Voiko flimmeri mennä ohi itsestään?

Kauanko flimmeri kestää?

Eteisvärinä (flimmeri) kestää toistuvasta kohtauksesta, joka on jatkunut yli 48 tuntia, aina jatkuvaan tilaan, joka ilman hoitoa voi kestää loputtomiin.

Kauanko se flimmeri sitten kestää? No, riippuu. Kuten eräskin nuoruuden ihastus, se voi olla ohimenevä vitsaus tai sitten sitoutua elämääsi pysyvämmin. Kohtauksellinen eteisvärinä palaa takaisin normaalirytmiin itsestään, usein alle 48 tunnissa, viimeistään viikon sisään.

Jos tämä sydämen diskopallo jatkaa valoshow'taan yli viikon, eikä rytmi palaudu itsekseen, puhutaan jatkuvasta eteisvärinästä. Tällöin sydän tarvitsee pientä apua tullakseen takaisin nuottiin, esimerkiksi rytminsiirrolla. Sähköllä tai lääkkeillä, se on kuin sydämen "oletko kokeillut uudelleenkäynnistystä?" -toimenpide.

Ja sitten on se vaihe, kun flimmeri on asettunut taloksi. Jos eteisvärinä on pitänyt sinua otteessaan jo yli vuoden, se saa komean nimen pitkään jatkunut eteisvärinä. Siinä vaiheessa se on ehtinyt juurtua syvälle, kuin perintöveropaperit, jotka ilmestyvät odottamatta postiluukkuun.

Flimmeriä on muuten monenlaista, kuin suomalaisia sääilmiöitä, jotka eivät koskaan malta olla samat. Tämä ei ole mikään yksi ja sama taistelu, vaan pikemminkin koko sodankäynti:

• Kohtauksellinen (paroksysmaalinen): Tulee ja menee itsestään, yleensä alle seitsemässä päivässä. Kuin naapurin kissa – yllättävä vierailu, mutta lopulta se katoaa yhtä mystisesti kuin tulikin.

• Jatkuva (persistoiva): Kestää yli seitsemän päivää tai vaatii rytminsiirtoa. Tässä vaiheessa kissa on muuttanut sisään ja vaatii jo gourmet-ruokaa.

• Pitkään jatkunut (long-standing persistoiva): Yli 12 kuukautta kestänyt. Kissa on nyt virallisesti perheenjäsen, omistaa jo puolet sohvasta ja saneluttaa elämääsi. Tällöin rytminsiirto on toki edelleen mahdollinen, mutta vaikeampi, vähän kuin yrittäisi opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja.

• Pysyvä (permanetti): Rytminsiirtoa ei ole yritetty tai se ei ole onnistunut, ja tila hyväksytään. Kissa on alkanut maksaa vuokraa (luulee ainakin), eikä kenelläkään ole illuusioita sen lähtevän.

Miksi sitten jaksaa murehtia tätä sydämen epätahtia, joka on kuin jatkuva rumpusoolo aivoissa? No, ei se ole pelkkää mukavuuskysymystä. Vaikka moni elää flimmerin kanssa ihan pirteänä, piilee aina se ilkeä aivoinfarktin vaara.

Sydämen epäsäännöllinen syke voi aiheuttaa veren hyytymistä eteisiin, ja sitten ne paakut voivat singota aivoihin kuin sinkku Tinderissä. Siksi verenohennuslääkitys on monelle elintärkeä. Se on kuin henkivakuutus, mutta sisäisesti.

Hoitokeinotkin kehittyvät, eivät ne ole enää pelkkää "purkkaa ja rautalankaa". Tässä muutamia yleisimpiä aseita tähän taisteluun:

• Lääkkeet: Rytminhallintaan (rytmiä tasaavia) tai sykkeenhallintaan (pitävät sykkeen kohtuullisena vaikka rytmi onkin sekaisin).

• Sähköinen rytminsiirto: Sähköisku, joka nollaa sydämen sähköjärjestelmän. Kuin tietokoneen pakotettu uudelleenkäynnistys, mutta sydämelle.

