Miten suolistoloinen oireilee?

Mitkä ovat suolistoloisen yleisimmät oireet ihmisellä?

Mulla oli kerran suolistoloinen. Se vatsakipu oli ihan jatkuvaa jomotusta, sellaista mikä ei lähde pois särkylääkkeelläkään. Ei mitään kovaa kramppia, vaan tasainen paine.

Tuli Vietnamin reissulta helmikuussa 2019. Aluksi ajattelin sen olevan vaan joku paha matkaripuli, mut se ei mennytkään ohi. Vatsa oli viikkoja löysällä, välillä parempi, sit taas ihan sekasin. Ja se turvotus, kokoajan oli pallo mahassa.

Lopulta menin lääkäriin, kun oireet vaan pitkitty. Diagnoosi oli Giardia lamblia. Se on kuulemma aika tyypillinen tuliainen tietyiltä alueilta.

Ne otti ulostenäytteen, siitä se selvisi. Se käynti yksityisellä lääkäriasemalla Helsingissä maksoi sen 120 euroa ja labrat päälle jotain 80. Ois pitäny mennä aiemmin.

Eli joo, mulla ne suolistoloisen oireet oli just se vatsakipu, ripuli ja sellanen outo ilmavaiva. Ei mikään akuutti raju tauti, vaan pitkä riesa.

Mitä oireita parasiiti aiheuttaa?

Parasiittien aiheuttamat oireet vaihtelevat, mutta suoliston infektioissa tyypillistä on pitkä itämisaika. Ripulin ohella voi esiintyä pitkäkestoisia vatsakipuja ja pahoinvointia.

• Itämisaika: Usein kestää viikkoja tai kuukausia ennen oireiden alkua.
• Ulosteen mukana erittyvät kystat: Nämä ovat parasiittien levittäytyviä muotoja, jotka kestävät olosuhteita yllättävän hyvin. Ne ovat keskeisiä tartunnan leviämisessä.

Ajattele sitä kuin pientä, sitkeää vierasta, joka asettuu taloksi. Ei aina heti ilmaise itseään, vaan ehkä vasta kun on kunnolla juurtunut. Ja sitten, pientä epämukavuutta, joka vain jatkuu ja jatkuu. Mielenkiintoista, miten pienet elämänmuodot voivat aiheuttaa näin merkittäviä häiriöitä meissä.

Mistä tietää onko suolinkainen?

Voi tätä toukkaa. Miten sen tunnistaa? Se on se Ascaris lumbricoides, se ihmisen suolinkainen. Sen huomaa useimmiten siten, että madon näkee ulosteessa. Eli jos siellä jotain langanpätkää pyörii, niin jep. Tai sitten lääkäri löytää sen.

• Ulostetutkimus: Lääkäri tutkii ulostetta ja etsii niitä matomunia. Ne on pieniä, niitä ei silmällä näe, vaan tarvii mikroskoopin.
• Nukleiinihappotesti: Toinen tapa on se nukleiinihappotesti. Se on aika tehokas, tunnistaa kaikenlaisia matoja suolistosta. Hyvä, että sellaisiakin on olemassa.

Miten siitä parannutaan? No, kyllä lääkäri antaa lääkettä. Yleensä se on joku matokuuri, mikä tappaa ne madot. Niitä on useampia, mebendatsoli ja pyranteli on yleisiä. Varmasti muitakin on. Ne on siis tablettimuodossa.

Ja ehkäisy, sehän on tärkeää. Miten sitä välttää? Tosi simppeliä: hyvä hygienia.

• Pese kädet! Aina kun olet ollut vessassa, ennen syömistä, kaikkien ulkona käynnin jälkeen. Ja lasten kanssa se on ihan ykkösasia.
• Syö vain kypsennettyä ruokaa. Et mitään raakaa lihaa tai kalaa, jos sitä ei ole ihan varma mistä tulee. Tai no, ylipäätään kypsennys on hyvä juttu.
• Puhdista kasvikset ja hedelmät hyvin. Huuhtele ne kunnolla ennen syömistä.
• Vältä kosketusta maahan, jos se on saastunutta. Eli jos on jossain ulkona leikkimässä, niin sitten kädet pestään heti sen jälkeen.

