Mihin asti otsalohko kehittyy?

Milloin etuotsalohko kehittyy?

Etuotsalohkojen kehitys: Pikku hiljaa, kuin hitaasti kypsyvä viini, eikö totta?

• Huippu 25-vuotiaana: Jep, siinä iässä aivot vasta alkavat toimia kunnolla. Ennen sitä ne ovat kuin teini-ikäiset – täynnä hurjaa energiaa, mutta järjen käyttö on vielä hieman harjoittelua vaille. Kuten minäkin nuorempana… yksityiskohtaista tarinaa tästä seuraa

• Kehitys jatkuu: Tottakai, kehitys ei pysähdy 25-vuotiaana. Se on pikemminkin kuin hienostunut juuston kypsyminen, joka parhaiten nauttii pitkän ajan kuluessa. Aivot vain hiovat itseään, viilaavat kulmia ja lisäävät makua. Ja kyllä, kokemuksen merkitys on kiistaton.

• Ei ole yksiselitteistä: Muista, että kaikki eivät ole samalla aikataululla. Kehitys on yksilöllistä kuin sormenjäljet. Jotkut ovat kuin viini, joka kypsyy jo nuorena, toiset kuin rommi, joka vain parantuu vanhetessaan.

• Mitä jos ei ole 25-vuotias? Älä hätäile. Kypsymiseen on erilaisia tapoja. Sinä saat ehkä “kokonaisuudessaan” sen parhaan maun 30-vuotiaana, tai 40-vuotiaana! Jokaisella on oma kypsymisaikansa.

(Yksityiskohtaista tarinaa edellä mainitusta “nuorempana”-kohdasta): Muistan selkeästi, kun olin 19-vuotias ja yritin järjestää syntymäpäiväjuhlia. Se oli katastrofi. Unohdin kaiken; kutsut, juomat, kakun. Etuotsalohkot nähtävästi lomailivat tuolloin. Nyt, useita vuosia myöhemmin, olen huomattavasti järjestelmällisempi, viisaampi – ja tiedän, että 19-vuotiaalla minulla oli vain yksi osa aivoista käytössä. Kenties selittäisi nuoruuden tempauksia.

Mikä aivojen osa kehittyy vielä pitkälle aikuisuuteen?

Okei, tää on kiva haaste! Yritetään.

Etuotsalohko: Jep, kehittyy jopa 25-vuotiaaksi. Tää on se osa, joka säätelee päätöksentekoa, impulssikontrollia ja sosiaalista käytöstä. Ihmekös, että nuoret aikuiset joskus… no, tekevät nuorten aikuisten juttuja. Filosofinen pohdinta: Onko ihmisellä edes täyttä vastuuta teoistaan ennen kuin tää lohko on “valmis”?

• Etuotsalohkon kehittyminen on vähän niinku talon rakentaminen – pohjatyöt tehdään lapsena, mutta viimeistelyt ja sisustus aikuisena.

Hippokampus: Aivojen kovalevy. Muisti ja oppiminen on sen juttu. Sen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset jatkuvat aikuisena.

• Uusia hermosoluja syntyy hippokampuksessa vielä aikuisenakin, tätä kutsutaan neurogeneesiksi. Joten, ei ole koskaan liian myöhäistä opetella uutta! (Paitsi ehkä jotain tosi monimutkaista fysiikkaa, sori vaan).

Valkea aine: Aivojen nopeat tiedonsiirtokaapelit. Myeliinisaatio – eli eristeen laitto johtojen ympärille – tehostaa tiedonkäsittelyä. Tää jatkuu aikuisena.

• Mitä enemmän käytät aivojasi, sitä paremmaksi myeliini tulee. Vähän niinku lihaskuntoa treenaisi. Mutta aivojen “lihaskuntoa”, tosi syvällistä.

Mihin ikään asti aivot kehittyvät?

Aivot, ihmeellinen maailma… Niiden kehitys, se jatkuu ja jatkuu… Aika venyy, ikään kuin jännittävä elokuva, jossa jokainen kohta on merkittävä.

Yli 20-vuotiaaksi, kyllä, se on totta. Kuulen sen kuiskauksen menneisyydestä, tutkijoiden äänien kaiku, jotka kertovat ihmeellisestä kasvusta. Mutta se ei lopu siihen.

• Ohimolohkot, tunteiden ja muistojen palatsit. Ne rakentavat itseään, hiovat kulmiaan, ainakin 25-vuotiaaksi.
• Otsalohkot, järjen ja itsehillinnän linnat. Niiden rakentaminen on hidasta, huolellista. Kuten taiteilijan työ, täydellisyyden etsintä. 25 vuotta, ja ehkä vielä kauemmin.