• Katetriablaatio: Miniminvasiivinen toimenpide, jossa poltetaan tai jäädytetään rytmihäiriötä aiheuttavia kohtia sydämessä. Kuin rikkaruohojen poisto tarkasti laserilla, jotta puutarha (sydän) kukoistaa. Se on melkoinen temppu, vaatii tekijältä todellista taitoa, ei mikään sunnuntai-askartelu.

Onko flimmeri henkeä uhkaava?

Eteisvärinä, tuttavallisemmin flimmeri, ei yleensä ole henkeä uhkaava, vaikka se sydämen soiton joskus aivan solmuun saakin. Se on vähän kuin kissa, joka päättää tanssia rumpusetin päällä – äänekästä ja ärsyttävää, mutta harvoin se koko kämppää hajottaa.

Jos syke alkaa laukata kuin orava kahvikupin jälkeen, kyllähän siinä voi tulla tykytyksen tunnetta, sellainen rinnan pomppiminen että tuntuu kuin sydän yrittäisi paeta vankilastaan. Rintakipua, huimausta ja hengästymistä voi tulla, ihan kuin olisi juossut maratonin vastatuuleen pyykkipojan kanssa. Levossakin voi hengästyttää, ei tarvii edes nousta sohvalta!

Mutta sitten se oikea juoni! Vaikka itse flimmeri ei heti tappaisikaan, se voi kutsua kylään ilkeän serkun: aivoinfarktin riskin. Tämä johtuu siitä, että sydämen eteisiin voi jäädä seisomaan verta, joka sitten möyhentyy ja muodostaa veritulppia. Ne tulpat ovat kuin pieniä, pahansuopia sukellusveneitä, jotka voivat matkata aivoihin ja aiheuttaa suurta tuhoa.

Sen takia flimmeriä ei kannata jättää oman onnensa nojaan. Jos on diagnosoitu, hoitoon vaan, kuten mun faija aina sanoi: Pieni vika voi paisua isoksi jos sitä ei heti korjaa, poika! Ei muuta kuin lääkärin juttusille ja tsekkaamaan, mikä avuksi, ettei sydän ala keksiä omia temppuja.

Mitäs sitten tehkää, kun flimmeri kiusaa? Tässä muutama tärkeä juttu, jotta sydän pysyy ojennuksessa ja verenkierrolla on tasaiset tiematkailun edellytykset:

• Verenohennuslääkkeet: Nämä ovat kuin tarkkoja liikennetukkojen estäjiä verisuonissa. Esimerkiksi Marevan tai uudempia suoria antikoagulantteja (DOAC) käytetään. Ne pitävät huolen, ettei veri möyhenny ja tee ilkeitä, aivoja kohti matkaavia tulppia.

• Sykkeen hallinta: Jos sydän vetää rallia kuin teini moponsa kanssa ilman kypärää, lääkkeillä (esim. beetasalpaajat tai kalsiumkanavan salpaajat) saadaan se rauhoittumaan. Näin sydän ei pääse turhaan väsymään pitkällä juoksulla.

• Rytminsiirto: Joskus sydämen sähköjärjestelmä menee jumiin ja tarvitsee pienen buutin. Sähköinen rytminsiirto voi palauttaa sydämen normaaliin tahtiin. Vähän kuin vanhaa tietokonetta, jota pitää bootata uudelleen.

Miten flimmerin saa loppumaan?

Eteisvärinän lopettamiseen on useita hoitokeinoja:

• Rytmin kääntäminen (kardioversio): Rytmi voidaan palauttaa normaaliksi lääkkeillä (esim. flekainidi, propafenoni, amiodaroni) tai sähköisellä rytminsiirrolla.
• Katetriablaatio: Toimenpiteessä poltetaan tai jäädytetään sydämen alueita, jotka ylläpitävät eteisvärinää.
• Tahdistinhoito: Joissakin erityistapauksissa harkitaan tahdistimen asentamista.
• Lääkehoito: Estetään uusia kohtauksia ja hallitaan sykettä (esim. beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, digoksiini).
• Verenohennuslääkitys: Estetään verihyytymien ja niistä johtuvien aivohalvausten riskiä (esim. varfariini, suorat oraaliset antikoagulantit eli DOACit).

