Mihin kolmeen ryhmään kasvit jaetaan?
Mihin kolmeen ryhmään kasvit jaetaan? Pääryhmät ja piirteet
Pohditko, mihin kolmeen ryhmään kasvit jaetaan luonnossa ja puutarhassa? Kasvien pääryhmien tunnistaminen auttaa ymmärtämään ympäröivää luontoa sekä kasvien kehitystä ja elinympäristöjä. Selkeä luokittelu helpottaa eri lajien erottamista toisistaan. Tutustu alta tarkemmin kasvikunnan jaotteluun ja ryhmien keskeisiin eroihin.
Mihin kolmeen ryhmään kasvit jaetaan?
Kasvikunnan perinteisessä jaottelussa kasvit jaetaan kolmeen suureen pääryhmään eli kaareen: sammaliin, sanikkaisiin ja siemenkasveihin. Tapa ryhmitellä kasveja riippuu kuitenkin aina tarkastelukulmasta ja tieteenalan tarpeista. Nämä kolme ryhmää eroavat toisistaan ennen kaikkea lisääntymistavan, juurten olemassaolon sekä sisäisen kuljetussolukon kehittyneisyyden perusteella.
Koko maapallolta tunnetaan nykyään noin 390 900 kasvilajia, ja niistä valtaosa sijoittuu näihin kolmeen perusryhmään. Rehellisesti sanottuna - ja tämän opin vasta kantapään kautta ensimmäistä omaa pihasuunnitelmaa tehdessäni - pelkkä kasvin ulkonäkö johtaa helposti harhaan, jos sen perusrakennetta ei tunne. Kasvit jaotellaan käytännössä ensin lisääntymistavan mukaan itiökasveihin (sammalet ja sanikkaiset) sekä siemenkasveihin. Toisaalta ne jakautuvat putkilokasveihin ja varren rakenteeltaan yksinkertaisempiin kasveihin. Tässä on kuitenkin yksi yllättävä seikka, jonka moni harrastaja unohtaa pihaa perustaessaan - palaan tähän tarkemmin puutarhasuunnittelua käsittelevässä osiossa.
Sammalet - maanpinnan sitkeät selviytyjät
Sammalet ovat pienikokoisia itiökasveja, joilla on vain alkeelliset pienet lehdet tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan. Ne eivät muodosta yhtenäistä monofyleettistä kehityslinjaa, vaan edustavat kasvikunnan varhaisimpia ja rakenteeltaan yksinkertaisimpia maakasveja.
Suomen luonnosta tunnetaan yli 900 eri sammallajia, ja koko maailmassa niitä arvioidaan olevan noin 18 000 lajia. Koska sammalilta puuttuvat oikeat juuret ja sisäiset johtojänteet, ne imevät kaiken tarvitsemansa veden ja ravinteet suoraan lehtiensä ja vartensa pinnan läpi. Juurettomuus tekee niistä täysin riippuvaisia ympäristön kosteudesta. Kuivalla säällä ne menevät lepotilaan. Olen itsekin kerran luullut pihan varjoisan kiven päällä kasvaneen sammalmaton kuolleen hellejakson aikana, mutta ensimmäisen syyssateen jälkeen se vihersi jälleen täydessä loistossaan.
Miksi sammal ei ole monofyleettinen ryhmä?
Nykyisen kasvitieteen valossa sammalet eivät ole yksi yhtenäinen sukuhaara, vaan ne jakautuvat kolmeen erilliseen kaareen: lehtisammaliin, maksasammaliin ja sarvisammaliin. Nämä ryhmät ovat kehittyneille omille poluilleen jo satoja miljoonia vuosia sitten, vaikka ne jakavat samanlaisen juurettoman elämäntavan.
Sanikkaiset - ikivanhat putkilokasvit
Sanikkaiset ovat itiöillä lisääntyviä putkilokasveja, joilla on jo kehittyneet juuret, varsi, lehdet sekä vettä kuljettavat johtojänteet. Tähän ryhmään kuuluvat tutut saniaiset, kortteet ja lieot.
Maailmanlaajuisesti sammalet sanikkaiset siemenkasvit muodostavat laajan kirjon, mutta sanikkaisia tunnetaan noin 13 300 lajia, kun taas Suomessa lajimäärä jää alle kuuteenkymmeneen. Johtojänteiden eli putkilosolukon ansiosta sanikkaiset pystyvät kasvamaan huomattavasti kookkaammiksi kuin sammalet, sillä ne kuljettavat vettä juuristaan aina lehtien kärkiin saakka. Muinaiset sanikkaiset hallitsivat maapallon metsiä kivihiilikaudella noin 300 miljoonaa vuotta sitten. Niiden jäänteistä syntyivät nykyiset kivihiilivarat. Siinä riittää mietittävää. Vaikka ne ovat kehittyneempiä kuin sammalet, niiden lisääntyminen vaatii edelleen kostean ympäristön, jotta sukusolut pääsevät uimaan yhteen.
