Voiko kissa olla yksinäinen?

7 kuukautta sitten 41 katselukertaa

Kissa voi tuntea yksinäisyyttä. Vaikka kissaeläimet luonnostaan viihtyvät yksin, kesykissa on sopeutunut elämään ihmisen rinnalla. Turvattu ravinto ja ihmisen tarjoama seura ovat muuttaneet kissan sosiaalisuutta, ja se voi kaivata kontaktia ja virikkeitä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Voiko kissa tuntea yksinäisyyttä? Kissan yksinäisyys ja tarpeet?

Kyllä kissa voi tuntea yksinäisyyttä. Voin sanoa tämän ihan omasta kokemuksesta. Se ei ole mikään myytti.

Mun oma kolli, Nöpö, oli aluksi ainoa kissa meidän kerrostalokaksiossa Vantaan Tikkurilassa. Tein pitkää päivää ja iltaisin se odotti mua eteisessä, maukui ihan surkeana ja oli alkanut pureskella puhelimen latureita.

Vaikka sanotaan että kissat on erakkoja, ei se mun mielestä päde kaikkiin kotikissoihin. Ne on niin eri eläimiä jo, vuosituhansia ihmisen kanssa.

Viime tammikuussa hain sitten Hilman, toisen kissan, löytöeläintalosta, adoptiomaksu oli 150 euroa. Alun sähinän jälkeen niistä tuli paita ja peppu. Nyt ne nukkuu kasassa ja pesee toisiaan. Laturit saa olla rauhassa.

Ruokakuppi oli aina täynnä, mut se ei selvästi riittäny. Seura on niille ihan yhtä tärkeetä.

Miten kauan kissa voi olla yksin?

Kissa selviää yksin 8–12 tuntia.

Kissa ei ole koriste. Sen maailma on sinun kotisi. Ilman sinua se on vankila.

Työpäivä on ehdoton yläraja. Yli kymmenen tunnin yksinäisyys on jo riski. Se ei odota passiivisesti. Mieli alkaa hajota. Turhautuminen kasvaa.

Viikonloppumatka ilman hoitajaa? Älä edes harkitse. Kissan luottamus on ansaittava. Joka päivä. Se ei ole itsestäänselvyys.

Oma kissani odottaa ovella tasan klo 17.05. Rutiinit ovat elinehto. Niiden rikkominen on petos.

Pidempi poissaolo vaatii järjestelyjä. Hoitajan on tultava paikalle vähintään kerran päivässä. Kyse ei ole vain ruoasta. Se on läsnäoloa.

Miksi pitkä yksinolo on vaarallista:
Stressi ja ahdistus. Ne johtavat fyysisiin sairauksiin.
Käytösongelmat. Kissa alkaa tuhota paikkoja tai merkata reviiriään. Se on hätähuuto.
Turvallisuusriskit. Vesi voi kaatua, kissa voi jäädä jumiin tai loukata itsensä.
Virikkeiden puute. Aivot tarvitsevat stimulaatiota. Tylsyys on myrkkyä.

Voiko kissa olla yksiössä?

Kyllä, kissa voi asua yksiössä. Ratkaisevaa ei ole asunnon pinta-ala, vaan sen kolmiulotteinen tila ja virikkeiden määrä. Kissa tarvitsee mahdollisuuksia kiipeilyyn, tarkkailuun ja saalistuskäyttäytymisen toteuttamiseen. Aikuinen kissa pärjää yksin työpäivän ajan, jos sen ympäristö on stimuloiva.

Koko kysymys on asetettu ihmisen näkökulmasta. Kissa ei hahmota tilaa neliömetreinä, vaan kuutiometreinä. Sen maailma on vertikaalinen. Seinät eivät ole sille rajoja vaan potentiaalisia kiipeilypintoja ja kulkureittejä.

Ihmisen pakkomielle lattiapinta-alaan on täysin antroposeentrinen. Kissalle katonrajassa kiertävä hyllysarja on arvokkaampi kuin avara, tyhjä olohuoneen lattia. Kyse on lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamisesta, ei asunnon koosta.

Aikuinen kissa sietää yksinoloa, mutta se ei ole erakko. Se on ehdollisesti sosiaalinen eläin, joka tarvitsee rutiineja ja ennustettavuutta. Kun kissa tietää, milloin ihminen lähtee ja palaa, ja kun ympäristö ei ole steriili ja tylsä, yksinolo ei ole sille ylitsepääsemätön ongelma.

Tässä piilee analyysin ydin: emme voi poistaa yksinoloa, mutta voimme kontrolloida ympäristön ennustettavuutta ja virikkeellisyyttä.

Jos matkustat, pelkkä ruokinta-automaatti ja vesikuppi eivät riitä. Kissan hoitajan tehtävä on enemmän kuin selviytymisen varmistaminen. Hänen on oltava läsnä, interaktiivinen. Hänen on havaittava eläimen käytöksen muutokset ja tarjottava sosiaalista stimulaatiota.

Yksiössä asuvan kissan onnellisuus on suora korrelaatio omistajan viitseliäisyyden ja luovuuden kanssa.

Konkreettisia toimenpiteitä ympäristön rikastuttamiseksi:

Vertikaalinen tila: Kiipeilypuut, jotka ulottuvat kattoon asti. Seinähyllyt, jotka muodostavat kulkureittejä. Ikkunalaudat, joilta voi tarkkailla maailmaa – se on kissan televisio. Tällä tavoin 25 neliön yksiön elintila voi kissan perspektiivistä olla 75 kuutiota.
Aistien aktivointi: Älä tarjoile ruokaa vain kupista. Käytä aktivointileluja ja ruokintalabyrinttejä, jotka pakottavat kissan käyttämään aivojaan ja vaistojaan ruoan eteen. Piilota herkkuja asuntoon.
Saalistuskäyttäytyminen:Aktiivinen, päivittäinen leikki on ehdoton. Vähintään yksi 15 minuutin intensiivinen saalistusleikki päivässä, jossa kissa saa jahdata ja lopulta "saada kiinni" saaliin (lelu). Tämä ehkäisee turhautumista ja käyttäytymisongelmia.

