Mille kreosootti haisee?

Mille kreosootti haisee? Tunnista kivihiilitervan tuoksu

Monille tulee mieleen voimakas ratapölkyn haju, kun mietitään mille kreosootti haisee kiinteistöissä. Tämän pistävän kivihiilitervamaisen tuoksun tunnistaminen on tärkeää rakennuksen kunnon ja asumisviihtyvyyden kannalta. Hajun luonteen ymmärtäminen auttaa reagoimaan ajoissa mahdollisiin sisäilmaongelmiin ja selvittämään niiden todellisen aiheuttajan rakenteissa.

Mille kreosootti haisee?

Kreosootin tunnistaa parhaiten voimakkaasta, pistävästä ja kemiallisesta naftaleenin tai ratapölkyn hajusta.

Kivihiilitervan tislaustuotteena syntyvä kreosoottiöljy koostuu sadoista eri yhdisteistä, joista polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet muodostavat valtaosan - tyypillisesti noin 60-85 prosenttia seoksesta. Hajuelämys on erittäin tunnusomainen ja tarttuva, ja monet kuvailevat sitä samanlaiseksi kuin vanhoissa rautatiekiskoissa, puhelinpylväissä tai vaikkapa Linnanmäen puisessa vuoristoradassa tuntuva ominaistuoksu. Erityisesti lämpimällä säällä tai sisärakenteiden lämmetessä kreosootin haju voimistuu huomattavasti, jolloin haihtuvat kemikaalikomponentit alkavat ärsyttää hengitysteitä.

Muistan elävästi, kun astuin ensimmäistä kertaa erään 1940-luvulla rakennetun rintamamiestalon kellariin. Nenään iski heti sellainen raskas, hieman tunkkainen mutta pistävän makea ratapölkyn tuoksu, joka tarttui takkiini ja hiuksiini vielä tuntikausiksi vierailun jälkeen. Luulin sitä aluksi pelkäksi mummolan vanhaksi hajuksi. Mutta kyseessä oli kellarin seiniin sivelty kivihiilipiki.

Mistä tunnistat kreosootin hajun asunnossa?

Kreosootin olemassaoloa asuinrakennuksessa kannattaa epäillä, mikäli tilassa tuntuu jatkuva, makeahkon pistävä kemikaalinen tuoksu, joka ei lähde tuulettamalla pois.

Vaikka hajun pääasiallisena aiheuttajana pidetään naftaleenia, jonka pitoisuus kreosootissa on usein alle 5 prosenttia, myös muut aineosat kuten fluoreeni, fenantreeni ja antratseeni vaikuttavat kokonaistuoksuun. Vanhoissa taloissa - etenkin ennen 1960-lukua rakennetuissa - kreosoottia käytettiin yleisesti vedeneristeenä alapohjissa, kylpyhuoneissa ja luonnonkivimuurien sisäpinnoissa. Haju pysyy rakenteiden sisällä piilossa vuosikymmeniä, kunnes esimerkiksi remontin yhteydessä lattia avataan tai ilmanpaineolosuhteiden muuttuessa korvausilmaa alkaa virrata rakenteiden epätiiveyksien läpi suoraan huoneilmaan.

Monet asuntokauppoja tekevät erehtyvät luulemaan tätä ominaishajua pelkäksi harmittomaksi puun tuoksuksi. Epäilyksien herättyä ei kannata jäädä pelkän oman nenän varaan. Seuraava askel on aina ammattilaisen tekemä tutkimus.

Miten erottaa kreosootti homeen hajusta?

Siinä missä kreosootille on ominaista pistävä, tervainen ja ratapölkkymäinen kemikaalituoksu, homeen ja sädesienen haju muistuttaa pikemminkin märkää multaa, perunakellaria tai tunkkaista vanhaa tekstiiliä.

Hajujen erottaminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä vanhassa talossa saattaa hyvinkin esiintyä molempia ongelmia samanaikaisesti. Kreosootilla käsitellyt eristekerrokset ovat voineet ajan saatossa vaurioitua, jolloin kosteus on päässyt synnyttämään myös mikrobikasvustoa sen rinnalle. Luotettava erottaminen vaatiikin aina materiaalinäytteiden ottamista ja laboratoriomääritystä, jossa tutkitaan tarkat PAH-pitoisuudet.

Kreosootin haju verrattuna muihin vanhan talon hajuihin

Vanhoissa rakennuksissa esiintyy monia erilaisia hajuja, joiden syyt ja korjaustavat eroavat merkittävästi toisistaan.

Kreosootin haju

• Kivihiiliterva, vanhat vedeneristeet, pikisivelyt ja kyllästetty puu

• Luokiteltu syöpävaaralliseksi, sisältää haitallisia PAH-yhdisteitä

• Pistävä, kemiallinen, ratapölkyn ja naftaleenin haju, Linnanmäen vuoristorata

Homeen ja mikrobien haju

• Rakenteiden sisäinen kosteusvaurio, puutteellinen ilmanvaihto tai vuoto

• Aiheuttaa astma- ja allergiaoireita sekä limakalvoärsytystä

• Mullan, perunakellarin tai tunkkaisen mummolan haju

Viemärin haju

• Kuivunut lattiakaivo, vuotava hajulukko tai rikkinäinen viemäriputki

• Lähinnä viihtyvyyshaitta, suoranaisia vakavia terveysriskejä harvoin

• Mädän kananmunan tai rikin haju, viemärikaasut

Hajun jäljitys rintamamiestalossa Lahdessa

Matti osti vuonna 1952 valmistuneen rintamamiestalon Lahdesta ja huomasi pian, että kellaritiloissa leijui omituinen, ratapölkkyä muistuttava haju aina kun kesähelteet alkoivat. Hän yritti aluksi peittää hajua tehokkaalla ilmanraikastimella ja jatkuvalla tuuletuksella, mutta tuoksu palasi heti takaisin.

Matti päätti ryhtyä toimeen ja repi kellarin vanhan puuverhoilun irti nähdäkseen, mitä sen takana oli. Hän kuitenkin teki virheen ja alkoi hioa betonipintaa ilman kunnollista kohdepoistoa tai suojausta, jolloin pistävä kemikaalin haju levisi koko asuinkerrokseen ja aiheutti perheelle päänsärkyä.

Hän tajusi tilanteen vakavuuden ja tilasi paikalle asiantuntijan tekemään virallisen haitta-aineselvityksen. Otetuista materiaalinäytteistä paljastui kellarin sisäpuolinen kivihiilipikisively, jonka PAH-yhdistepitoisuus oli huomattava.

Matti tilasi lisensoidun purkuyrityksen, joka poisti pikikerrokset alipaineistetusti. Remontin ja pintojen tiivistämisen jälkeen kellarin ilmanlaatu parani täysin, eikä ratapölkyn haju palannut enää seuraavina kesinä.