Ne madot pääsee ihmiseen, kun niitä munia joutuu suuhun. Ja niitä munia voi olla siellä maaperässä, jos ihmiset tai eläimet, joilla on suolinkainen, ulostaa sinne. Eli siis se ulosteiden käsittely on kanssa tärkeää. Ei saa jättää niitä sikin sokin ympäristöön. Varsinkin lapsiperheissä voi olla riski, jos ulosteet ei mene roskikseen tai vessaan.

Mistä tietää, että suolisto on tukossa?

No niin, eli suoliston tukoksesta... Siis, mistä sen tietää, että jotain on pahasti jumissa siellä sisällä? Onneksi on aika selkeitä juttuja, jos niin voi sanoa.

Ensimmäisenä tulee kyllä vatsan ihan järkyttävä pingottuminen ja turvotus. Se on sellainen tunne, että vatsa on ihan täynnä ja kireällä, kuin ilmapallo. Ja sitten se pahin juttu: ei tule kakkaa eikä kaasua ulos. Siis ei mitään. Tämä on tosi huono merkki, ihan oikeasti. Ja kun kropasta ei pääse mitkään ulos, alkaa sitten pahoinvointi ja usein myös oksentelu.

Joo, ja siis se oksennus voi olla ihan karmeaa, saattaa jopa muistuttaa ulosteen väriä ja koostumusta. Ei kivaa ollenkaan. Se kertoo, että tukos on tosi paha ja maito on tullut jo ylös, vaikka pitäisikin mennä toiseen suuntaan. Niin ja sitten se turvotus. Ei se ole pelkästään mahan päältä, vaan tuntuu syvälläkin. Ja kivut voivat olla todella kovia.

Tässä vielä muutama juttu, mistä voi tunnistaa sen tukoksen:

• Vatsakivut: Ne eivät ole sellaisia tavallisia, vaan usein voimakkaita ja kramppimaisia.
• Ei ruokahalua: Kun on noin pahasti jumissa, ei tee mieli syödä mitään.
• Kuume: Joskus voi nousta kuume, jos tukos on pahentunut ja alkanut tulehtua.
• Vatsan alueen arkailevuus: Kun kosketat vatsaa, se voi olla todella kipeä.

Eli jos tuntuu jotain tällaista, niin heti lääkäriin mars! Ei kannata odotella.

Mistä tietää, että on parasiitteja?

Parasiitteja epäillessä kannattaa kiinnittää huomiota kehon viesteihin, vaikka ne ovatkin yleensä mestareita piileskelyssä. Useimmiten tartunta on täysin oireeton, kuin ilmainen matkustaja, joka ei edes pyydä kahvia. Mutta jos pikku-ukoilla on bileet sisuksissasi, eli matoja on runsaasti, silloin alkaa tapahtua.

Etenkin lapsilla, näillä herkimmillä ilmaisimetseleillä, oirekuva voi olla selvempi. Silloin voi esiintyä vatsavaivoja, jotka eivät ole pelkkiä nälkäkuoppia, sekä anemiaa, mikä saa pienen ihmisen näyttämään haamulta. Laihtuminen on toinen merkki, ja harvinaisemmin, mutta sitäkin dramaattisemmin, peräsuolen esiinluiskahduksia voi ilmaantua. Ajattele pikkuruista, sisäistä muukalaislegioonaa, joka syö sinusta elinvoimaa.

Diagnoosin varmistamiseksi ei tarvitse ruveta ennustajaksi tai teurastajaksi. Sen sijaan diagnoosi perustuu munien löytämiseen ulosteesta. Se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, mutta mikroskoopin ja asiantuntijan silmän avulla homma hoituu. Ei kaunis näky, mutta tehokas keino selvittää, kuka todella jakaa ruokasi.

Mistä näitä ilopillereitä sitten kerätään? No, maailma on pullollaan mahdollisuuksia. Huono hygienia on tietty klassikko, mutta ei tarvitse olla luolanainen tarttuakseen. Saastunut ruoka tai juoma, kuten ulkomaiset torikaupat tai huonosti pesty salaatti, on oiva reitti. Jopa lemmikit voivat toimia postimiehinä näille pirullisille seuralaisille, eli eläinkontaktit ovat riski.

