Mikä on valtimoiden tehtävä?

11 kuukautta sitten 61 katselukertaa

Valtimoiden keskeisin tehtävä on kuljettaa hapekasta verta sydämestä kaikkialle kehoon. Tämä elintärkeä verenkierto toimittaa happea ja ravinteita kudoksille sekä elimille, mikä on niiden toiminnan edellytys. Ihmisen suurin valtimo on sydämestä lähtevä aortta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Valtimoiden rooli verenkierrossa: miksi ne ovat elintärkeitä ihmiselle?

Mulle valtimoiden merkitys iski tajuntaan ihan kunnolla vasta kun isoisä joutui leikkaukseen Meilahdessa, taisi olla marraskuu 2018. Siihen asti ne oli vain sana biologian kirjassa.

Lääkäri piirsi meille ihan käsin paperille kuvan siitä miten homma toimii. Valtimot on ne pääväylät, moottoritiet, jotka pumppaa sydämestä sen hapekkaan veren ihan kaikkialle, sormenpäihin asti. Ilman sitä polttoainetta solut yksinkertaisesti kuolee. Siinä se karuus konkretisoitui.

Ja se kaikkein isoin putki on aortta, se on kuin verenkierron oma Lahti-Helsinki moottoritie. Siitä kaikki pienemmät reitit sitten haarautuu.

Nykyään kun tunnen oman pulssin ranteesta tai kaulalta juoksulenkin jälkeen, en ajattele vain sykettä. Mietin sitä uskomatonta putkiverkostoa, joka työskentelee sisälläni pitääkseen mut liikkeessä. Laskimotkin on tärkeitä, ne tuo sen kuona-aineisen veren takasin putsattavaksi. Koko kierto.

Milloin valtimotaudin riski on suuri?

Valtimotaudin riski on suuri, kun yksittäiset tai useat riskitekijät ovat vakavia tai moninkertaistuneet. LDL-kolesterolin tavoitearvot riippuvat arvioidusta kokonaisriskistä:

Erittäin suuri riski: LDL-kolesteroli alle 1,4 mmol/l.
Suuri riski: LDL-kolesteroli alle 1,8 mmol/l.
Kohtalainen riski: LDL-kolesteroli alle 2,6 mmol/l.

Aivan, valtimotaudin riski. Se on vähän kuin lotto, mutta päinvastoin – mitä useampi rasti ruudussa, sitä varmemmin voitat jotain, mitä et todellakaan halua. Tavoitearvot LDL-kolesterolille ovat kuin tiukkoja vartijoita, joiden valvontataso riippuu siitä, millaisessa uhassa keho elää. Ne eivät ole pelkkiä numeroita, vaan terveyden etuvartioasemia, jotka yrittävät pitää kurissa tämän ovelan taudin.

Kuvitellaanpa tilanne: jos olet jo kertaalleen flirttaillut sydänkohtauksen kanssa tai sokeritauti jyllää kuin vanha traktorinkäynnistys, puhutaan jo erittäin suuresta riskistä. Siinä tilanteessa LDL:n pitäisi olla alle 1,4 mmol/l. Se on tiukempi arvo kuin vaatekaupan alennusmyynnin viimeinen paita – todella vaikea saavuttaa ilman taistelua ja usein lääkitystä.

Sitten on suuri riski. Tähän kategoriaan kuuluvat usein ne, jotka ovat kerryttäneet itselleen useamman riskitekijän kimaran, kuten metabolisen oireyhtymän: vyötärö on jo levinnyt kuin pannukakku, verenpaine humisee kuin vanha tuulivoimala ja sokerit heiluvat. Tai jos sukusi on sydänvaivojen mestareita ja geneettinen lottopotti osui sinuun. Tavoite silloin alle 1,8 mmol/l. Ei mikään rento rasti, vaan vaatii jo vähän ryhtiä ja elämäntapojen tarkistusta.

Ja lopuksi, kohtalainen riski. Tässä luokassa ollaan usein, jos riskitekijöitä on vain yksi tai kaksi, eikä kumpikaan ole vielä tappajaosastoa. Ehkä verenpaine vähän kiusaa tai kolesteroli on marginaalisesti koholla, mutta muuten keho yrittää vielä pysyä kuosissa. Tavoite alle 2,6 mmol/l antaa hieman enemmän tilaa hengittää. Mutta ei kannata silti luulla, että voisit elää pelkillä rasvakebab-dieeteillä – kyllä sekin kostautuu, ajan kanssa kuin huono vitsi, jonka kertoo kollegalle joka päivä.

Mutta mikä sitten tarkalleen ottaen lisää tätä riskiä? Tässäpä muutama syyllinen, jotka ovat pahempia kuin maanantaiaamun herätyskello:

Kohonnut verenpaine: Se on kuin jatkuva vasarointi verisuonten seinämiin. Ennen pitkää ne murtuvat tai kovettuvat ja menettävät joustavuutensa.
Korkea LDL-kolesteroli: Tämä on se "paha" kolesteroli, joka rakentaa asfalttipaakkuja suonten sisäpinnoille. Ei kaunista katseltavaa, eikä myöskään kovin toimivaa, kun veri yrittää virrata ohi.
Diabetes: Korkea verensokeri sokeroi suonet sisältäpäin ja vaurioittaa niiden seinämiä. Kuten vanha auto ruostuu pohjastaan, suonet kuluvat ennenaikaisesti.
Tupakointi: Se on verisuonten pikakäpälöinti kohti tuhoa. Myrkkykuorma verisuonille, joka supistaa niitä ja tulehduttaa kaiken tieltään. Se on suorastaan valtimoiden terroristi.
Ylipaino, etenkin vyötärölihavuus: Se sisäelinrasva ei ole vain ulkonäköhaitta. Se on aktiivista kudosta, joka tuottaa tulehdusta ja rasittaa sydäntä kuin vanhaa pappa-mopoa ylämäessä.
Vähäinen liikunta: Sohvaperunan elämäntyyli antaa kolesterolille vapaat kädet mellastaa. Liikunta on suonien personal trainer ja vartija, joka pitää ne kunnossa.
Perinnöllisyys: Jos sukupuussasi on paljon sydänongelmia nuorena, olet saanut perintöä, jota et välttämättä olisi halunnut. Mutta ei se ole kohtalo, vaan varoitus, johon voi varautua.
Ikä ja sukupuoli: Miehillä riski kasvaa yleensä aikaisemmin, naisilla vaihdevuosien jälkeen. Aika on armoton, mutta valinnoilla voi silti vaikuttaa omaan tilanteeseen.

Lopulta, valtimotauti on salakavala vaiva, joka hiipii paikalle kuin kutsumaton anoppi tai yllätyslasku. Siksi omien arvojen pitäminen kurissa on aina parempi kuin yrittää korjata vahinkoa, kun se on jo tehty ja tukos lyöty. Tiedolla ja toiminnalla voi pitää sen anopin oven ulkopuolella ja verisuonet auki.