Voiko kissoilla olla kihomatoja?

Voiko kissalla olla kihomatoja?

Siis hetkinen, kihomatoja kissalle? Häh! Ei lemmikit, ei! Ne on enemmänkin lastenjuttuja, sellaisia päiväkotielämän yllätyksiä. Kuin löytäisi sukasta jotain muuta kuin varpaita.

• Kihomadot ja kissat ei sovi samaan lauseeseen. Ajattele asiaa näin: kissat on liian cool tyyppejä tuollaisiin pikkujuttuihin. Niillä on tärkeämpää mietittävää, kuten auringonlaskujen tuijottaminen ja mystisten lasersäteiden jahtaaminen.
• Ihmiset ja kihomadot, se on eri juttu. Mutta ei kannata panikoida, vaikka lapsella niitä olisikin. Se ei automaattisesti tarkoita, että koko perhe on täynnä matoja. Yleensä riittää hyvä hygienia ja apteekin kuuri.

Ja hei, jos tuntuu siltä, että kihomato-keskustelu on ihan liian jännittävää, muista: elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä saa. Ja joskus se on just niitä matoja.

Mistä aikuinen voi saada kihomatoja?

Kihomatoja aikuiselle? Ei se ole mikään kunniamerkki! Mutta myönnetään, elämä on joskus vähän... likainen.

• Käsihygienia: Unohditko pestä kädet vessan jälkeen? Bingo!
• Lelut ja tekstiilit: Lasten lelut ja petivaatteet. Lapsethan ovat niitä, jotka tuovat kihomadot kotiin. Kiitos vaan!
• Suora kontakti: Halaus ystävän kanssa, jonka lapsella on kihomatoja. Niin ystävällistä... ja tarttuvaa!
• Ruoka: Jos joku, joka ei ole pessyt käsiään, on käsitellyt ruokaasi. Ravintolat, rakastamme teitä silti!

Lisätietoa? No, kihomadot eivät ole vaarallisia, mutta ärsyttäviä. Kuin jatkuva muistutus siitä, että olet joskus ollut lapsi ja syönyt hiekkaa. Apteekista saa lääkettä, ja koko perheen on syytä ottaa se. Muuten leikki alkaa alusta. Hauskaa!

Mitä matoja kissalla voi olla?

Kissat ja madot, huh huh! Se on kuin riemukas karnevaali kissan sisuskaluilla – jos karnevaali koostuisi pelkästään inhottavista matosista. Oletan, että kysymys on sisäloisista, koska kukapa haluaa puhua niistä ulkoisista, eihän?

Heisimadot, niitä riittää kuin pikkukissoja pihalla leikkimässä! Myyräekinokokki on yksi niistä – kuulostaa kuin jostain kauhuelokuvasta, eikös? Aivan kuin pieni, vihainen lohikäärme asustelisi lemmikkisi sisuksissa. Olen nähnyt niitä, uskokaa pois – ihan oikeasti! Ne ovat kuin pieniä, valkoisia spagettin kappaleita, jotka yrittävät vallata kissan kehon!

Sitten on sukkulanamapito. Ei se ole mitään hauskaa – pikemminkin kuin se on kuin ystävällisimmälläkin viikolla kotiin saapuva pommipaketti. Muun muassa haka- ja piiskamadot sekä suolinkaiset kuuluvat tähän ryhmään. Niitä tulee kuin sieniä sateella, jos kissan hygieenia on hieman (tai paljon) retuperällä.

Ja pennut? Ai että, ne ovat kuin pieniä, karvaisia matomagneetteja! Saavat niitä suoraan emältä, maidon mukana. Niin söpöä, eikö totta? No ei. Se on kuin perintö, josta ei kukaan haluaisi.

• Heisimadot: Myyräekinokokki on vain yksi esimerkki monista. Kuvittele pieniä valkoisia matoja kiemurtelemasta kissan vatsassa – ihan kuin minun ex-poikaystäväni kiemurteli minun ympärilläni. (Okei, ehkä tämä vertaus oli vähän överi.)
• Sukkulamatot: Haka- ja piiskamadot, sekä suolinkaiset ovat kuin kissan sisäinen spagettipöytä, vain paljon vastenmielisempi.
• Pennut: Ne saavat madot emältä maidon mukana. Äiti-kissan lahja pienille karvaisille. Kyllä, lahja. Sellaisia lahjoja.