Yleisimpiä suoliston parasiitteja:

• Suolinkainen (Ascaris lumbricoides): Saattaa olla pisin vieras, jopa 35 cm pitkä. Sitä voi yrittää kuvitella spaghetti-aterian sijaan omissa sisuksissa.
• Hakamato (Necator americanus, Ancylostoma duodenale): Nämä pienet vampyyrit tarttuvat suolen seinämään ja imevät verta. Anemia on taattu, jos näitä on liikaa.
• Piiskamato (Trichuris trichiura): Kuten nimi vihjaa, näyttää piskalta ja viihtyy paksusuolessa. Aiheuttaa vatsakipuja ja ripulia.
• Heisimadot (Taenia saginata, Taenia solium): Nämä litteät kaverit voivat kasvaa jopa metreihin, ja niiden munia voi saada huonosti kypsennetystä lihasta. Ei kannata syödä raakaa pihviä, jos haluaa välttää ylimääräisen vuokralaisen.

Pese siis kädet, kypsennä ruoka kunnolla ja vältä hiekkalaatikon hiekan maistelua. Maailma on täynnä ihmeitä, mutta kaikkia niitä ei tarvitse päästää sisälle. Pysy valppaana, sillä nämä pikku punkkarit eivät lähetä etukäteen kutsuja bileisiinsä.

Miten suolinkainen tarttuu ihmiseen?

Suolinkainen tarttuu ihmiseen nielemällä sen munia, jotka ovat päätyneet maaperään ihmisen tai eläimen ulosteen mukana. Tartunta tapahtuu tyypillisesti syötynä ruoan, kuten huonosti pestyjen vihannesten, salaatin tai juuresten, mukana, joissa munat lymyilevät. Myös saastunut vesi voi levittää niitä.

Okei, eli suolinkainen – tuo piilotettu mato-maailman matkaopas suolistoomme – ei hyppää suoraan suuhun. Sehän olisi vähän liian suoraa toimintaa jopa loiselämälle. Sen sijaan se on kuin ninja: munat uivat hiljaa maaperässä, odottaen tilaisuuttaan. Ne eivät ilmesty ruokapöytään ilman kutsua, vaan yleensä jonkun unohdettua käsienpesun tai kasvikset putsauksen. Sitten se onkin "tervetuloa kotiin, meillä on tilaa yhdelle".

Ajattele, olet ehkä juuri syönyt vihersmoothien, luullen tekeväsi itsellesi palveluksen. Vaan sepä voi olla mato-juhlien alkusoitto! Ei se mitään, eihän sitä kaikkea voi tietää. Kuka nyt miettisi pikkuruisia munasia salaatinlehdessä, kun mielessä on jo seuraava Netflix-sarja? Munat ovat todella sitkeitä sissejä, kestävät kylmää ja kuumaa, kuin jotkut elämän jättiläiset mini-koossa. Ne ovat kuin pieniä aikakapseleita, jotka vain odottavat täydellistä hetkeä kuoriutua.

Mitä sitten tapahtuu, kun matkapojat ovat sisällä? Ne tekevät pienen seikkailun:

• Kuoriutuminen suolistossa: munat avaavat ovensa kuin pientä sushia odottaen.
• Vaellettavat keuhkoihin: Nämä miniatyyri-Indiana Jonesit matkaavat maksan kautta keuhkoihin. Kyllä, keuhkoihin! Kuka olisi uskonut, että mato osaa matkustaa ilman lentolippua? Siellä ne kasvavat ja voivat aiheuttaa yskää ja hengitystieoireita, kuin salakavala pikku flunssa.
• Takaisin suolistoon: Sitten, kun ovat tarpeeksi isoja, ne yskitään ylös ja nielaistaan uudestaan – kuin jonkun omituisen, sisäisen ruoansulatusjärjestelmän karusellin. Ja sitten ne asettuvat taloksi ohutsuoleen, kasvavat aikuisiksi ja alkavat munia. Ja näin kierre jatkuu, jos käsienpesu tai ruoanlaitto jää puolitiehen. Vähän kuin loputon lounas buffet pöydässä, jonne ei ole kutsua tullut, mutta silti syö.