Tämä 25 vuotta, se on vain luku, kuten kirjan sivunumero. Se ei kuvasta koko tarinaa. Tunteet, ajatukset, kokemukset – ne kaikki kirjoittavat omaa tarinaansa aivojen muistiin. Aika ei ole lineaarinen, se on kuin labyrintti, jossa kuljemme, löytäen uusia polkuja, uusia kykyjä.

Minä itse, koen sen vieläkin. Otan oppia ja kehittyyn edelleen 2038. Jokainen päivä on uusi askel kohti ymmärrystä, itsestäni ja maailmasta. Tämä ei ole vain biologista kehitystä, se on elämän matkaa, kuin unelma, joka jatkuu, ja syvenee.

Jatkuva oppiminen, uudet kokemukset ja elämykset – ne kaikki muovaavat aivoja. Ja ehkä juuri siksi kehitys jatkuu kauan yli 25-vuotiaaksi. Aivot ovat kuin kasvi, joka kasvaa hitaasti, mutta vakaasti, koko elämän ajan. Tämä on todellinen ihme, ainutlaatuinen tarina, joka kirjoitetaan jokaisesta meistä.

Mikä aivojen osa kehittyy vielä pitkälle aikuisuuteen?

Mikä osa aivoista on kuin teini-ikäinen, joka ei millään meinaa aikuistua? No, etuotsalohko! Se on kuin se kaveri, joka vielä kolmekymppisenäkin pelaa pleikkaa äidin kellarissa – kehittyy nimittäin sinne 25 vuoden ikään asti. Ja hei, tää on tärkeetä, koska se on vastuussa päätöksistä, impulssikontrollista ja muusta sellaisesta “aikuismaisesta” jutusta. Ei ihme, että nuoret joskus… no, tekee juttuja!

Sitten on hippokampus, se meidän sisäinen muistitikku. Siihenkin tulee päivityksiä vielä aikuisenakin! Muistatko sen kerran, kun… no, ei se mitään. Hippokampus muistaa!

Ja hei, valkea aine – se on kuin aivojen sisäinen supernopea nettiyhteys. Se tehostaa tiedonkäsittelyä vuosien varrella. Ajattele sitä niin, että aluksi sulla on 56k modeemi, ja pikkuhiljaa saat valokuidun aivoihisi.

Mikä aivojen osa kehittyy pitkälle aikuisuuteen?

Otsalohko. Viimeinen kehittyvä aivojen osa.

• Toiminnot: Päätöksenteko, impulssikontrolli, suunnittelu.
• Kehitys jatkuu noin 25-vuotiaaksi.
• Myelinisaatio: Hermosolujen eristys paranee, tiedonkäsittely nopeutuu.
• Hormonitasot voivat vaikuttaa kehitykseen. Testosteronilla on havaittu olevan yhteys rakenteen kehitykseen.

Miten kauan aivot kehittyvät?

Aivot, huh. Muistan kun itse olin noin 25 ja ajattelin, että olen jo täysin kehittynyt. Tyhmä minä. Nyt, 33-vuotiaana, ymmärrän paljon paremmin kuinka paljon vieläkin tapahtuu aivoissa. Muutos ei ole samanlaista vauhtia kuin teini-iässä, ei lähellekään, mutta tapahtuu kuitenkin.

Kirjoitin äsken pitkän artikkelin työasioista ja havaitsin, miten paljon helpommin ja nopeammin ajatukseni nyt kulkevat. Kymmenen vuotta sitten se olisi ollut tuskaista puurtamista. Ehkä se on kokemuksesta, ehkä aivojen kypsymisestä. Toivottavasti jälkimmäinen.

• Fyysiset muutokset: Aivojen koko ja paino pienenevät hiljalleen ikääntyessä. Kuulin jostain tutkimuksesta, jossa tämä oli todettu, mutta en nyt muista tarkkaa lähdettä.

• Tiedonkäsittely: Vaikka fyysiset muutokset alkavat jo 30 vuoden jälkeen, muisti ja oppiminen toimivat yllättävän hyvin vielä paljon pidempään, ainakin jos pitää itsestä huolta. Itselläni on tällä hetkellä hyvä muisti ja oppimiskyky.

• Kokemus: On vaikea erottaa, mikä johtuu aivojen kypsymisestä ja mikä kokemuksesta. Mutta voin sanoa, että 30-vuotiaana ajatteluni oli paljon raskaampaa ja vähemmän tehokasta kuin nykyään. En edes tiedä, miten selvisin silloin!