Muistakaa, että tämä on ironista ja hieman liioiteltua! Mutta eiköhän tämä kuvaus riitä antamaan kuvan siitä, millainen rähmällinen kissa voi saada matoja! Käykää eläinlääkärillä! Ja puhdistakaa kissan hiekkalaatikko – se on tärkeämpää kuin uusi iPhone.

Mistä kihomato tartunnan saa?

Okei, tässä tulee mun kokemus, toivottavasti tästä on jotain hyötyä jollekin, vaikka vähän sekavaa onkin.

Mistä meidän perhe sai kihomadot? Ääh, ihan painajainen koko juttu. Muistan sen kuin eilisen, vaikka siitä on jo pari vuotta, ehkä 2022 tai 2023, en oo ihan varma. Asuttiin silloin siinä meidän vanhassa asunnossa, siinä lähellä Kalliota.

• Se alkoi siitä, kun mun nuorimmainen, silloin ehkä 4-vuotias, valitti että pylly kutisee ihan hirveesti.

• Ensin luulin, että se on vaan jotain ihottumaa tai jotain, niinku lapsilla usein on. Ostin jotain rasvaa apteekista. Ei auttanut.

• Sitten, yhtenä yönä, kun olin vaihtamassa hänelle vaippaa (joo, oli vielä yövaippa, myönnän!), näin ne! Pieniä, valkoisia matoja. Yök! Olin ihan järkyttynyt!

• Panikoin ihan täysin. Soitin heti seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja sieltä neuvottiin ottamaan Vermox kuuri koko perheelle.

• Mutta mistä ne tuli? Siinäpä kysymys. Siivottiin kyllä ihan normaalisti, lapsi kävi päiväkodissa, mutta en silti osannut arvata mistä...

Mistä ne kihomadot sitten oikeesti tulee?

No, lääkäri selitti, että se ei aina johdu huonosta hygieniasta. Vaikka kuinka siivoat, ne munat on niin pieniä ja ne leviää helposti.

• Munat leviää: Käsien kautta, lelujen, ovenkahvojen, pyyhkeiden, vuodevaatteiden kautta. Ihan kaiken kautta! Ne on siis joka paikassa, ääk.

• Lapset saa helposti: Koska ne laittaa kaikkea suuhunsa ja harvemmin pesee käsiään kunnolla. Päiväkoti on varmaan aika riskialtis paikka.

• Tartunta: tapahtuu siis kun ne munat päätyy suuhun. Ja sit ne kasvaa suolistossa madoiksi ja ne madot tulee yöllä munimaan sinne pyllyn ympärille, ja se kutittaa. Ja sit taas levitetään niitä munia. Ihan hirveä kierto!

• Lääkäri vielä korosti: Että vaikka kuurin ottaa, niin ne munat voi säilyä pinnoilla jonkun aikaa, joten siivoaminen on tärkeetä.

Mitä me tehtiin?

• Koko perhe söi Vermoxin. Kaksi kertaa, parin viikon välein.

• Pestiin kaikki petivaatteet. Ja pyyhkeet. Ja pehmolelut. Korkeassa lämpötilassa.

• Siivottiin koko kämppä. Ihan lattiasta kattoon. Useamman kerran. Erityisesti kylppäri ja vessa.

• Muistutettiin lapsia pesemään kädet. Joka kerta kun ne tuli sisään, ennen ruokaa, vessassa käynnin jälkeen. Ihan hulluutta se oli.

• Ja silti, muistan, että jollain meistä ne tuli takaisin jossain vaiheessa. En muista kenellä, enkä halua muistaakaan.

Se oli ihan hirveetä aikaa. Toivottavasti ei enää koskaan tarvii kokea sitä!

Mistä tietää, että kissalla on matoja?

Mistä tietää, että kissalla on matoja? On raskasta ajatella. Onko se vain väsymystä vai jotain vakavampaa? Tuntuu pahalta, kun ei tiedä varmasti.