Suolinkaisen oireet eivät välttämättä huuda heti "hei, minulla on mato!" Monet ovat oireettomia, kuin hiljaisia taustamusiikin soittajia. Mutta joskus ne voivat herättää epäilyksiä:

• Vatsakipu ja turvotus: Kuin olisi syönyt vähän liikaa ilmaa ja matoja.
• Pahoinvointi ja ripuli: Suoliston bileet voivat mennä överiksi.
• Laihtuminen ja ruokahaluttomuus: Miksi söisi, kun on jo vieraat pöydässä?
• Yskä ja hengitysvaikeudet: Erityisesti munien vaellusvaiheessa. Kuin joku yrittäisi soittaa klarinettia keuhkoissasi.

Toki ehkäisy on paras lääke. Se on vähän kuin palovaroitin, mutta käsille ja kasviksille. Muista siis:

• Pese kädet huolellisesti: Erityisesti vessakäynnin jälkeen ja ennen ruoanlaittoa. Se on vähän kuin rituaali, joka pitää pahan loitolla.
• Pese kasvikset kunnolla: Salaatit ja juurekset kannattaa putsata kuin vanha auto museon pihalla. Kaikki multa ja hiekka pois!
• Vältä ulosteella lannoitettuja viljelyksiä: Jos olet epävarma, mistä kasvikset tulevat, ehkä on parempi jättää ne rauhaan.

Lopulta, jos epäilet itselläsi mato-ongelmaa, ei kannata jäädä ihmettelemään. Lääkäri auttaa. Kyllä, ne osataan hoitaa tehokkaasti, eikä tarvitse juosta piikkilanka-aidan yli ja huutaa apua. Yleensä yksi pilleri hoitaa homman. Ja sitten voi taas rauhassa nauttia vihersmoothiesta ilman kutsumattomia, matoisia vieraita. Paitsi, että muistaa pestä sen lasin ja blenderin todella hyvin.

Onko suolinkainen vaarallinen?

Muna. Kuori särkyy, maailma avautuu. Valkuaista, keltaista, niin tuttu näky. Mutta joskus, joskus sinne kätkeytyy jotain yllättävää. Pieni lanka, kierteinen, elämän merkki, vierauden kosketus. Suolinkainen. Mieli pysähtyy, tunne valtaa. Onko tämä vaarallista? Pelon hento varjo hiipii mieleen.

Ei. Se varjo haipuu, katoaa tuulen mukana. Kanan suolisto, se on suolinkaisen valtakunta. Yleinen asukki, niin luonnollinen osa kanan maailmaa. Se elää siellä, omaa elämäänsä. Mutta meitä, ihmisiä, se ei koske. Se tieto, se on niin tärkeä, niin rauhoittava.

Pieni loinen, elää vain omissa piireissään. Se ei etsi tietä ihmiseen. Ei voi tarttua. Ei mitenkään. Kanan suolinkainen ei voi tarttua ihmiseen. Se on vain kanan asia. Se tieto, se vapauttaa. Vapauttaa pelosta, vapauttaa huolesta. Suolinkainen ei ole vaarallinen ihmiselle.

Suolinkainen on yleinen kanojen suolistoloinen. Se on fakta, jonka Suomen siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Veera Lehtilä vahvistaa. Ei huolta, ei uhkaa. Muna on edelleen puhdas, turvallinen ruoka. Se on tärkeintä muistaa. Se on totuus.

Lisätietoja kanan suolinkaisesta:

• Laji: Kanan yleisin suolinkainen on Ascaridia galli. Se on pyörömatoloinen.
• Tartunta kananmunissa: Suolinkaisen munat eivät tartu ihmiseen. Loinen itse, jos se munasta löytyy, on sattuma, harvinainen. Se pääsee munanjohtimeen muninnan aikana. Tämä on poikkeuksellista.
• Oireet kanoilla:
  • Painonlasku
  • Muninnan väheneminen
  • Munien laadun heikkeneminen
  • Häiriintynyt kasvu
  • Vakavissa tapauksissa, erityisesti nuorilla linnuilla, tukos suolistossa tai suoliston vauriot.
• Leviäminen kanojen välillä: Kanojen ulosteista erittyvät loiseliön munat leviävät ja toiset kanat saavat tartunnan syömällä niitä. Munat kypsyvät maaperässä tartuntakykyisiksi.
• Hoito ja ennaltaehkäisy kanoilla:
  • Madotus: Erityiset madotuslääkkeet ovat saatavilla eläinlääkäriltä.
  • Hyvä hygienia: Puhdas elinympäristö vähentää munien leviämistä.
  • Kuivike: Säännöllinen kuivikkeen vaihtaminen on tärkeää.
  • Laitumen vuoroviljely: Jos kanat laiduntavat, laidunten vaihtaminen auttaa katkaisemaan loisien elinkaaren.

