Saako lähihoitaja jakaa lääkkeitä?

saako lähihoitaja jakaa lääkkeitä: Perustutkinto ja rajat

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lääkehoitoon liittyvät valtuudet herättävät usein kysymyksiä työnjaosta ja vastuista. saako lähihoitaja jakaa lääkkeitä itsenäisesti vai vaatiiko se aina erillisiä lupia? Oikean tiedon omaksuminen on tärkeää potilasturvallisuuden varmistamiseksi ja lääkitysturvallisuusohjeiden noudattamiseksi.

Saako lähihoitaja jakaa lääkkeitä ja mitä tutkinto kattaa?

Kyllä, sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut lähihoitaja saa jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiin annoksiin ja antaa niitä luonnollista reittiä pitkin ilman erillistä lääkelupaa, mikäli työnantaja on varmistanut hänen osaamisensa.^[1] Tämä oikeus perustuu suoraan lähihoitajan perustutkintoon kuuluvaan lääkehoidon koulutukseen.
Vaativampiin tehtäviin, kuten pistettäviin lääkkeisiin tai keskushermostoon vaikuttaviin aineisiin, pelkkä perustutkinto ei kuitenkaan riitä.

Lääkehoidon säädökset ja alan ohjeistukset voivat kuitenkin herättää käytännön työssä paljon kysymyksiä - ja rehellisesti sanottuna hämmennystäkin. Muistan itsekin urani alussa hoitokodissa, kuinka sormeni tärisivät ensimmäistä kertaa dosettia täyttäessäni. Pelko siitä, että sekoitan kahden eri asukkaan pillerit keskenään, oli lamauttava.
Alalla korostetaan usein virheettömyyttä, mutta todellisuudessa varmuus syntyy vain tarkan rutiinin ja selkeiden rajojen ymmärtämisen kautta.

Mitä lääkkeitä lähihoitaja saa jakaa itsenäisesti?

Lähihoitajan tutkinto antaa valmiudet käsitellä lääkkeitä, jotka annetaan niin sanottua luonnollista reittiä pitkin.

Käytännössä tämä tarkoittaa tablettien, kapseleiden ja nestemäisten liuosten jakamista dosetteihin tai lääkelaseihin lääkärin tekemän lääkemääräyksen mukaisesti. Perustutkinnon turvin hoitaja voi myös antaa asukkaalle silmä- ja korvatippoja, voiteita, lääkelaastareita sekä peräpuikkoja. Vaikka nämä tehtävät kuuluvat arkeen, jokaisen hoitajan on muistettava, että itsenäinen toiminta edellyttää aina sitä, että työyksikön lähihoitaja lääkehoitolupa valvira -käytännöt tai lääkehoitosuunnitelma sallii kyseisen tehtävän.

Milloin lähihoitaja tarvitsee erillisen lääkehoitoluvan?

Kun siirrytään peruslääkkeistä vaativampiin lääkemuotoihin tai erityistä seurantaa vaativiin lääkeaineisiin, lähihoitajan oikeus jakaa lääkkeitä ei enää perustu pelkkään tutkintoon. Työnantajan on järjestettävä lisäkoulutusta, ja työntekijän on suoritettava hyväksytyt lääkehoidon tentit sekä käytännön näytöt ennen kirjallisen luvun myöntämistä. Luvan myöntää aina yksikön lääkehoidosta vastaava lääkäri.

Tyypillisiä lisäkoulutusta ja toimipaikkakohtaista kirjallista lupaa vaativia tehtäviä ovat: PKV-lääkkeiden jakaminen ja antaminen: Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (kuten vahvat rauhoittavat tai nukahtamislääkkeet) vaativat usein lähihoitaja pkv lääkkeiden jakaminen -koulutuksen tai LOVe-koulutuksen PKV-osion suorittamista.

Huumausainelääkkeet: Luonnollistakin reittiä annettavat huumausaineiksi luokiteltavat lääkkeet edellyttävät erillistä osaamisen varmistamista. Injektiot (ihon alle sc. ja lihakseen im.): Esimerkiksi insuliinin pistäminen tai muiden ihonalaisten injektioiden antaminen vaatii erillisen lääkeluvan ja näytöt. Suonensisäinen hoito: Laskimoon annettava lääke- ja nestehoito on pääsääntöisesti rajattu pois lähihoitajan perusosaamisesta, ja se vaatii poikkeustapauksissa erittäin laajan lisäkoulutuksen.