• Ripuli: Meidän Murkku oli hirveän ripulilla viime viikolla, kaksi päivää putkeen. Huolestuin todella.

• Oksentelu: Ei oksentanut, onneksi. Mutta se ripuli…

• Ruokahaluttomuus: Söi vähemmän, mutta ei kokonaan jättänyt ruokaa syömättä. Se vähän rauhoitti.

• Väsymys: Murkku on ollut jotenkin vetämätön jo viikkoja. En tiedä mistä se johtuu. Matoja? Entä jos?

• Turkin huono laatu: Turkki on vähän matta ja pörröinen. Ei niin kiiltävä kuin ennen. Tuntuuko tämä jotain tavallista?

Onko tämä kaikki matojen takia? En tiedä varmasti. Pitää varata aika eläinlääkärille. Onko tämä kaikki turhaa huolta? Kai minun pitäisi olla huolissaan. Minun on tehtävä jotain. Ei voi vain odotella. Vähintään pitää varmistaa ettei ole matoja. Murkku on niin rakas. Mitä jos… ei, en ajattele sitä nyt. Soitan eläinlääkärille huomenna.

Koirat ja kissat voivat kantaa oireettomia sisäloisia. Suolinkainen, heisimato, hakamato ja giardia ovat tyypillisiä esimerkkejä. Näitä on vaikea huomata ilman eläinlääkärin tarkastusta.

Mitä oireita jos kissalla on matoja?

Okei, tässä pohdintojani kissan mato-oireista, ihmisen tyyliin:

Jos mietit, onko kissallasi matoja, tarkkaile näitä:

• Heikko ruokahalu (mutta onhan nirsoilu kissoille tyypillistä, joten älä hätäänny heti). Yritä selvittää onko se vain väliaikaista.
• Painon lasku, vaikka kissa söisi normaalisti. Itse mietin aina, että onko kissani laihtunut, kun se nukkuu oudossa asennossa.
• Ripuli (joskus verta mukana) – tämä on selkeämpi merkki, mutta voi johtua muustakin.
• Oksentelu – varsinkin jos oksennuksessa näkyy matoja, homma on aika selvä.
• Turvonnut vatsa, erityisesti pennuilla. Muistuttaa vauvan pyöreyttä, mutta ei pidä sekoittaa siihen.
• Turkin huono kunto, kiilloton ja takkuinen turkki. Tähänkin on miljoona muutakin syytä.
• Karvanlähtö – paikoittainen tai runsas. Syitä on taas monia, stressistä allergioihin.
• Yskä (harvoin, mutta voi olla merkki sydänmadoista). Tämä on jo vakavampi juttu, heti lääkäriin.

Mistä tietää? Paras tapa on ulostenäytteen vieminen eläinlääkärille. Siellä ne osaa katsoa mikroskoopilla. Itselläni on tapana tutkia kissan kakka itsekin, mutta en ehkä ole paras henkilö antamaan siihen ohjeita.

Milloin kissa pitää madottaa?

Yöllä, kun kaikki on hiljaa... mietin noita kissoja. Niiden pientä elämää.

Milloin ne pitiikään madottaa? Se on vähän kuin kysyisi, milloin elämä pitää "puhdistaa".

• Ulkokissa: Melkein kuin kuukausittain. Niiden elämä on täynnä yllätyksiä, hiiriä ja... loisia. Vähän kuin seikkailu, mutta sisäisesti. Se on riskialtista, vähän niin kuin minun öiset ajatukseni.
• Sisäkissa: Ei ehkä koskaan. Tai ainakin, ulostenäyte kertoo. Vähän kuin sisäinen tutkinta. Pitääkö elämä "puhdistaa", vai onko kaikki hyvin? Niillä on turvallista, vähän niin kuin minun muistoni.
• Käytän Axilur-tabletteja, jos tarve tulee. Eläinlääkäri suositteli niitä aikanaan. Ne tuntuvat toimivan hyvin. Minä en ole niitä onneksi tarvinnut.

Muistan kun olin lapsi, meillä oli kissa nimeltä Musti. Se oli aina ulkona, seikkaili. Ehkä se oli täynnä loisia. En tiedä, emme koskaan tutkineet sitä.