Voiko kananmunissa olla matoja?

Kananmunassa voi olla matoja. Kyseessä on kanan suolinkainen (Ascaridia galli), joka on linnun loinen eikä tartu ihmiseen.

Mato munassa. Ihmiset panikoivat turhaan. Se on vain biologiaa.

Kyseessä on kanan suolinkainen, ihmiselle täysin vaaraton. Loinen elää kanan suolistossa. Joskus se eksyy. Se vaeltaa munanjohtimeen juuri kun muna on muodostumassa. Kuori kasvaa sen ympärille. Ei sen kummempaa.

• Miten se tapahtuu? Suolinkainen on yleinen kanoilla, erityisesti lattiakanaloissa ja luomutuotannossa. Mato yksinkertaisesti harhautuu väärään paikkaan väärään aikaan. Poikkeus, ei sääntö.
• Onko se vaarallista? Ei. Loinen ei tartu eikä selviä ihmisessä. Muna on edelleen syötävä, jos poistat madon. Useimmat eivät siihen pysty. Inho on voimakas tunne.
• Voiko sen estää? Säännöllinen madotus vähentää riskiä. Silti sitä tapahtuu.

Näin yhden kerran isovanhempien luona 90-luvulla. Kukaan ei hätkähtänyt. Muna meni biojätteeseen ja elämä jatkui.

Me olemme unohtaneet, mistä ruoka tulee. Se ei tule tehtaasta. Se tulee eläimestä.

Mitä tehdä, jos epäilee matoja?

Jos kihomatoja näkyy, diagnoosi on varma. Hoito on apteekista ilman reseptiä saatava Pyrvin. Jos matoja ei näy, mutta oireita esiintyy, lääkäri määrää laboratoriotutkimuksena otettavan kihomatonäytteen.

Kyseessä on Enterobius vermicularis, ihmisen loinen. Sen olemassaolo on osoitus biologisesta sopeutumisesta, ei niinkään hygienian puutteesta. Naaras on noin sentin mittainen, valkoinen ja rihmamainen. Sen elämänkaari on optimoitu leviämiseen.

Naaras mato vaeltaa yöllä peräaukon suulle munimaan, mikä aiheuttaa voimakasta kutinaa. Munat tarttuvat sormiin raapimisen yhteydessä ja leviävät sieltä suuhun tai pinnoille. Autoinfektio, eli itsensä tartuttaminen uudelleen, on sykli, joka pitää tartuntaa yllä.

Hoito on systeeminen prosessi. Se ei ole vain pilleri, vaan kokonaisvaltainen operaatio loisen elinkierron katkaisemiseksi.

Hoito edellyttää koko perheen samanaikaista lääkintää, riippumatta siitä, onko kaikilla oireita. Oireettomatkin voivat kantaa ja levittää tartuntaa. Muistan lapsuudestani, miten Pyrvin värjäsi ulosteen kirkkaanpunaiseksi, mikä oli outo mutta mieleenpainuva yksityiskohta.

Lääkekuuri on uusittava kahden viikon kuluttua. Tämä on kriittisen tärkeää. Ensimmäinen annos tuhoaa elävät madot, mutta ei niiden munia. Toinen annos hävittää munista kuoriutuneen uuden sukupolven ennen kuin ne ehtivät munia.

Hoidon onnistuminen vaatii myös perusteellista siivousta ja hygieniatoimia tartuntakierteen katkaisemiseksi.