Siemenkasvit - maapallon monimuotoisin ryhmä
Siemenkasvit ovat rakenteeltaan kaikkein monimutkaisimpia putkilokasveja, jotka lisääntyvät kehittyneiden siementen avulla. Ne hallitsevat nykyistä kasvillisuutta lähes kaikilla maapallon ilmastovyöhykkeillä.
Siemenkasvit kattavat noin 80 prosenttia kaikista maailman kasvilajeista, ja lajimäärä nousee yli 350 000 lajiin. Moni luulee kaikkien kasvien tekevän kukkia ja siemeniä, mutta todellisuudessa kasvien pääryhmät poikkeavat toisistaan merkittävästi. Kun kerran yritin kasvattaa saniaisia itiöistä kotioloissa, huomasin nopeasti, miten hidasta ja herkkää puuhaa se on verrattuna tavallisen auringonkukan siemenen kylvämiseen.
Paljassiemeniset ja koppisiemeniset
Siemenkasvit jaetaan edelleen kahteen alaryhmään siemenen suojauksen mukaan: Paljassiemeniset: Näiden kasvien siemenet kehittyvät suojattomina emilehtien pinnalla, usein kävyissä. Suomessa tyypillisiä esimerkkejä ovat mänty, kuusi ja kataja. Koppisiemeniset: Näiden varsinaisten kukkakasvien siemenet kypsyvät turvassa emilehden muodostaman umpinaisen sikiäimen eli hedelmän sisällä. Tähän ryhmään kuuluu valtaosa luonnonkukista, lehtipuista ja viljelykasveista.
Miten kasvien pääryhmät vaikuttavat puutarhasuunnitteluun?
Kasvien kolmen pääryhmän tunteminen helpottaa suoraan kasvien hoitoa ja oikeiden kasvupaikkojen valintaa kotipihassa. Kun ymmärrät kasvin perusrakenteen, osaat ennakoida sen veden tarpeen, leviämistavan ja talvenkestävyyden.
Tässä on se yllättävä seikka, johon viittasin alussa: puutarhassa sammalta ei pidä koskaan yrittää hävittää pelkällä haravoinnilla, sillä se leviää mikroskooppisen pienistä itiöistä ja kasvinosista entistä tiheämmäksi matoksi, jos maaperä pysyy happamana ja varjoisana. Saniaiset puolestaan vaativat multavan ja kostean kasvupaikan, mutta vahvojen juurakoidensa ansiosta ne kestävät pientä kuivahtamista paljon paremmin kuin juurettomat sammalet. Siemenkasveja istuttaessa taas valinnanvaraa riittää kuivista paahteisista kivikoista märkiin rantapenkereisiin. Säästät sekä rahaa että vaivaa. Valitse kasvit aina pihan luontaisten olosuhteiden mukaan sen sijaan, että yrittäisit muuttaa koko pihan maaperää.
Kasvien kolmen pääryhmän keskeiset erot
Sammalet, sanikkaiset ja siemenkasvit eroavat toisistaan selvästi rakenteensa ja elintapojensa puolesta.Sammalet
- Lisääntyvät itiöillä ja kasvullisesti kappaleista; vaativat vettä sukusolujen liikkumiseen
- Varjoisat, kosteat ja happamat paikat, kivet ja lahopuut
- Ei varsinaisia juuria eikä johtojänteitä; kiinnittyvät alustaan juurtumahapsilla
- Yksinkertainen rakenne, yleensä vain 1-10 cm korkeita, pienet lehdet
Sanikkaiset
- Itiökasveja, joilla on selkeä sukupolvenvuorottelu itiöpesäkkeiden ja alkeisvarsikon välillä
- Puolivarjoisat tai varjoisat, tuoreet ja humuspitoiset perennapenkit
- Putkilokasveja, joilla on oikeat juuret, varsi ja vettä kuljettavat johtojänteet
- Keskikokoisia tai kookkaita (Suomessa jopa 2 metriä), näyttävät lehtiruusukkeet
Siemenkasvit
- Lisääntyvät siemenillä (pölytys tuulen, hyönteisten tai eläinten avulla)
- Sopeutuneet lähes kaikkiin olosuhteisiin paahteisesta kuivuudesta vesistöihin
- Kehittynyt juuristo ja tehokas johtosolukko veden ja ravinteiden kuljetukseen
- Monimutkainen rakenne; koko vaihtelee pienistä ruohoista valtaviin puihin
Varjoisan rivitalopihan uudistus Espoossa
Sanna osti rivitaloasunnon Espoosta ja turhautui nopeasti pohjoispuolen pihaan, jossa kallis siirtonurmikko muuttui kahdessa kesässä keltaiseksi ja sammaloituneeksi. Hän yritti ensin kylvää uutta nurmikonsiemeniä ja levitti kalkkia viikoittain, mutta sammal valtasi silti koko alan.
