Saako silmälasit vähentää verotuksessa?

Näkö vaakalaudalla, verovähennys kateissa: Silmälasien hankinta ja verotus Suomessa

Silmälasit ovat monelle arkipäivää, välttämättömyys niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Maailma on täynnä yksityiskohtia, jotka ilman apuvälineitä jäävät hämärän peittoon. Kuitenkin, huolimatta niiden tärkeydestä, silmälasien hankintaan liittyvä kuluerä jättää veronmaksajan usein kylmäksi – kirjaimellisesti. Silmälasien hankintakustannuksia ei nimittäin Suomessa pääsääntöisesti voi vähentää verotuksessa. Miksi näin on ja onko poikkeuksia?

Peruslinja: Silmälasit yksityisiksi elantomenoiksi luettavaa

Verolainsäädäntömme pitää silmälaseja ja piilolinssejä yksityisinä elantomenoina, aivan kuten ruokaa, vaatteita tai asumista. Perusteena on se, että näkö on ihmiselle välttämätön ominaisuus, jonka korjaaminen on osa yksilön elämää. Tämä linjaus koskee sekä silmälaseja, jotka on hankittu vapaa-aikaan, että niitä, joita käytetään työssä. Vaikka työnteko edellyttäisi hyvää näköä, silmälasien hankintaa ei nähdä suoranaisesti työn tekemisestä aiheutuvana pakollisena menona.

Työterveyshuolto – Valonpilkahdus tunnelin päässä?

On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa työnantaja voi tarjota silmälasit työntekijälleen verovapaasti. Tällöin puhutaan työterveyshuollon kautta hankituista silmälaseista. Tämä edellyttää, että työnantajalla on työterveyshuoltosopimus, ja silmälasit ovat tarpeen työntekijän työn suorittamiseksi. Esimerkiksi, jos henkilö työskentelee jatkuvasti näyttöpäätteen ääressä ja tarvitsee siihen erityiset silmälasit, työnantaja voi korvata niiden kustannukset verovapaasti.

Tärkeää on huomata, että tämä ei tarkoita vapaata pääsyä optikkoliikkeeseen työnantajan piikkiin. Työterveyshuolto arvioi tarpeen, ja usein silmälasit hankitaan työterveyshuollon kautta, ei suoraan työntekijän omasta valinnasta. Lisäksi, jos työnantaja korvaa silmälasit suoraan työntekijälle, tämä voi olla verotettavaa tuloa työntekijälle.

Hammashoito, hieronta – Kohtalotovereita verotuksessa

Silmälasien kohtalo verotuksessa on samankaltainen kuin muiden terveydenhuoltomenojen, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin. Hammashoito, hieronta tai esimerkiksi fysioterapia ovat yleensä vähennyskelvottomia, vaikka ne edistäisivät työssä jaksamista tai korjaisivat työn aiheuttamia rasitustiloja. Verottajan näkökulmasta nämä ovat yksityisiä elantomenoja, joista jokainen vastaa itse.

Muutos tuulessa?

Vaikka silmälasien vähennyskelvottomuus on vakiintunut käytäntö, keskustelu aiheesta nousee aika ajoin esiin. Digitalisaation myötä yhä useampi työntekijä viettää suuren osan päivästään ruudun ääressä, ja näköongelmat ovat yleistymässä. Tulisiko verotuskäytäntöä tarkistaa vastaamaan paremmin muuttuneita työelämän realiteetteja? Onko silmälasien hankinta, ainakin tietyissä ammateissa, yhä enemmän välttämätön osa työntekoa, eikä niinkään yksityinen valinta?

Vaikka veromuutos ei ole horisontissa, keskustelu ja tietoisuus silmälasien ja näön merkityksestä työkyvylle voivat tulevaisuudessa johtaa uusiin ratkaisuihin. Toistaiseksi kuitenkin silmälasien hankintakustannukset pysyvät veronmaksajan omalla vastuulla, ellei työnantaja niitä työterveyshuollon kautta korvaa.

Yhteenveto:

• Silmälasien hankintakustannukset ovat pääsääntöisesti vähennyskelvottomia verotuksessa.
• Työterveyshuolto voi korvata silmälasit tietyissä tapauksissa, jos ne ovat välttämättömiä työn suorittamiseksi.
• Muut terveydenhuoltomenot, kuten hammashoito ja hieronta, ovat yleensä myös vähennyskelvottomia.
• Keskustelu silmälasien vähennyskelpoisuudesta on edelleen ajankohtaista muuttuvassa työelämässä.