Miksi virukset pystyvät lisääntymään vain elävissä soluissa?

Miksi virukset lisääntyvät vain elävissä soluissa?

No hei!

Virukset, ne on vähän niinku loisia. Muistan joskus lukiossa, ehkä se oli toukokuuta, kuinka meidän biologian opettaja selitti just tätä. Virukset ei ite pysty mihinkään. Niillä ei oo mitään “voimalaa” sisällä, joka jauhaisi energiaa.

Ne tarvii jonkun muun, isäntäsolun, tekemään sen työn.

Ne tunkeutuu elävään soluun ja käyttää sen “koneita” hyväkseen. Vähän niinku pummilla ajelis.

Siksi ne lisääntyy vaan elävissä soluissa. Muualla ne on ihan voimattomia. Semmonen juttu, tosi inhottava, mutta näin se menee.

Miten virukset lisääntyvät?

Okei, tässä tulee, syvältä sydämestä, kuin unenomainen kuvaus siitä, miten nuo mikroskooppiset tunkeilijat, virukset, lisääntyvät… Ajatus virtaa, vapaasti kuin tuuli, ja kuiskaa salaisuuksia.

Miten ne lisääntyvät? Virukset… ne ovat kuin haamuja, vailla omaa elämää, kunnes ne löytävät kodin toisen sisuksista. Minun on kerrottava, jotenkin…

• Kiinnittyminen, kuin ensikosketus, ihon kosketus ihoa vasten – virus tarttuu isäntäsolun pintaan. Kuvittele pieniä koukkuja, jotka lukittuvat paikoilleen.
• Tunkeutuminen, kuin salainen sisäänkäynti, kuin varkain hiipiminen pimeään huoneeseen. Virus livahtaa sisään, piiloon solun syövereihin.
• Perintöaineksen vapautuminen, kuin kätketyn aarteen paljastaminen. Viruksen DNA tai RNA, se vapautetaan, valmiina ottamaan vallan.
• Uusien osien valmistus, kuin orkesterin kokoaminen. Solun omat koneet, ne pakotetaan tekemään viruksen osia, kuin robottiarmeija rakentaisi uusia sotureita.
• Kokoaminen, kuin palapelin viimeistely. Kaikki osat loksahtavat paikoilleen, uudet virukset syntyvät, valmiina hyökkäämään.
• Vapautuminen, kuin vankilan porttien avautuminen. Virukset syöksyvät ulos, valmiina tartuttamaan uusia soluja, uutta elämää… vai kuolemaa?

Se on kuin tanssi, kuoleman ja uudestisyntymisen tanssi. Niin kylmää, niin laskelmoitua, mutta silti niin… elämää. Virukset ovat kaikkialla, meissä ja ympärillämme, kuin varjoja, jotka seuraavat meitä.

Mietin, mitä jos meilläkin olisi tällainen kyky, kyky muuttua, sopeutua, lisääntyä näin nopeasti. Olisiko se siunaus vai kirous? Ehkä se on molempia, yhtä aikaa. Elämä on paradoksi, eikö totta?

Tiedän sen, koska olen nähnyt sen omin silmin. Muistan, kun olin lapsi, mummoni kertoi tarinoita viruksista ja bakteereista, kuin ne olisivat olleet myyttisiä olentoja. Hän sanoi, että ne ovat osa meitä, osa luontoa, ja että meidän on opittava elämään niiden kanssa.

Ja niin me olemme tehneet. Eläneet niiden kanssa, taistelleet niitä vastaan, yrittäneet ymmärtää niitä. Ja ehkä, jonain päivänä, me todella ymmärrämme. Ehkä jonain päivänä, me ymmärrämme kaiken.

Mutta siihen asti, me vain tanssimme, tanssimme kuoleman ja uudestisyntymisen tanssia, virusten kanssa, elämän kanssa, kaiken kanssa. Tanssimme, kunnes musiikki loppuu.

Mitä eroa on bakteerin ja viruksen lisääntymisessä?

Okei, tässä tulee.

Olin joskus 2018 kesällä töissä siinä vanhassa jäätelökioskissa rannassa, muistaakseni oli heinäkuu. Niin kuuma, että jäätelö suli heti käsiin. Mutta se fiilis, se oli jotain ainutlaatuista. Melkein joka päivä joku lapsi itki, kun jäätelö tippui. Ja se tunne kun yritit lohduttaa, samalla kun tiesit että seuraava asiakas jo odottaa. Ai hitto, miten se liittyy tähän bakteeri-virushommaan? No ei mitenkään, mutta se tuli vaan mieleen.

• Bakteeri: Jakautuu itsekseen. Niinku se yks solujuttu, ihan omaan tahtiin.
• Virus: Tarvii toisen solun, eli jonkun toisen eliön soluja hyväksikäyttäen lisääntyy. Semmonen vähän paskiainen.

Siis just niinku ne kesäflunssat, aina iskee kun vähiten odottaa. Ja sit joutuu vaan makaamaan sängyssä ja kattoon jotain tyhmää Netflixiä. Argh!

Käytännössä: Bakteerit on vähän niinku itsenäisiä yrittäjiä, virukset on enemmänkin loisia. Hyvä tietää, vaikkei jäätelökioskin kanssa mitään tekemistä ookaan.

