Miksi virtsa haisee parsan jälkeen?

Parsa ja sen arvoituksellinen vaikutus virtsaan: Geneettinen arpajainen

Oletko koskaan syönyt parsaa ja huomannut seuraavalla vessareissulla jotain... epätavallista? Pistävä, jopa hieman kaalimainen haju, joka ei jätä rauhaan? Et ole yksin. Ilmiö on yleinen, mutta silti salaperäinen, ja se herättää kysymyksen: Miksi virtsa haisee parsan jälkeen?

Vaikka moni saattaa olettaa, että kyseessä on allergia tai ruoansulatushäiriö, syy piilee pääasiassa parsan kemiallisessa koostumuksessa ja ennen kaikkea ihmisen omassa geneettisessä perimässä.

Salaisuus piilee asparagiinihapossa ja sen johdannaisissa

Parsa sisältää runsaasti asparagiinihappoa, joka on aminohappo. Ruoansulatuksen aikana asparagiinihappo hajoaa erilaisiksi rikkiyhdisteiksi, kuten metaanitioliksi, dimetyylisulfidiksi ja dimetyylisulfoksidiksi. Juuri nämä yhdisteet ovat vastuussa sille tyypillisestä, pistävästä hajusta. Nämä yhdisteet ovat haihtuvia, mikä tarkoittaa, että ne haihtuvat helposti huoneenlämmössä ja päätyvät nenäämme, kun käymme vessassa.

Geenit ohjaavat hajua

Mielenkiintoista on, että kaikki eivät koe tätä parsan sivuvaikutusta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kyky havaita parsan aiheuttama haju virtsassa on geneettisesti määräytynyttä. On arvioitu, että jopa 20-40% ihmisistä ei yksinkertaisesti pysty haistamaan näitä rikkiyhdisteitä. Heillä ei ole niitä tarvittavia reseptoreita nenässään, tai heidän kehonsa hajottaa rikkiyhdisteet eri tavalla.

Entsyymit ratkaisevat pelin

Teoria on, että joillakin ihmisillä on tehokkaampia entsyymejä, jotka hajottavat nämä rikkiyhdisteet nopeasti ja tehokkaasti. Tämä nopea hajotus minimoi hajun voimakkuuden tai jopa estää sen kokonaan. Toisilla taas nämä entsyymit eivät toimi yhtä tehokkaasti, jolloin rikkiyhdisteet pääsevät virtsaan ja aiheuttavat tyypillisen hajun.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Parsan aiheuttama virtsan haju ei ole vaarallista tai haitallista. Se on yksinkertaisesti osoitus siitä, että kehosi käsittelee parsaa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Jos kuulut siihen ryhmään, joka havaitsee hajun, älä huolestu. Se on vain geneettinen erikoisuus, joka erottaa sinut muista parsan ystävistä.

Yhteenveto:

• Parsan sisältämä asparagiinihappo hajoaa rikkiyhdisteiksi, jotka aiheuttavat hajun.
• Kyky havaita haju on geneettisesti määräytynyttä.
• Entsyymien tehokkuus hajottaa rikkiyhdisteet vaikuttaa hajun voimakkuuteen.
• Haju ei ole vaarallinen.

Joten seuraavan kerran kun nautit parsasta, muista tämä: se on pieni kurkistus omien geeniesi maailmaan. Nauti ateriastasi – ja oletko sitten "hajuhavainnoitsija" tai et, parsa on edelleen herkullinen ja terveellinen vihannes!