Selkä kipeänä haravoinnista Sanna tajusi, ettei kukkiva siemenkasvi (nurmikkoheinä) pysty kilpailemaan varjossa kosteutta rakastavien sammalten kanssa. Hän lopetti taistelun luontoa vastaan ja muutti suunnitelman kokonaan.
Sanna jätti sammalmaton pohjakerrokseksi ja istutti sen lomaan kotkansiipisaniaisia sekä varjoa sietäviä kuunliljoja. Kosteutta pidättävä sammal suojasi saniaisten juuristoa kuivumiselta.
Seuraavana kesänä piha oli vehreä ja täysin hoitovapaa, ja Sanna säästi satoja euroja lannoitteissa ja kasteluvedessä.
Aiheeseen liittyvät kysymykset
Miten sammalet, sanikkaiset ja siemenkasvit eroavat toisistaan?
Sammalet ovat juurettomia itiökasveja, joilla ei ole sisäisiä johtojänteitä. Sanikkaiset ovat putkilokasveja, joilla on juuret ja johtojänteet, mutta ne lisääntyvät edelleen itiöillä. Siemenkasvit puolestaan ovat kehittyneimpiä putkilokasveja, jotka lisääntyvät siemenillä.
Ovatko kaikki kasvit monofyleettisiä eli samaa kehityslinjaa?
Eivät ole. Vaikka kasvikunta kokonaisuutena on monofyleettinen, esimerkiksi sammalet eivät muodosta yhtä yhtenäistä kehityshaaraa, vaan ne jakautuvat lehti-, maksa- ja sarvisammaliin. Myöskään paljassiemeniset kasvit eivät ole nykytiedon mukaan täysin monofyleettinen ryhmä.
Miksi johtojänteet ovat tärkeitä kasvin rakenteessa?
Johtojänteet toimivat kasvin sisäisenä putkistona, joka kuljettaa vettä ja ravinteita juurista lehtiin sekä yhteyttämistuotteita lehdista muualle kasviin. Ilman johtojänteitä kasvit, kuten sammalet, jäävät pakosti hyvin pienikokoisiksi.
Miten kasvien pääryhmät vaikuttavat puutarhasuunnitteluun?
Kasviryhmän tunteminen kertoo suoraan kasvin vaatimuksista. Sammalet ja sanikkaiset viihtyvät parhaiten kosteilla ja varjoisilla paikoilla, kun taas siemenkasveista löytyy vaihtoehtoja myös kuiville ja paahteisille pihapaikoille.
Tärkeimmät kohdat
Kolme pääryhmää perustuvat rakenteeseen ja lisääntymiseenKasvit jaetaan sammaliin (juurettomat itiökasvit), sanikkaisiin (itiöputkilokasvit) ja siemenkasveihin (siemenillä lisääntyvät putkilokasvit).
Siemenkasvit hallitsevat maapallon lajistoaNoin 80 prosenttia kaikista kasvilajeista on siemenkasveja, sillä siemen suojaa alkiota ja auttaa kasvia leviämään myös kuiville alueille.
Hyödynnä kasviryhmiä puutarhan suunnittelussaValitse varjoisille ja kosteille pihoille sammalia ja saniaisia sen sijaan, että yrittäisit pakottaa valoa vaativia siemenkasveja menestymään niissä.
- Milloin YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on tullut voimaan?
- Miten pitkään geelikynnet kestävät?
- Mistä voi tarkistaa omat osoitetiedot?
- Voiko bensaa sekoittaa?
- Saako sukulainen olla asianajaja?
- Miksi lupiini pitää hävittää?
- Voiko uunin pohjalla paistaa?
- Missä maassa kiinaa puhutaan eniten?
- Voiko valvomiseen kuolla?
- Miksi karkauspäivää vietetään helmikuun lopulla?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.