Kummalla puolella pyöräilijä ajaa autotiellä?

Millä puolella pyörätietä kävellään?

Voi jessus sentään, tämä ikuisuuskysymys! Pyörätie, tuo suomalaisen sielunmaiseman urbaani gladiaattoriareena, jossa jalankulkija ja spandeksiritari ottavat mittaa toisistaan. Pidetään nyt kerrankin tämä homma selvänä, ettei tarvitse enää arpoa pää pölkyllä.

• Pyörätiellä jalankulkija kävelee sen reunassa.
• Yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä jalankulkija pysyy omalla, merkityllä puolellaan.
• Jos jalkakäytävää ei ole, jalankulkija kulkee ajoradan vasemmassa reunassa.

Pääasia on, ettet ole keskellä väylää kuin unessa seilaava laiva. Ihan sama kummassa reunassa loppujen lopuksi kävelet, kunhan annat tilaa niille Tour de France -harjoittelijoille, jotka suhahtavat ohi hengitys korvassa pihisten. Ne eivät ehdi edes jarruttaa, kun ovat jo naapurikunnassa.

Yhdistetyllä väylällä se valkoinen viiva on olemassa syystä, se ei ole mikään modernin taiteen teos. Silti aina löytyy se porukka, joka levittäytyy koko kaistalle kuin piknik-viltti. Kerrankin yksi perhe käveli neljä rinnakkain ja koira vielä viidentenä. Siinä sai pujotella kuin slalom-radalla.

Ja sitten se kaikkein tärkein, elämän ja kuoleman sääntö: jos joudut kävelemään autotien laitaa, niin tallusta AINA VASENTA REUNAA! Näin näet sen vastaantulevan rekan etkä vain kuule sen huminaa niskassasi viimeisenä elämän ääniraitana. Polkupyöräilijä taas ajaa autojen kanssa samaan suuntaan, oikeaa reunaa.

Henkiinjäämisvinkit kevyen liikenteen väylälle:

• Älä muodosta ihmismuuria. Jos olet kaverin kanssa, kävelkää peräkkäin, kun joku haluaa ohi. Ette te ole mikään kuninkaallinen saattue.
• Ota ne vastamelukuulokkeet pois. Se pyörän kilikello on ystäväsi. Se yrittää kertoa, että nyt olisi syytä hieman väistää, ennen kuin ohjaustanko tutustuu selkääsi.
• Koiran talutushihna ei ole ansalanka. Pidä se flexi lyhyellä, ettei se muutu pyöräilijän kaulan katkaisulaitteeksi.

Saako pyöräilijä ajaa autotiellä?

Kyllä, pyöräilijä saa ajaa autotiellä. Se on ihan laillista, kunhan tietyt ehdot täyttyvät.

Ajatelkaa, se tieliikennelaki muuttui 1.6.2020. Siitä on jo aikaa, mutta silti mietin välillä, miten ne säännöt menikään. Miksi ne oikein muutettiin silloin? Varmaan turvallisuuden takia, toivottavasti. Miten se auttaa, jos saa ajaa autotiellä?

No niin, siis jos pyörätiellä ajaminen on vaarallista tai muuten mahdotonta, sitten saa ajoradalle. Tai pientareelle, jos sellainen on. Ajoradalla pitää pysyä oikeassa reunassa, tietenkin. Ei saa vaan singahtaa minne sattuu.

Mutta miten se vasen puoli? Hmm, se on se juttu, että jos pyörätie on kulkusuuntaasi nähden tien vasemmalla puolella ja se olisi turvallisempaa, silloin voi ajaa sielläkin. Aika mutkikasta välillä. Miksi ei voi aina olla yksi ja sama sääntö?

Pääasiat pyöräilijän liikennesäännöistä:

• Pyörätiellä ajaminen on ensisijaista. Käytä aina pyörätietä, jos sellainen on ja se on kulkusuuntaasi nähden oikealla puolella.
• Ajoradalla saa ajaa, jos pyörätie puuttuu, se on kelvoton tai ajaminen siinä olisi vaarallista. Ajetaan ajoradan oikeassa reunassa.
• Pientareella saa ajaa, jos se on turvallista ja vapaa.
• Jos pyörätie on tien vasemmalla puolella ja ajaminen siinä olisi turvallisempaa kuin ajoradalla, sitäkin saa käyttää.

Mitä tarkoittaa turvallisempaa? Tämä on tosi tärkeä pointti. Esimerkiksi jos pyörätie on ihan täynnä jalankulkijoita tai siinä on isoja kuoppia, niin totta kai ajorata voi olla parempi vaihtoehto.

Tai jos pyörätie yhtäkkiä loppuu ja joutuisi hyppäämään jalkakäytävälle tai ajoradalle, niin voi olla järkevämpää pysyä ajoradalla. Tilannetaju on tärkeää.

Muistan kun kerran joku autoilija huusi mulle, että mene pyörätielle! Ja olin jo ajoradalla, koska pyörätie oli ihan jäinen ja liukas. Ajattelin, että hei, kyllä minä tiedän säännöt. Se oli selvästi turvallisempaa ajoradalla, vaikka vähän ärsytti se huutelu.