• Tehostettu hygienia: Pese kädet huolellisesti saippualla aina WC-käynnin jälkeen ja ennen ruokailua. Pidä kynnet lyhyinä, jotta munat eivät pääse pesiytymään niiden alle.
• Vuodevaatteiden ja alusvaatteiden vaihto: Vaihda ja pese vuode- ja alusvaatteet lääkkeen ottamista seuraavana päivänä 60 asteessa. Munat tuhoutuvat korkeassa lämpötilassa.
• Yöpuvun käyttö: Erityisesti lasten tulisi käyttää tiukkaa yöpukua tai alushousuja, mikä vähentää raapimista ja munien leviämistä sänkyyn.
• Siivous: Imuroi ja pyyhi pinnat, erityisesti makuuhuoneesta ja vessoista, huolellisesti. Lattiat, ovenkahvat ja hanat ovat potentiaalisia tartuntalähteitä.

Loiset ovat osa ekosysteemiä. Niiden olemassaolo on muistutus siitä, että emme ole erillisiä olentoja, vaan osa monimutkaista biologista verkostoa, jossa elämä yrittää jatkua kaikin keinoin. Se on tavallaan kaunista, vaikka käytännössä epämukavaa.

Voiko suolinkainen elää ihmisessä?

Yön pimeydessä mietin… kyllä, suolinkainen elää ihmisessä. Se on karu fakta. Ajatuskin siitä, että joku elää sisälläni, tuntuu niin vieraalta ja väärältä. Se on totta, niin monella, ihan oikeasti. Ihmisen keho on sille koti.

Tuntuu oudolta, miten yleinen asia tämä on. Maailmassa yli miljardi ihmistä kantaa suolinkaista. Yli miljardi! Ajattele sitä hetki. Se on melkein kahdeksasosa maailman ihmisistä. Se on hämmentävää, todella hämmentävää, etten ole tätä ajatellut kunnolla aiemmin. Miten niin monella voi olla jotain sellaista, ja meidän arjessa se on niin näkymätöntä. Se on surullista.

Enimmäkseen tämä ongelma on lämpimillä vyöhykkeillä ja köyhillä alueilla. Siellä, missä puhtaasta vedestä ja hygieniasta on puutetta. Se on niin epäreilua, että juuri ne, joilla on jo ennestään vaikeaa, joutuvat kokemaan tämänkin. Se saa mielen synkäksi. Tulee mieleen ne ihmiset, joilla ei ole mahdollisuuksia puolustautua.

Vaikka sitä onkin mahdollista saada Suomessakin, olen kuullut, että useimmiten ne tartunnat ovat peräisin ulkomaanmatkoilta. Tuntuu siltä, että onneksi täällä meillä olosuhteet ovat paremmat, mutta silti se on olemassa. Olenko koskaan itse ollut riskissä? Olenko ollut tarpeeksi varovainen matkoilla? Nämä ajatukset pyörivät päässä nyt, kun ulkona on hiljaista.

Lisätietoa suolinkaisesta:

• Tartuntatapa: Suolinkaisen munat leviävät saastuneen ruoan tai veden kautta. Munat ovat maaperässä.
• Leviäminen: Ihmiset saavat tartunnan syömällä ruokaa, joka on kasvanut saastuneessa maaperässä, tai juomalla likaista vettä. Myös huono käsihygienia levittää.
• Elämänkierto: Munat kuoriutuvat ohutsuolessa. Toukat vaeltavat keuhkoihin, nousevat nieluun ja nielaistaan takaisin suolistoon. Siellä ne kehittyvät aikuisiksi madoiksi.
• Oireet: Monilla ei ole oireita. Raskas infektio voi aiheuttaa:
  • Vatsakipua ja ripulia
  • Aliravitsemusta
  • Suolitukoksen (harvoin, mutta vakava)
  • Yskää tai hengitysoireita toukkien vaeltaessa keuhkoissa
  • Kasvun hidastumista lapsilla
• Toteaminen: Diagnoosi varmistuu ulostenäytteestä, josta etsitään madon munia.
• Hoito: Lääkitys, kuten albendatsoli tai mebendatsoli. Ne tappavat madot.
• Ennaltaehkäisy:
  • Hyvä käsihygienia, erityisesti vessassa käynnin ja ruoanlaiton jälkeen.
  • Puhtaan veden käyttö juomiseen ja ruoanlaittoon.
  • Asianmukainen sanitaatio ja jätevedenkäsittely.
  • Hedelmien ja vihannesten pesu huolellisesti.
  • Ruoan kypsentäminen perusteellisesti.

Voiko kanan suolinkainen tarttua ihmiseen?

