Miten todetaan Ménièren tauti?

Ménièren taudin diagnosointi

Ménièren tauti diagnosoidaan perustuen potilaan oireisiin ja fyysiseen tutkimukseen. Taudin diagnosointi edellyttää yleensä korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin (korvalääkäri) tutkimusta.

Perustutkimukset

Perustutkimuksiin sisältyvät:

• Korvan tähystys: Korvalääkäri tutkii korvakäytävän ja tärykalvon otoskoopilla, jonka avulla hän voi havaita tulehduksen, korvavahan tai muita poikkeavuuksia.
• Kuulonmittaus: Lääkäri mittaa potilaan kuulon ääniraudalla tai audiometrillä. Ménièren tautiin liittyy usein kuulon heikkeneminen tai korvien soiminen (tinnitus).

Muiden sairauksien poissulkeminen

Ménièren taudin oireet voivat muistuttaa muiden sairauksien, kuten vestibulaarisen neurooniitin tai akustisen neurooman, oireita. Perustutkimusten avulla lääkäri voi sulkea pois nämä muut sairaudet.

Muut diagnostiset testit

Joissakin tapauksissa lääkäri voi suositella lisätutkimuksia, kuten:

• GADS-testi (glyserolin stimuloima vestibulaarinen toimintakoe): Tämä testi mittaa tasapainoelimen ja kuulohermon reaktiota glyserolin infuusioon.
• Videonystagmografia: Tämä testi tallentaa silmien liikkeitä silmäkameralla, joka auttaa arvioimaan tasapainoelimen toimintaa.
• MRI-kuvaus: Tämä kuvaustutkimus tuottaa poikkileikkauskuvia aivoista ja sisäkorvasta. Sitä voidaan käyttää akustisen neurooman tai muiden aivokasvaimien havaitsemiseen.

Diagnostinen kriteeri

Ménièren taudin diagnosointi perustuu seuraaviin kriteereihin:

• Toistuvat kiertohuimausjaksojen, jotka kestävät 20 minuutista 12 tuntiin
• Kuulon heikkeneminen tai häiriöt, joita voi esiintyä toistuvasti tai jatkuvasti
• Tinnitus
• Paineen tunne korvassa
• Nämä oireet ilmaantuvat samassa korvassa

Jos potilaalla on nämä oireet ja muut sairaudet on suljettu pois, lääkäri voi diagnosoida Ménièren taudin. Varhainen diagnoosi ja hoito ovat tärkeitä tämän häiritsevän sairauden hallinnassa.