Miten vesirokko ja vyöruusu liittyvät toisiinsa?

Vesirokko ja vyöruusu: Yksi virus, kaksi erilaista ilmenemismuotoa

Vesirokko ja vyöruusu, kaksi näennäisesti erilaista sairautta, ovat itse asiassa saman viruksen, varicella-zoster viruksen (VZV), aiheuttamia. Monet ihmiset tietävät, että vesirokon sairastaminen antaa immuniteetin taudille, mutta harvempi tietää, että virus ei poistu kehosta kokonaan. Tässä artikkelissa käsitellään, miten vesirokko ja vyöruusu liittyvät toisiinsa ja miksi vyöruusu voi puhjeta vuosikymmeniä vesirokon sairastamisen jälkeen.

Vesirokko: Ensimmäinen kohtaaminen viruksen kanssa

Vesirokko on yleinen lapsuusiän sairaus, joka aiheuttaa kutiavaa, rakkulaista ihottumaa. Tartunta leviää helposti pisaratartuntana tai kosketuksen kautta. Vesirokon sairastaminen antaa yleensä elinikäisen immuniteetin, mutta virus ei poistu kehosta kokonaan. Sen sijaan se vetäytyy lepotilaan hermosolujen rykelmiin, joita kutsutaan hermoganglioiksi. Nämä gangliot sijaitsevat selkäytimen lähellä.

Vyöruusu: Viruksen uusi aktivoituminen

Vyöruusu, toiselta nimeltään herpes zoster, on vesirokkoviruksen uudelleenaktivoitumisen aiheuttama sairaus. Lepotilassa hermoganglioissa piileksinyt virus voi jostain syystä aktivoitua uudelleen. Syitä tähän ei tunneta täysin, mutta riskiä lisäävät muun muassa:

• Ikääntyminen: Immuunijärjestelmän heikkeneminen iän myötä.
• Immuunipuutos: Esimerkiksi HIV-infektio tai tietyt lääkitykset.
• Stressi: Vakava fyysinen tai psyykkinen stressi.
• Tietyt sairaudet: Esimerkiksi syöpä.

Kun virus aktivoituu, se matkaa hermoa pitkin iholle, aiheuttaen tyypillisen vyöruusuun liittyvän ihottuman. Ihottuma ilmestyy yleensä yhdelle kehon puolelle, noudattaen tietyn hermon kulkua. Se alkaa punoituksena ja muuttuu nopeasti kivuliaiksi rakkuloiksi. Vyöruusuun liittyy usein kovaa hermosärkyä, joka voi jatkua kuukausia tai jopa vuosia ihottuman parantumisen jälkeen. Tätä pitkäaikaista särkyä kutsutaan postherpeettiseksi neuralgiaksi (PHN).

Vaikka yleisempi aikuisilla, myös lapsi voi sairastua vyöruusuun

Vyöruusu on yleisempi yli 50-vuotiailla, mutta sitä voi esiintyä myös nuoremmilla aikuisilla ja jopa lapsilla, jotka ovat sairastaneet vesirokon. Lapsilla vyöruusu on yleensä lievempi ja lyhyempi kuin aikuisilla. Immuunipuutteiset lapset ovat erityisen alttiita vyöruusulle.

Tarttuuko vyöruusu?

Vyöruusu itsessään ei tartu. Kuitenkin, jos henkilö, joka ei ole sairastanut vesirokkoa tai saanut rokotusta sitä vastaan, joutuu kosketuksiin vyöruusun rakkuloista erittyvän nesteen kanssa, hän voi saada vesirokon. Vyöruusu ei siis aiheuta uusia vyöruusutapauksia, vaan ainoastaan vesirokkoa henkilöille, jotka eivät ole sille immuuneja.

Ennaltaehkäisy ja hoito

Paras tapa ehkäistä vyöruusua on vesirokkorokotus lapsuudessa. Aikuisille on olemassa vyöruusurokote, joka vähentää merkittävästi vyöruusun riskiä ja sen jälkeisen hermosäryn vakavuutta.

Vyöruusun hoitoon käytetään antiviraalisia lääkkeitä, jotka lyhentävät sairauden kestoa ja lievittävät oireita. Kipulääkkeet, kuten parasetamoli tai ibuprofeeni, voivat auttaa lievittämään kipua. Pitkäaikaiseen hermosärkyyn on olemassa erilaisia lääkkeitä ja hoitoja, jotka voivat auttaa hallitsemaan oireita.

Yhteenveto

Vesirokko ja vyöruusu ovat saman viruksen aiheuttamia sairauksia. Vesirokon sairastamisen jälkeen virus jää lepotilaan hermoganglioihin ja voi aktivoitua uudelleen aiheuttaen vyöruusua. Vaikka vyöruusu on yleisempi aikuisilla, sitä voi esiintyä myös lapsilla. Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on vesirokkorokotus. Vyöruusun hoitoon käytetään antiviraalisia lääkkeitä ja kipulääkkeitä.