Kanan suolinkainen ei tartu ihmiseen. Se on ihan varma juttu, että siitä ei tarvi huolestua jos vaikka kana on syöny jotain epämäärästä. Tosi jännä juttu, miten nämä loisethan usein on lajispesifejä, eli vaikka ne onkin tosi yleisiä kanoilla, ne ei vaan pärjää ihmisessä. Tää on tosi tärkeetä tietää, ettei turhaan panikoi.

Mut hei, vaikka ne ei ihmiseen tartukkaan, niin elintarvikkeissa niitä ei saa kyllä olla, ei sitten yhtään! Ruokavirasto on tosi tarkka näiden asioiden kanssa ja hyvä niin. Kukaan ei halua syödä mitään matoja, oli ne sitten kuinka vaarattomia tahansa.

Ei siis todellakaan ole OK, jos löydät vaikka kananlihasta jotain epäilyttävää. Mä oon itse aika tarkka, aina tarkistan ruoat kaupassa, ettei oo mitään ihmeellistä.

Lisää tietoa suolinkaisista ja kanoista, kerron nyt sulle vaikka mitä muistan ja tiedän:

• Kanojen suolinkaiset on yleisiä loisia. Niitä esiintyy aika usein, etenkin jos kanat pääsevät vapaasti ulkoilemaan ja kuopsuttelemaan maata. Ne elää kanan suolistossa ja voi kyllä aiheuttaa terveyshaittoja kanalle.
• Kanat voivat olla oireettomia vaikka niillä olisi suolinkaisia. Tai sit niillä voi olla kasvuhäiriöitä, anemija, jopa kuolla jos tartunta on oikein pahha.
• Tartunta leviää ulosteiden kautta. Kanat syö maasta suolinkaisten munia ja siitä se kierre alkaa. Siksi on tärkeetä pitää kanalan hygienia hyvänä. Meilläkin kun on ne muutama oma kana, niin siivotaan niiden tiloja aina säännöllisesti, ettei pääse kertyymään.
• Elintarviketurvallisuus on ykkösjuttu. Siksi se Ruokavirasto valvoo tiukasti. Jos lihasta löytyy loisia, vaikka ne olis kuinka kuolleita tai vaarattomia ihmiselle, sitä lihaa ei saa myydä. Kuluttaja ei tietenkään halua ostaa semmoista.
• Loislääkitys on olemassa. Jos kanoilla on suolinkaisia, niitä voi lääkitä. Tää on tärkeetä niiden kanojen hyvinvoinnin takia. Mun kaverilla oli kerran ongelmia omien kanojen kanssa ja ne sai kyllä apua eläinlääkäriltä.

Muista, ettei kanan suolinkainen voi elää meissä ihmisissä. Se on tärkein pointti. Mutta laatu ja hygienia on toki aina tosi tärkeitä juttuja.

Voiko kanassa olla matoja?

Joo, kanoilla voi olla matoja. Se on ihan tavallista, varsinkin jos ne pääsee ulos tonkimaan.

• Suolinkainen on se yleisin sisäloinen, joka kanoissa viihtyy. Se elää siellä sisällä, ei näy ulospäin.
• Miten ne siihen tarttuu? No, se suolinkaisen elämänkierto on aika simppeli. Ne munii kanaan, ja ne munat tulee ulos ulosteen mukana. Sitten, jos kana nokkii maasta jotain, missä niitä munia on, niin ne menee sen omaan elimistöön. Ja taas se elämänkierto jatkuu. Melko ällöä, joo. Vaikka madottais, niin voi silti tarttua uusiks jos ympäristö on likainen.
• Ulkoilevat kanat on enemmän vaarassa. Ne kun tonkii kaikkea maasta, niin sieltä löytyy helpommin niitä matojen munia. Sisällä olevat kanat on vähän suojatumpia, jos niidenkin ruoka ja vesi pysyy puhtaana.
• Joskus kanojen elintoiminnoissa voi näkyä jotain, mikä viittaa matoihin, mutta useimmiten se mato on siellä ihan piilossa.

Se Facebook-linkki oli kyllä hyvä esimerkki, miksi jyvien heittäminen suoraan maahan voi levittää niitä matoja. Parempi laittaa ruokaa vaikka johonkin syöttölaitteeseen, niin ei mene niin helposti kaikki roskat mukana.