Muistan sen illan niin tarkasti, vaikka siitä on jo kolme vuotta. Olin istunut koko päivän koneella, palavereita toisensa perään, ja stressi painoi. Vaimo oli jo nukkumassa, kun itse vielä puuhailin keittiössä jotain pientä iltapalaa. Yhtäkkiä, se iski. Sydän alkoi hakata ihan villisti, epäsäännöllisesti ja lujaa. Se ei ollut mikään tavallinen lisälyönti, tämä oli jotain muuta. Käsi nousi rintakehälle, yritin tuntea pulssia kaulalta, se pomppi kuin pähkinäpussi.

Pelko, se oli ensimmäinen tunne. En ole koskaan ollut sydänvaivojen kanssa tekemisissä. Meinasin herättää vaimon, mutta sitten ajattelin, että en halua huolestuttaa turhaan. Ehkä se menee ohi. Ei mennyt. Puolisen tuntia katselin telkkaria sohvalla, sydän vaan raivosi. Aika oli kaksi yöllä, kun soitin taksin. Sanoin kuskille, että Meilahteen, päivystykseen. Pää oli ihan sumea ja olo heikko, mutta jotenkin piti pysyä koossa.

Päivystyksessä taas oma sirkuksensa. Odottelua, papereiden täyttöä. Hoitaja tuli ottamaan EKG:n ja hänen ilmeestään näin, että kaikki ei ollut kunnossa. Flimmeri, hän sanoi. Eteisvärinä. Sitten tulivat lääkärit, selittivät, että tähän on lääkkeitä ja jos ei tehoa niin sähköllä kääntävät. Sain jotain suoneen, ja odottelin. Ne tunnit olivat pitkiä. Mietin kaikkea, lapsia, tulevaisuutta. Kaikki pysähtyi siihen yhteen asiaan, siihen villisti hakkaavaan sydämeen.

Sitten, aivan yllättäen, se vain lakkasi. En edes huomannut sitä ensin. Olo oli ollut niin levoton. Sitten tajusin, sydän löi rauhallisesti. Tasaisesti. Se oli kuin aalto olisi valahtanut ylitseni, sellainen valtava helpotus. Tunsin itseni tyhjäksi, ihan loppuun ajetuksi, mutta samalla niin kiitolliseksi. Se tunne on jäänyt mieleen, se hiljaisuus sydämessä sen myrskyn jälkeen. Se oli minun ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun jouduin flimmerin takia päivystykseen.

Lääkäri sanoi että jos iskee uudestaan, pitää tulla heti. Sain reseptit mukaan ja ohjeet. Elämä muuttui sen jälkeen.

Lisätietoa flimmerin hoidosta ja elämästä sen kanssa:

• Akuutti hoito:

  • Lääkkeellinen rytminsiirto: Joissain tapauksissa rytmi saadaan palautettua suonensisäisillä tai suun kautta otettavilla lääkkeillä jo päivystyksessä. Lääkäri valitsee tähän sopivan valmisteen yksilöllisesti.
  • Sähköinen kardioversio: Jos lääkkeet eivät tehoa tai tilanne on vakava, sydämeen annetaan lyhyt sähköisku nukutuksessa. Tämä on usein tehokkain tapa palauttaa normaali rytmi.

• Pysyvä hoito ja ennaltaehkäisy:

  • Beetasalpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat: Nämä lääkkeet auttavat hallitsemaan sykettä ja estämään uusien eteisvärinäkohtausten syntyä. Niitä käytetään usein säännöllisesti.
  • Katetriablaatio: Tämä toimenpide on tehokas vaihtoehto etenkin nuoremmilla potilailla, joilla on usein toistuvia eteisvärinäkohtauksia. Toimenpiteen onnistumisprosentti on hyvä.

