Mikä on ohimolohkon tehtävä?

Ohimolohko... huh, missä olisin ilman sitä? Se on kuin se hiljainen työmyyrä päässäni, joka hoitaa niin paljon. Ajatella, että se on vastuussa siitä, että ymmärrän edes mitä luen juuri nyt. Tai että muistan mummon mustikkapiirakan tuoksun lapsuuden kesistä. Jotenkin se on vähän hämmentävääkin. Niin paljon asioita, joita pidän itsestäänselvyyksinä, riippuvat siitä pienestä aivojen osasta. Entä jos se lakkaisi toimimasta? Voisinko enää puhua? Ymmärtää musiikkia? Kauhea ajatus! Muistan kerran, kun olin pienenä eksyksissä kauppakeskuksessa. Se paniikki, se pelko... Ohimolohko varmaan raksutti täysillä silloin, kun yritin muistella äidin kasvoja ja ääntä. Ja lopulta, kun löysin hänet, se helpotuksen tunne... Jotenkin tuntuu, että sekin on jotenkin linkittynyt ohimolohkoon. Tunnepuoli ja muistot ovat niin kietoutuneina yhteen. Jossain luin, että se käsittelee myös ääniä, ja se kyllä selittää miksi rakastan musiikkia niin paljon. Se menee suoraan sydämeen – tai oikeastaan kai ohimolohkoon, heh. Onneksi se toimii, kop, kop, puuta. En halua edes ajatella, millaista elämä olisi ilman sitä. Se olisi kuin... no, kuin eläisi ilman musiikkia, ilman muistoja, ilman ymmärrystä. Ei kiitos.