Onko Libanon demokratia?

Onko Libanon demokratia? Järjestelmän haasteet

Monille herää kysymys, onko libanon demokratia ja miten sen monimutkainen hallinto oikeasti toimii. Maan valtiollinen järjestelmä yhdistää vaaleilla valitut toimielimet uskonnollisiin kiintiöihin, mikä luo ainutlaatuisen poliittisen ympäristön. Järjestelmän toimivuuden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan alueen vakautta ja päätöksenteon riskejä. Perehdy hallintomallin piirteisiin välttääksesi väärinkäsityksiä maan poliittisesta tilanteesta.

Onko Libanon demokratia ja miten sen järjestelmä määritellään?

Kysymys Libanonin valtiomuodosta voi herättää hämmennystä, sillä vastaus riippuu siitä, katsotaanko asiaa paperilla vai käytännössä. Libanon on muodollisesti parlamentaarinen demokratia, jonka omaleimaisena ja hallitsevana piirteenä toimii uskonnollis-etninen kiintiöjärjestelmä eli niin sanottu konfessionalismi. Järjestelmä jakaa poliittisen vallan tiukasti maassa virallisesti tunnustettujen uskonnollisten ryhmien kesken, mikä erottaa sen perinteisistä länsimaisista demokratioista.

Kansainvälisissä vertailuissa maata ei kuitenkaan usein luokitella täydeksi tai edes puutteelliseksi demokratiaksi. Esimerkiksi laajassa demokratiatutkimuksessa libanonin poliittinen järjestelmä sijoittui liberaalin demokratian indeksillä vasta sijalle 103 kaikkiaan 179 maan joukossa. Tämä matala pisteytys johtuu pitkälti siitä, että vaikka maassa järjestetään säännölliset vaalit, valtion toiminta on usein halvaantunut ja päätöksenteko perustuu ryhmien väliseen herkkään tasapainoon eikä niinkään puhtaaseen kansantahtoon.

Uskonnot ja politiikka: Libanonin kiintiöjärjestelmä käytännössä

Libanonin poliittinen järjestelmä on rakennettu ajatukselle, että maan monimuotoisuus voidaan kesyttää vain takaamalla jokaiselle ryhmälle oma kiinteä siivunsa vallasta. Tämä malli syntyi alun perin vuonna 1943 solmitun suullisen kansallisen sopimuksen pohjalta ja sitä muokattiin vuoden 1989 Taifin sopimuksella, joka päätti maan pitkän sisällissodan. Järjestelmä perustuu historiallisiin väestösuhteisiin - tosin virallista väestönlaskentaa ei ole tehty vuoden 1932 jälkeen, koska aihe on poliittisesti liian räjähdysherkkä.

Libanon tunnustaa virallisesti 18 erilaista uskonnollista yhteisöä, joihin kuuluu kristillisiä, islamilaisia ja druusilaisia ryhmiä. Vallan jako näkyy suoraan valtion korkeimmissa viroissa ja instituutioissa, joissa paikat jaetaan vakiintuneen tavan mukaisesti seuraavasti: Presidentti: Pitää aina olla maroniittikristitty. Pääministeri: Tehtävään valitaan poikkeuksetta sunnimuslimi. Parlamentin puhemies: Tämän paikan täyttää aina shiiamuslimi. Parlamenttipaikat: Kansanedustajien paikat jaetaan tasan 50-50 kristittyjen ja muslimien kesken.

Muistan elävästi keskustelun erään beirutilaisen opiskelijan kanssa. Hän totesi kyynisesti, että Libanonissa ihminen syntyy ensin uskontokuntaansa ja vasta sitten kansalaisekseen. Se on valitettavan totta. Järjestelmä tarkoittaa sitä, että et voi äänestää ketä tahansa ehdokasta, vaan miten libanonin hallinto toimii on sidottu asuinpaikkasi ja uskonnollisen taustasi määrittämiin kiintiöihin. Jos et halua kuulua mihinkään viralliseen uskontokuntaan, olet käytännössä poliittisen järjestelmän ulkopuolella.