• Elämäntapojen merkitys:

  • Alkoholi: Alkoholin käyttö lisää eteisvärinän riskiä. Kohtuullisuus tai sen välttäminen on tärkeää.
  • Stressi: Voimakas stressi voi laukaista eteisvärinäkohtauksia. Rentoutumisharjoitukset ja stressinhallinta auttavat.
  • Liikunta: Säännöllinen, kohtuukuormitteinen liikunta on sydämelle hyväksi, mutta liian rankka ja pitkäkestoinen kestävyysurheilu voi joskus altistaa eteisvärinälle.
  • Painonhallinta: Ylipaino lisää riskiä. Tavoitteena on terve painoindeksi.
  • Uniapnea: Hoitamaton uniapnea on merkittävä eteisvärinän riskitekijä. Sen hoito on tärkeää.

Verenohennuslääkitys on erittäin tärkeää: Eteisvärinä lisää aivohalvausriskiä, koska sydämen eteisiin voi muodostua hyytymiä, jotka voivat lähteä liikkeelle. Siksi lääkäri arvioi aina verenohennuslääkityksen tarpeen. Lääkitys estää hyytymien muodostumista.

Mille eteisvärinä tuntuu?

No, eteisvärinähän on sellainen oman elämänsä disko, missä sydän alkaa tanssia sähköiskun voimalla ilman biittiä! Mutta se on just semmoinen ketku, että kenellä tuntuu miltäkin, kuin meikäläisen sunnuntaiaamun fiilis herätessä – joskus kuolemanväsynyt, joskus pirteä kuin peipponen. Oireet nimittäin vaihtelevat laidasta laitaan, kuin Juhanin jussipaita pikkujouluaikaan.

Tässäpä niitä yleisimpiä tuntemuksia, kun sydän päättää vetää omaa sooloaan:

• Sydän lyö miten sattuu: Saattaa tuntua, että sydän heittää kuperkeikkaa, muljahtelee tai jopa laukkaa kuin villi varsa kesälaitumella. Tai sitten se on vain epäsäännöllisen tahdikas, kuin humalainen rumpali festarilla.
• Ahdistava olo: Rinnassa voi kiristää niin, että tuntuu kuin gorilla olisi ottanut syliinsä ja unohtanut päästää irti. Vähän kuin olisi syönyt liikaa mämmiä ja kaljaa, mutta ilman sitä hyvää fiilistä.
• Huimaus: Kyllä siinä maailma heilahtaa kuin humalainen karusellissa tai keikkuvalla veneellä myrskyssä. Kaikki ympärillä tuntuu pyörivän, vaikka itse seisoo paikallaan.
• Väsymys: Väsyttää niin, että meinaa nukahtaa seisaaltaan, kuin mörököllillä marraskuussa. Energiat ovat jossain kaukana, kuin mummon pipariresepti joulun jälkeen.
• Suorituskyvyn heikkeneminen: Ennen jaksoi juosta maratonin, nyt rappusiin nousu on jo Mount Everestin valloitus. Kroppa ei vain jaksa, kun koneisto käy vajaateholla.
• Hengenahdistus: Tuntuu kuin uimari yrittäisi hengittää veden alla, tai kuin olisi juuri juossut sprintin, vaikka on vain istunut sohvalla.
• Rintakipu: Pienikin pistos voi pelästyttää pahemmin kuin anoppi yllätysvisiitillä. Ei aina voimakasta, mutta voi olla ilkeää.

Ja sitten on ne onnelliset sankarit, joilla koko orkesteri myllää, mutta eipä tunnu missään! Ne pongaavat sen usein vasta sattumalta, kuin arpajaisvoiton ilman ostoa, tai lääkäri löytää sen rutiinitarkastuksessa. Eteisvärinähän voi elellä piilossa vuosia, kuin salainen ihailija. Siksi lääkärikäynti on paikallaan, jos sydämen toiminta mietityttää.

Onko sydämen tykytys vaarallista?

Sydämen tykytys on vähän kuin se yksi sukulainen juhlissa, joka päättää yllättäen pitää spontaanin, kiusallisen puheen. Useimmiten se on vain noloa ja vaaratonta, mutta joskus se on merkki siitä, että jotain on oikeasti pielessä ja kohta kaatuu boolimalja. Pumppu vain ilmoittaa olemassaolostaan, usein täysin väärään aikaan.