Traficomin sivuilla on paljon lisätietoa. Ne tekee hyviä oppaita. Pitäisikö minun oikeasti lukea se opas kokonaan läpi uudestaan? Ihan vaan varmuuden vuoksi. Vaikka tuntuu, että pääasia on jo hallussa.

Mietin usein, että miten kaikki tietää nämä säännöt. Onko kaikki lukeneet sen Traficomin oppaan? Epäilen. Aika moni vaan ajaa miten sattuu. Mutta se on vaarallista. Turvallisuus on pyöräilyssä kaikkein tärkeintä. Ja näillä säännöillä nimenomaan pyritään parantamaan sitä.

Ajoittain myös tulee vastaan näitä pyöräilyn ja jalankulun yhdistettyjä väyliä. Silloin pitää olla tosi tarkkana. Ajaa siististi ja varoa jalankulkijoita. Ja antaa tilaa. Itse en tykkää, kun pitää koko ajan pujotella. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Ja sitten ne väistämisvelvollisuudet risteyksissä. Voi pojat, ne on vaikeita. Milloin auto väistää, milloin pyörä? Pitääkö mun näyttää kädellä suuntaa? Tottakai pitää, se on fiksua ja lisää turvallisuutta. Mutta aina ei muista tai ehdi.

Muista siis nämä:

• Pyörätie on ensisijainen.
• Ajoradalle saa, jos se on turvallisempaa.
• Aja aina oikeassa reunassa.
• Ole näkyvä ja ennakoiva.

Se, että saa ajaa ajoradalla, ei tarkoita, että autoilijat aina tykkäisivät siitä. Välillä tuntuu, että pitää olla silmät selässäkin. Mutta sääntö on sääntö, ja pyöräilijä on myös liikenteen osallistuja. Kaikki mukaan mahtuu, kun muistaa säännöt ja kunnioittaa toisia.

Saako pyöräillä autotiellä, jos on pyörätie?

Saako pyöräillä ajoradalla, jos vieressä on pyörätie? Pääsääntö on, että pyöräilijän on käytettävä pyörätietä. Ajoradalle siirtyminen on sallittua vain tietyissä poikkeustilanteissa.

Ah, ikuisuuskysymys, joka saa autoilijoiden verenpaineen kohoamaan ja pyöräilijät tuntemaan itsensä vapaustaistelijoiksi. Tämä sääntö on yhtä selkeä kuin kvanttifysiikka aamukahvilla.

Pyörätie ei ole ehdotus, se on käsky. Tieliikennelaki on tässä asiassa yhtä joustamaton kuin anoppi joulupöydässä. Jos oikealla puolellasi kulkee pyörätie, sinun paikkasi on siellä, polkemassa kohti auringonlaskua muiden spandex-sankareiden kanssa.

Mutta! Elämä ei olisi elämää ilman porsaanreikiä. Laki onneksi ymmärtää, että joskus todellisuus iskee vasten kasvoja kuin märkä rätti. Tässä ne kuuluisat poikkeukset, jotka antavat sinulle luvan flirttailla autojen kanssa:

• Lyhyt matka ja kääntyminen: Jos olet kääntymässä vasemmalle ja ryhmityt kuin oikea autoilija, saat hetkellisesti paistatella ajoradan kuninkaana. Tämä on se pyöräilijän "käyn vain nopeasti" -kortti.

• Este pyörätiellä: Tässä luovuus kukkii. Este voi olla kaatunut puu, tietyömaan aita tai vaikkapa eläkeläisryhmän petankkikilpailu. Lasinsirut ovat klassikko, joka oikeuttaa pienen seikkailun autojen seassa. Kerran itse yritin väistää lasinsiruja ja päädyin melkein paikallisbussin etupuskuriin. Ei suositella. Adrenaliinipiikki oli kyllä tehokkaampi kuin aamukahvi.

• Pyörätien kunto on surkea: Jos pyörätie muistuttaa enemmän kuun kraatterimaisemaa kuin kulkuväylää, turvallisuus menee edelle. Ajorata on silloin pienempi paha. Tämä on yleistä kevään tullen, kun routa on tehnyt tepposensa ja pyörätie on täynnä tappajasepeliä.

• Erityiskulkuneuvot: Jos ajat jollain erikoisemmalla virityksellä, kuten leveällä tavarapyörällä, tai jos pyörässäsi on peräkärry, joka on leveämpi kuin Fiat 500, ajoradan käyttö on perusteltua. Sama koskee mopoilijoita, nuo kaksitahtisen katkun lähettiläät.

Miksi tämä kaikki on niin tärkeää? Koska pelti ja liha ovat huono yhdistelmä. Sääntö suojelee pyöräilijää tulemasta konepellin koristeeksi ja autoilijaa paperisodalta. Se on symbioottinen, hieman katkera suhde, joka pitää liikenteen kaaoksen juuri ja juuri hallinnassa.