Miten Libanonin hallinto toimii ja miksi se ajautuu kriiseihin?

Libanonin hallintomalli perustuu konsensukseen eikä niinkään enemmistöpäätöksiin. Tämä tarkoittaa, että suuret poliittiset päätökset vaativat lähes kaikkien pääryhmien hyväksynnän. Paperilla tämä kuulostaa hienolta tavalta suojella vähemmistöjä. Mutta käytännössä se johtaa jatkuvaan halvaantumiseen. Jos yksikin suuri ryhmittymä kokee etunsa uhatuiksi, se voi käyttää veto-oikeuttaan ja pysäyttää koko valtion toiminnan.

Tämä rakenteellinen ongelma heijastuu suoraan parlamentin toimintaan. Libanonin parlamentti koostuu 128 edustajasta, joiden paikat jakautuvat tasan kristittyjen ja muslimien kesken. Koska mikään puolue tai liittoutuma ei voi saada ehdotonta enemmistöä ilman muiden uskontokuntien tukea, libanonin politiikka hallituksen muodostamisen osalta kestää usein kuukausia, joskus jopa vuosia. Maassa koettiin pitkä poliittinen umpikuja, jonka aikana maa oli yli kaksi vuotta kokonaan ilman presidenttiä, kunnes parlamentti lopulta onnistui valitsemaan uuden valtionpäämiehen.

Kun valtio on toimintakyvytön, peruspalvelut rappeutuvat. Libanonissa krooniset sähkökatkot ja jätehuollon kriisit ovat arkipäivää, sillä poliittiset jaot estävät pitkäjänteisten infrastruktuurihankkeiden toteuttamisen. Järjestelmä ruokkii myös libanon uskonto ja politiikka -sidonnaisuuksien kautta korruptiota: poliittiset johtajat toimivat usein omien uskonnollisten yhteisöjensä suojelijoina, jotka jakavat valtion virkoja ja resursseja vastineeksi uskollisuudesta.

Libanonin järjestelmä verrattuna muihin malleihin

Libanonin konfessionalismi

- Kiinteät uskonnolliset kiintiöt parlamentissa ja valtion johdossa.

- Perustuu ryhmien väliseen konsensukseen ja veto-oikeuksiin.

- Altis pitkille poliittisille umpikuijille ja hallinnon halvaantumiselle.

Perinteinen länsimainen demokratia

- Perustuu puoluepoliittisiin suhteisiin ilman uskonnollisia kiintiöitä.

- Pohjautuu pääsääntöisesti enemmistöperiaatteeseen.

- Säännölliset vaalit ja hallituksen vaihdokset ilman rakenteellista lukkiutumista.

Poliittisen umpikujan murtuminen parlamentissa

Libanon oli ajautunut vakavaan kriisiin, kun maan parlamentti ei kyennyt valitsemaan uutta presidenttiä kahteen vuoteen. Eri uskontokuntien edustajat syyttivät toisiaan joustamattomuudesta ja valtion etujen laiminlyönnistä.

Ensimmäiset yritykset sopia ehdokkaasta kaatuivat jatkuvasti siihen, että eri liittoumat boikotoivat istuntoja, jolloin vaadittavaa kahden kolmasosan määräenemmistöä ei saatu kasaan. Valtio toimi pelkän tilapäisen hoitohallituksen varassa.

Läpimurto tapahtui pitkien kulissien takaisten neuvottelujen jälkeen, kun parlamentti lopulta kokoontui ja valitsi uudeksi presidentiksi Joseph Aounin. Tämä teki mahdolliseksi myös uuden pääministerin nimeämisen.

Uusi hallitus sai lopulta taakseen selvän 95 edustajan luottamuslauseen 128-paikkaisessa parlamentissa. Tämä lopetti pitkän halvaustilan, vaikka perimmäiset poliittiset jakolinjat jäivät edelleen kytemään taustalle.