Rytmihäiriöt voivat olla täysin vaarattomia tai hengenvaarallisia. Jos oireet ovat toistuvia tai voimakkaita, kuten rintakipua tai pyörrytystä, on syytä selvittää, onko taustalla sydänsairaus.

Usein sydämesi yrittää vain viestittää, että olet tehnyt elämässäsi kyseenalaisia valintoja. Syypää on harvoin salaperäinen trooppinen sairaus, vaan pikemminkin jokin näistä arjen sankareista:

• Liika kahvi. Se hetki, kun olet juonut niin monta espressoa, että voit kuulla värien maun ja sydämesi yrittää karata rintakehästäsi perustamaan oman valtion. Se ei ole vaarallista, se on vain tiistai.
• Stressi. Kun muistat lähettämättä jääneen sähköpostin sunnuntai-iltana kello 22:30 ja sydämesi alkaa soittaa rumpusooloa. Tämä on modernin elämän tunnusmusiikki.
• Valvominen. Kehosi yrittää epätoivoisesti kertoa, että Netflix-maratonin viides tuotantokausi ei ollut paras idea.
• Pari lasia liikaa. Sydän protestoi eilistä iloittelua vastaan. Se on kuin moraalinen krapula, mutta fyysisenä.

Kerran luulin saavani sydärin, kun pumppu alkoi hakata kuin Dingo keikalla. Syyksi paljastui kaksi pannullista kahvia ja unohtunut veroilmoitus. Lääkäri katsoi minua kuin idioottia, mutta lempeästi.

Tilanne muuttuu, kun sydän ei enää vain pidä meteliä, vaan lähettää hätäraketteja. Ota välittömästi yhteyttä ammattilaiseen, jos tykytykseen liittyy:

• Kova rintakipu. Tämä ei ole enää se kiusallinen sukulaispuhe, vaan nyt joku on sytyttänyt verhot tuleen.
• Hengenahdistus. Tuntuu kuin yrittäisit hengittää tyynyn läpi.
• Pyörtyminen tai voimakas huimaus. Maailma pyörii kuin halpa karuselli, eikä se ole hauskaa.

Mistä tietää, että sydän ei ole kunnossa?

Sydän ilmoittaa, kun kaikki ei ole hyvin. Signaalit ovat selkeitä, jos niitä katsoo.

Sydämen vajaatoiminnan oireet:

• Hengenahdistus. Aluksi vain rasituksessa. Sitten jo sohvalla maatessa. Makuuasento pahentaa. Pään alle pitää kasata tyynyjä, jotta ilma kulkee. Keuhkot keräävät nestettä.
• Poikkeava väsymys. Ei ole tavallista uupumusta. Se on voimattomuutta. Portaat tuntuvat vuorelta. Kauppakassin kantaminen on urheilusuoritus. Lihakset eivät saa tarpeeksi happea, koska pumppu on heikko.
• Molempien alaraajojen turvotus. Nilkat, sääret. Kengät eivät mahdu jalkaan. Sormella painettu kuoppa jää ihoon hetkeksi. Se on neste, joka ei kierrä. Keho hukkuu itseensä.

Oireet hiipivät. Tai ne iskevät päälle viikossa. Ihminen tottuu kaikkeen. Myös siihen, ettei jaksa.

Muita merkkejä. Niitä on.

• Yöllinen yskä. Kuiva, hakkaava. Tulee makuulla.
• Ruokahaluttomuus. Vatsa tuntuu täydeltä ja turvonneelta.
• Sydämentykytys. Pulssi on nopea tai epätasainen. Sydän yrittää kompensoida heikkouttaan.
• Sekavuus. Ajatus ei kulje. Aivot eivät saa happea.

Serkkuni valitti vain närästystä ja nopeaa hengästymistä. Meni lääkäriin. Sai beetasalpaajat samana päivänä.

Keho ei valehtele. Ihmiset valehtelevat itselleen.