Tässä kohtaa monella työpaikalla törmätään arjen karuun todellisuuteen. Eräässä entisessä työpaikassani oli jatkuva kiire, ja minua pyydettiin usein vain viemään valmiiksi jaettu injektio asukkaalle, vaikka minulla ei ollut vielä virallista pistolupaa kyseisessä yksikössä.

Kieltäytyminen tuntui vaikealta, ja koin syyllisyyttä muiden kuormittamisesta. Mutta tein päätöksen pitää kiinni rajoistani. Alan karu totuus on se, että jos jotain menee pielee, allekirjoitettu lupa on ainoa oikeudellinen turvasi. Älä koskaan suostu tekemään sellaista, mihin sinulla ei ole voimassa olevaa, kirjallista lupaa.

Työnantajan ja lääkärin vastuu lääkehoidon organisoinnissa

Lääkehoidon kokonaisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä ei koskaan lepää yksittäisen lähihoitajan harteilla.
Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia siitä, että jokaisella lääkehoitoon osallistuvalla on ajantasainen ja riittävä osaaminen. Tämän vuoksi jokaisessa toimintayksikössä on oltava velvoittava lääkehoitosuunnitelma, joka päivitetään vähintään vuosittain. Lääkehoitosuunnitelmassa määritellään tarkasti, kuka saa jakaa mitäkin lääkkeitä ja millaisia lupia yksikössä vaaditaan.

Vastaava lääkäri kantaa lääketieteellisen vastuun ja allekirjoittaa yksilölliset lääkeluvat, kun taas hoitaja vastaa omasta toiminnastaan eli siitä, että hän noudattaa annettuja ohjeita ja tekee työnsä huolellisesti.
Jos huomaat työpaikallasi puutteita lääkelupien seurannassa tai koet, että perehdytyksesi on ollut puutteellista, asiasta on ilmoitettava heti esihenkilölle. Kyse on sekä potilasturvallisuudesta että omasta oikeusturvastasi.

Lähihoitajan lääkeoikeudet: Perustutkinto vs. Erillinen lääkelupa

Perustutkinnon antama oikeus

Suoritettu sosiaali- ja terveysalan perustutkinto ja työnantajan toteuttama varmistus

Tabletit, kapselit, nesteet, voiteet, laastarit, silmä- ja korvatipat, peräpuikot

Sallittu potilaskohtaisiin annoksiin (dosetit) peruslääkkeiden osalta

Erillistä lääkelupaa vaativa toiminta

Teoriakoulutus, hyväksytyt tentit (esim. LOVe), käytännön näytöt ja lääkärin allekirjoitus

Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet (PKV), huumausaineet, sc- ja im-injektiot

Sallittu myös PKV- ja huumausainelääkkeille, kun kyseinen luvassa erikseen mainittu

Lääkelupien haku ja rajojen pitäminen kotihoidossa

Anni, 24-vuotias vastavalmistunut lähihoitaja kotihoitoyksikössä Tampereella, aloitti itsenäisen asiakastyön innokkaasti mutta pelkäsi tekevänsä lääkevirheitä kiireen keskellä. Hän sai jakaa peruslääkkeitä, mutta huomasi pian, että monen asiakkaan listalla oli myös PKV-lääkkeitä.

Ensimmäisellä viikolla kokeneempi kollega pyysi Annia jakamaan asukkaan dosettiin tälle määrätyn rauhoittavan lääkkeen, vaikka Annin PKV-lääkelupa ei ollut vielä valmis. Anni koki kovaa painetta suostua, jotta ei viivästyttäisi tiimin yhteistä aikataulua.

Anni muisti koulun opit ja kieltäytyi tehtävästä vedoten puuttuvaan kirjalliseen lupaan, vaikka tilanne aiheutti hetkellistä kireyttä tiimissä. Hän pyysi esihenkilöään kiirehtimään hänen LOVe-näyttöjensä vastaanottamista.

Kolmen viikon kuluttua Anni suoritti vaadittavat kolme käytännön näyttöä hyväksytysti ja sai lääkäriltä virallisen PKV-luvan. Hän pystyi nyt hoitamaan kaikki asiakkaat itsenäisesti ja oppi, että rajojen asettaminen heti alussa säästää oikeudellisilta riskeiltä.