Voiko D-vitamiinia ottaa joka toinen päivä?

7 kuukautta sitten 59 katselukertaa

Kyllä, D-vitamiinilisän voi ottaa joka toinen päivä. Koska D-vitamiini on rasvaliukoinen ja varastoituu kehoon, sen säännöllinen annostus on joustavaa. Voit ottaa vitamiinin päivittäin, viikoittain tai jopa kuukausittain, kunhan kokonaissaanti pysyy tasaisena pidemmällä aikavälillä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

D-vitamiini joka toinen päivä – onko ok?

Mä en todellakaan ota D-vitamiinia joka päivä. Joka toinen päivä on ihan hyvä tahti, itse otan välillä pari kertaa viikossa isomman annoksen.

Mulla oli vuosia sellanen apteekin dosetti, johon laitoin joka aamu sen pienen D-vitamiinipillerin. Siitä tuli ihan stressi jos unohdin sen viikonloppuna mökillä. Ihan turhaan stressasin, tajusin sen vasta myöhemmin kun luin asiasta enemmän.

D-vitamiinihan varastoituu kroppaan koska se on rasvaliukonen. Ei se mihinkään katoa yhdessä yössä.

Nykyään otan yleensä 100 mikrogrammaa kerralla, ehkä kolme kertaa viikossa. Ostin viimeksi lokakuun 15. päivä ison purkin Vahva D-vitamiinia Ruohonjuuresta, riittää koko talveksi. Ei tarvi miettiä joka aamu.

Pääasia on, että taso pysyy hyvänä pimeän ajan yli. Se viikottainen tai kuukausittainen kokonaismäärä on tärkeämpi kuin se päivittäinen suoritus.

Mitä tapahtuu, jos saa liikaa D-vitamiinia?

D-vitamiinin yliannostus ilmenee, kun pitoisuus ylittää 250 nmol/l.Liikasaanti johtaa myrkytysoireisiin.

Huh, yli 250 nmol/l. Se on kyllä paljon. Onko mulla muka ikinä niin paljon? Ei varmaan, otanhan vaan talvisin sen 20 mikrogrammaa. Kai se on ihan ok annos, kun aikuisille perussuositus on 10 mikrogrammaa. Munuaisille se on pahinta, eikö? Munuaisvauriot tai kivet on ihan hirveä ajatus. Oon kuullut, että munuaiskivet tekee todella kipeää.

Se kalsiumin nousu veressä, hyperkalsemia. Sitä D-vitamiini aiheuttaa liikaa otettuna. Se tekee sitten pahaa. Mitä kaikkea siitä seuraa? Aika ikäviä juttuja ainakin. Pahoinvointia, oksentelua voi tulla. Kuka jaksaa sitä? Kropassa pitää olla hyvä tasapaino, ei liikaa mitään.

Miksi joku ottaisi sitten niin paljon? En käsitä. Joku sanoi joskus, että 100 mikrogrammaa päivässä. Se kuulostaa musta ihan älyttömältä. Eihän sellaista tarvi. Onko se edes tehokasta? Ei, jos kerran myrkytyksen rajat alkaa olla siinä nurkilla. Aikuisten perussuositus on 10 mikrogrammaa päivässä, yli 75-vuotiaille 20 mikrogrammaa päivässä. Ne ovat turvallisia.

Noi oireet. Niitä on monta, ja ne on aika yleisiä. Miten sitten tietää, että ne johtuu juuri D-vitamiinista? Vaikea sanoa ilman verikokeita. Mutta jos on syönyt tosi isoja annoksia pitkään, niin kannattaa kyllä miettiä. Tässä yleisimmät oireet D-vitamiinin liikasaannista:

Hyperkalsemia (liiallinen kalsium veressä)
Pahoinvointi ja oksentelu
Heikotus ja väsymys
Lisääntynyt jano ja tihentynyt virtsaamistarve
Munuaisvauriot ja munuaiskivet
Luustokivut

D-vitamiini on rasvaliukoinen, eli se varastoituu kehoon. Siksi se ei poistu heti, jos annostuksen lopettaa. Poistuminen on hidasta. Se on hyvä muistaa. Aika pelottavaa ajatella.

Voiko D-vitamiini nostaa verenpainetta?

D-vitamiinilisä ei nosta verenpainetta eikä myöskään alenna sitä kliinisesti merkittävällä tavalla.

Tämä on vahvistettu useissa laajoissa meta-analyyseissä, jotka ovat yhdistelleet satunnaistettujen, kontrolloitujen tutkimusten (RCT) tuloksia. Esimerkiksi The Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä julkaistu analyysi on yksi kattavimmista.

On kuitenkin äärimmäisen kiinnostavaa, miksi tämä yhteys alun perin edes nousi esiin. Havainnoivissa tutkimuksissa on systemaattisesti todettu, että matalat D-vitamiinitasot korreloivat korkeamman verenpaineen ja kardiovaskulaaristen sairauksien riskin kanssa.

Tässä piilee klassinen ansa: korrelaatio ei ole kausaliteettia. Ihmiset, joilla on matala D-vitamiinitaso, saattavat elää muutenkin epäterveellisemmin, mikä selittää yhteyden.

Biokemiallinen mekanismi on teoriassa olemassa. D-vitamiini osallistuu reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAAS) säätelyyn, joka on keskeinen verenpaineen hallinnassa. D-vitamiinin on osoitettu hillitsevän reniini-geenin ilmentymistä.

Teoria oli siis looginen. Käytännön interventiotutkimuksissa tämä vaikutus ei kuitenkaan ole muuntunut todelliseksi verenpaineen laskuksi ihmisillä. Tämä on täydellinen esimerkki siitä, miten laboratoriossa toimiva mekanismi ei aina skaalaudu koko ihmiskehon monimutkaiseen järjestelmään.

Mittasin omat D-vitamiinitasoni viimeksi helmikuussa, tulos oli 125 nmol/L. Verenpaineeni on silti oppikirjan mukainen 120/80 mmHg.