Miten stressaantunut kissa käyttäytyy?

Stressaantunut kissa osoittaa usein muutoksia käyttäytymisessään. Tunnistettavia merkkejä ovat muun muassa:

Virtsaaminen tai ulostaminen laatikon ulkopuolelle (merkkaaminen, hiekkalaatikon välttäminen)
Liiallinen raapiminen ja kynsiminen (esim. huonekaluihin, jotka eivät ole aiemmin kiinnostaneet)
Ärtyneisyys tai aggressio (sähinä, pureminen, jahtaaminen, jopa omistajaa kohtaan)
Ruokahalun muutokset (vähentynyt tai lisääntynyt syöminen)
Vetäytyminen tai piilottelu (vähentynyt sosiaalinen vuorovaikutus)
Lisääntynyt tai vähentynyt seuranhaku (omistajan jatkuva perässä kävely tai totaalinen vältteleminen)
Liiallinen nuoleminen tai turkin nyppiminen (stressinuoleminen, voi johtaa kaljuihin kohtiin)
Muutokset unirytmissä (lisääntynyt nukkuminen tai levottomuus)
Lisääntynyt ääntely (jatkuva maukuminen, ulvominen)
Apatia ja haluttomuus leikkiä

Kissan mielenmaisema on kiehtova labyrintti. Stressi ei ole vain tunne; se on biokemiallinen reaktio, joka muuttaa koko järjestelmän toimintaa. Joskus tuntuu, että me ihmiset projisoimme omia tunteitamme eläimiin, mutta kissan stressin oireet ovat usein hyvin konkreettisia ja fysiologisia. Ne ovat eläimen tapa kertoa, että kaikki ei ole hyvin sen maailmassa.

Mitä tarkemmin tätä analysoi, sitä selvemmäksi käy, että kissan stressi voi johtua lähes mistä tahansa muutoksesta sen ympäristössä tai rutiineissa. Se voi olla uusi perheenjäsen, muutto, huonekalujen siirtely, tai jopa toisen lemmikin haju. Yksi kissani alkoi aikoinaan pureskella villapaitojani, kun perheeseen tuli vauva. Se oli selkeä merkki. Kummallinen pörröinen turvaesine, ehkä? Kuka tietää, mutta viesti oli ymmärretty.

Syyt kissan stressille voivat olla moninaisia:

Ympäristön muutokset: Uusi koti, huonekalujen paikan vaihtaminen, remontti.
Sosiaalisen ympäristön muutokset: Uusi perheenjäsen (ihminen tai toinen lemmikki), jonkun perheenjäsenen poissaolo.
Rutiinien muutokset: Ruokinta-aikojen heitteleminen, hiekkalaatikon puhdistustiheyden muutos.
Uhka koettu turvallisuus: Ulkopuoliset kissat ikkunan takana, kovat äänet, joku häiritsee kissan lepoa.
Kivut tai sairaudet: Fyysinen vaiva voi ilmetä stressin oireina.
Puutteelliset resurssit: Liian vähän hiekkalaatikoita (n+1 sääntö, eli hiekkalaatikoita tulisi olla yksi enemmän kuin kissoja), piilopaikkoja tai virikkeitä.

Kissan kyky sopeutua vaihtelee suuresti yksilöittäin. Toiset sietävät melkein mitä tahansa, toiset ovat kuin herkät viulut. Oman kokemukseni mukaan, kissan stressin havaitseminen vaatii tarkkaa havainnointia ja hieman detektiivityötä. Ei riitä, että vain katsoo, vaan pitää myös ymmärtää, mitä katsoo. Jos kissa alkaa yhtäkkiä pissailla sängylle, se ei ole protesti; se on yleensä hätähuuto. Ne eivät "kiusaa" meitä, ne viestivät parhaansa mukaan. On meidän tehtävämme yrittää tulkita se. Miten paljon me oikeastaan ymmärrämme niistä? Ehkä emme koskaan täysin, mutta pyrkimys on tärkein.

Mistä tietää, että kissa on onnellinen?

Kissan onnellisuuden tunnistaa rennosta ryhdistä. Istuessa korvat ovat ylhäällä ja edessä, mutta kääntyilevät kyllä tuttuja ääniä kohti. Ei mitään jäykkyyttä, vaan enemmänkin "kaikki on hyvin" -asennetta.

Makaamisasennot paljastavat todellisen mielenrauhan. Kun tassut ovat rennosti vartalon alla, tai kissa keikkuu kyljellään, jopa selällään jalat levällään – se on onnellisuuden huipentuma. Ei mitään salattavaa, ihan kuin minä sohvalle vajotessani.

Kissalogiikkaa:

Rentous: Ei jännitystä, ei piiloutumista.
Korvien asento: Eteenpäin, rennosti. Kuuntelee kyllä, muttei vahtaa.
Makaaminen: Nyt päästään asiaan! Kyljellään, selällään, jalat miten sattuu. Se on luottamuksen ja täydellisen tyytyväisyyden merkki. Vähän kuin me ihmiset viikonloppuaamuna.

Tämä kaikki on osa sitä mystistä kissan kehonkieltä, jota Purina yrittää meille ihmiskarvaisille selvittää. Hyvä vain, että joku paneutuu näihin syvällisiin asioihin.

Mistä tietää, että kissa rakastaa omistajaa?

Kissa puskee. Merkkaa hajullaan. Puree hellästi.