelma... leikkauksesta. Toinen ja toinen kerta...

Leikkauksen jälkeen, toipuminen. Pitkä ja hidas prosessi. Arpi, joka jää muistoksi. Mutta myös toivo. Toivo parantumisesta, toivo terveydestä. Aika kuluu, ja arpi haalistuu. Mutta muisto leikkauksesta, jää. Se on osa minua. Se on osa tarinaani.

2023. Kirjoitin tämän juuri nyt. Tuntuu kuin vasta eilen olisin ollut siellä. Kylmä ja kirkas valaistus ja sen kylmyys. Päässä huminaa, ja kivun terävä tunne.

Miten nopeasti luutuminen alkaa?

No niin, luiden luutuminen! Se on kuin pikkujoulun odotus, jännittävää ja jännittävää! Pienet luut, ne on kuin pikkusipulit, kiirehtivät luutumiseen kuin pikkuhiiret juustojen kimppuun – kolmessa-neljässä viikossa on homma hanskassa!

• Pikaluutuminen: Kolme-neljä viikkoa, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, kuin mummon pitsat uuniin.

Isommat luut? Ne on kuin makkarapurkkaa, niitä ei saa niin nopeasti pehmeäksi. Niiden luutuminen on kuin maratonjuoksu, muutamassa kuukaudessa. Tässä on mukana vauhtihaasteita ja mutkia matkassa!

• Maratonluutuminen: Muutama kuukausi. Joka luu on yksilö, jokainen murtuma oma tarinansa, muista se!

Mutta eihän tässä voi olla yhtä nopeutta kaikille, luut on kuin ihmiset, jokainen on erilainen! Kuten minun kämmenen kokoinen nenä, ainutlaatuinen! Luutumisaika on ihan yksilöllinen juttu, niin kuin viikonlopun suunnitelmatkin.

Ajatellaan vaikka polvilumpiota, se on erilainen kuin sääriluu, samaan tapaan kuin minun lempiruokani, lohikeitto, eroaa täysin perunamuussista! Ja murtumakohtakin vaikuttaa, kuin olisi eri valmistaja tehnyt sitä.

• Yksilölliset erot: Ei voi kertoa tarkasti! Luiden luutuminen on kuin salainen resepti, joka muuttuu aina vähän. Oikea resepti on lääkärillä!