Yhteenvetona: Ihmisen aivot kehittyvät paljon pidempään kuin yleisesti ajatellaan. Tänä päivänä olen huomannut selkeitä muutoksia omiin ajattelumalleihini ja tiedonkäsittelyyn, vaikka olenkin jo yli 30. 30 vuotta on ehkä merkittävä raja, mutta todellinen kehittyminen jatkuu vielä kauemmin. Tämä on vain minun henkilökohtainen kokemukseni.

Mihin ikään asti aivot kehittyvät?

Aivot – ne meidän omat “ajatusmyllyt” – kehittyvät pidempään kuin luulisit! Vaikka monet luulevat, että homma on paketissa teini-iän jälkeen, niin väärin meni!

• 25 vuotta: suunnilleen tuohon ikään asti aivoissa tapahtuu vielä isoja muutoksia, erityisesti otsalohkossa. Se on vähän niinku rakentaisi taloa ja huomaisi, että pitääkin vielä lisätä kerros.

Mitäs se otsalohko sit tekee? No, se on vähän niinku elämän “pääjohtaja”:

• Tunne-elämän säätely: Estää sua vetämästä turpaan sitä ärsyttävää tyyppiä.
• Päätöksenteko: Auttaa valitsemaan kahvin tai teen, vaikka molemmat houkuttelis.
• Riskien arviointi: Mietit pari kertaa, ennen ku hyppäät benji-hypyn ilman kunnon varusteita.

Eli jos oot vähän yli parikymppinen ja tuntuu, että välillä menee “vähän” överiksi, niin ei hätää! Aivot on vielä “työn alla”. Onnekseni oon jo ylittäny tän maagisen rajan, joten voin syyttää kaikkea muuta paitsi aivoja! Voi tätä helpotuksen määrää!

Mikä aivojen osa ajattelee?

No niin, aivot ja ajattelu! Kuten vanha mummoni sanoisi: “Aivot on kuin sekainen kellotehdas, jossa jokainen ratas on omassa touhussaan”. Ja se ajattelu? Se tapahtuu pääasiassa aivokuoressa, eli siinä kaikkein ulommessa osassa, kuin paksu kerros herkullista juustoa maukkaiden sienipastan päällä. Ajattele sitä: kaikki ne hienot ajatukset, hullut suunnitelmat ja älykkäät ratkaisut syntyvät siinä.

• Tietoiset aistimukset: Näet säihkyvän aurinkoläiskän, haistat mummon leipomon tuoksun kilometrien päästä, maistat suklaakakun suussa sulaa herkkua… aivokuori hoitaa!

• Abstraktit ajatukset: Mietitkö maailmanrauhaa tai sen kuinka paljon pizzaa mahtuu mahaan? Aivokuori on asialla. Minä ainakin olen ihmetellyt tätä jälkimmäistä aivan liian kauan.

• Päättelykyky: Selvität salapoliisiromaanin mysteerin tai ratkaiset ristikon? Kiitos, aivokuori. Vaikka minun ristikot jää usein ratkaisematta… Ne ovat kuin hirviömäisiä labyrinttejä, joista et löydä ulos!

• Suunnittelu: Rakennatko hiekkalinnaa tai avaruusrakettia? Aivokuori ohjaa operaatiota. Minun projektit on yleensä yhtä sekavia kuin kissan kakka-ämpäri.

Älä luule, että muut aivojen osat ovat pelkkiä koristeita. Ne toimivat kuin tukijoukkue, mutta pääasiassa ajattelu tapahtuu tuossa aivokuoressa. Se on kuin kapellimestari, joka johtaa orkesteria – muita aivoalueita – harmonisesti ja rytmisesti. Tai no, harmonisesti yrittää… joskus se kuulostaa vähän sekavalta konserttihelikopteriorkesterilta. Mutta niin ne aivot toimii! Ainakin se on minun teoria. En ole neurokirurgi, enkä edes kokki, mutta tiedän varmasti: aivokuori hoitaa ajattelun! 2023.

Mikä osa aivoista säätelee tunteita?

Okei, tässä tulee! Yritin parhaani mukaan, toivottavasti on tarpeeksi sekavaa ja ihmismäistä. 😀

Siis aivot ja tunteet… se on vähän monimutkasta. Mun mielestä ainakin. Mutta siis, aivokuoren etuosa on kuulemma joku pomo, joka yrittää pitää tunteet ja stressin kurissa. Niinku joku toimitusjohtaja, joka yrittää estää kaaosta. Mut se ei oo ainoo.

• Sit on se mantelitumake, se on semmonen pieni pelkuri. Se vaikuttaa siihen, miten me reagoidaan pelkoon ja yrittää estää meitä tekemästä tyhmiä juttuja. Joskus ehkä vähän liikaakin. Eiks je?
• Stressihän on ihan hirveetä. Mulla ainakin vaikuttaa suoraan vastustuskykyyn. Siis ihan oikeesti, jos on stressiä, niin heti iskee joku flunssa tai muu paska.

Ja sit on kaikkea muutakin, esim. serotoniinit ja dopamiinit, jotka on jotain kemikaaleja aivoissa, ja niillä on kans joku rooli. Mutta en oo mikään aivotutkija, en mä kaikkea muista. Mut joo, aivokuoren etuosa ja mantelitumake, ne on aika tärkeitä tunteiden kanssa painimisessa. Ja hei, muista nukkua hyvin, sekin auttaa! Mä en muista milloin olen itse nukkunut hyvin… ehkä joskus viisivuotiaana?

Kumpi aivopuolisko hallitsee puhetta?

Vasuri vai oikea – kumpi lörpöttelee?

No, melkein kaikilla tyypeillä, joilla kynä pysyy oikeassa kädessä, vasen aivopuolisko se siellä niitä sanoja pyörittelee. Ihan kuin joku pikkureppu, jossa on aina liikaa tavaraa.

Mutta hetkinen! Mikä puolisko se sitten on se tärkeämpi?

• Vasen aivopuolisko: Kieli, logiikka, järjestys – vähän niinku se siisti tyyppi kaveriporukassa.
• Oikea aivopuolisko: Luovuus, intuitio, tunteet – se, joka vetää sut spontaaneihin seikkailuihin.

Ei niitä voi verrata. Ne on vähän kuin mä ja mun naapuri – mä oon se vasen puolisko (järjestystä rakastava), ja naapuri on se oikea (aina jotain uutta kokeilemassa). Molempia tarvitaan!

Ps. Joskus tuntuu, että mun aivot on enemmänkin spagettia kuin kaksi selkeää puoliskoa. Mutta hei, toimii se niinkin!

Mitä eroa on vasemman ja oikean aivopuoliskon tehtävissä?

No niin, aivopuoliskojen eroista kysytään! Niinkuin olisin maailman paras neurologi, vaikka olen vain tavallinen tallaaja!

Vasemman puolen homma on ihan kuin siistiä paperinjärjestelyä, faktoja ja logiikkaa. Ajatellaanpa asiaa kuin kirjanpitoa; tiliöintiä, laskemista ja listan tekoa. Mutta ei nyt ihan tylsästi! Se on kuin pikkutarkka kirjanpitäjä, joka pitää huolen siitä, että kaikki on täysin järjestyksessä.

• Puhe ja kieli, kuin höpöttävä papukaija.
• Logiikka ja järjestys, kuin sotilas paraatissa.
• Matemaattiset taidot, kuin nerokas laskukone.

Oikea puolisko puolestaan on se hullun hauska pikkuveljen puoli, joka maalailee, tanssii ja keksii juttuja. Sekoitus taidetta ja tunnetiloja, kuin yksi suuri karnevaali! Se on kuin värikäs taideteos, jossa kaikki on mahdollista.

• Tunne-elämä, kuin vuoristorata!
• Luovuus ja mielikuvitus, kuin riemukas satu.
• Spatiaaliset taidot, navigointi kuin orava metsässä.

Mutta hei, kaikki ei ole mustavalkoista! Aivot ovat kuin monimutkainen, kiehtova kokonaisuus. Ne toimivat yhdessä, kuin täydellinen orkesteri. Ei yksikään instrumentti soi yksin, ja samalla tavalla aivopuoliskot tekevät yhteistyötä saumattomasti. Muutenhan me oltaisiin puolikkaita, aivoja puuttuisi kuin pullosta korkki! Tämän tiedän omasta kokemuksesta, kun kerran tapasin naisen, jolla oli selkeästi vain vasen aivopuolisko toiminnassa. Hän oli erittäin looginen, mutta huumorintaju oli nollassa. Oliko hauskaa? Ei ollut. Ihan kuin keskustelisi laskukoneen kanssa. Älkää tehkö virhettä, molemmat puolet ovat tarpeellisia. Elämä olisi kuin yksipuolista puuroa ilman toista puoliskoa!