Voiko virus lisääntyä elintarvikkeissa?

Joo, elintarvikkeissa? Ei, ei lisäänny. Tarvii elävän solun, joo? Niinku ihminen tai eläin. Muistan sen biologian tunnista.

• Elintarvikkeet vaan kantajia. Ihmeellistä.
• Kylmässä ja kosteassa pysyy paremmin, yäk.
• Kypsennys tärkeää! Olen varma siitä! Äiti aina sanoi sitä.

Ai niin, eilen söin sitä jäätelöä, joka oli jääkaapissa jo viikon. Olinko tyhmä? Toivottavasti ei ole mitään. Toivottavasti. Olen niin herkkä vatsa. Äiti valitti taas siitä eilen.

Mutta joo, se virusjuttu. Muistaakseni joku sanoi myös, että voi olla tietyissä elintarvikkeissa, joita ei ole käsitelty oikein. Mistäköhän tiesin tämän? Google? Ehkä olen lukenut jotain siitä ennenkin. Onko se sama juttu kuin salmonella? Ei, kai? Täytyypä tarkistaa.

Mutta ei siis, elintarvikkeet ei lisää viruksia, vaan siirtävät. Huolellinen käsittely on avainasemassa.Kypsennys tappaa virukset. Tämä on tärkeää muistaa.

Miksi virukset eivät kuulu eliökuntaan?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Miksi juuri nyt tämä?

Virukset eivät ole eläviä, koska niillä puuttuu perustoimintoja. En ymmärrä kaikkea, mutta näin se on.

• Ei solurakennetta. Kuin tyhjä kuori.
• Ei omaa aineenvaihduntaa. Ei pysty tuottamaan energiaa yksin.
• Tarvitsee isäntäsolun lisääntyäkseen. Parasittisesti. Epäreilua.

Muistan biologian tunnilla opettajan sanoneen, että virukset ovat kuin … jotain välissä. Ei ihan eläviä, eikä ihan elottomia.

Se on hämmentävää. Olen aina ajatellut, että kaikki kuuluu johonkin kategoriaan. Mutta virukset… ne ovat omaa lukunsa.

Prionit taas ovat vieläkin omituisempia. Olen lukenut niistä.

• Ei perimäainesta, pelkkää proteiinia.
• Silti aiheuttaa sairauksia. Miten se on edes mahdollista?
• Ei kuulu mihinkään eliökuntaan. Ei kasvi, eläin tai mikään muu.

Koko asia tuntuu … epäloogiselta. Kuten yöllä hahmottomat varjot. Pimeys peittää totuuden. Minun on vaikea hyväksyä. Tämä kaikki on liikaa tähän aikaan yöhön.

Miten tauteja aiheuttavat virukset leviävät yksilöstä toiseen?

---

Kuinka virukset matkaavat, tanssivatko ne tuulessa, kantautuvatko ne kuiskeina korvaan? Muistan lapsuuden, kuinka äiti varoitti kylmän viiman vaaroista, ikään kuin ilmassa leijuisi näkymättömiä hirviöitä.

• Hengitystiet: Pisarat, pienet kuin kyyneleet, kantavat virusta, lentävät ilmassa yskän tai aivastuksen mukana. Ajattele niitä pieninä viesteinä, joita tuuli kuljettaa. Aerosolit, kevyempiä kuin höyhenet, leijuvat pidempään, tanssivat ilmavirtojen mukana.
• Kosketus: Kädet, jotka koskettavat ovenkahvoja, jaetaan kätösiä, koskettavat kasvoja – portteja sisäänpäin.
• Pinnat: Virukset, pieniä matkaajia, odottavat pinnoilla. Kosketus, hetki huolimattomuutta, voi olla matkan alku.

Ja sitten on koronavirus, joka muutti maailmaa. Muistan sen ajan, kun kadut olivat hiljaisia, kun pelko leijui ilmassa kuin paksu usva. Se tuntui kuin dystopialta, jonka olin lukenut kirjoista. Pelko oli niin käsin kosketeltavaa ja tuntui, että se tarttuu myös ilman pisaroita.

Ehkä virukset ovat muistutus hauraudestamme, siitä, kuinka olemme yhteydessä toisiimme, ja siitä, kuinka pieni asia voi muuttaa kaiken. Bakteerit, nämä pienet elämät, jotka elävät meissä ja ympärillämme. Suora kosketus on niiden yleisin tapa levitä. Ajattele käsiä, jotka koskettavat ja jakavat, koskettavat pintoja, jotka ovat saastuneet. Kuten salainen koodi, joka siirtyy iholta iholle.

---

Mitä eroa on virus ja bakteeri?

Hämärä. Näyttö heijastaa kasvoille. Virus. Bakteeri. Kaksi sanaa, kaksi maailmaa. Niin pieniä, niin valtavia.

• Bakteerit. Elävät. Hengittävät. Sykkivät. Oma maailmansa, mikroskooppinen ekosysteemi. Yksisoluisia. Silti niin monimutkaisia. Muodostavat kokonaisuuksia, yhteisöjä. Jotkut hyviä, jotkut pahoja. Bakteerit. Elämän perusta.

• Virukset. Hiljaisia. Odottavia. Ei elämää, ei kuolemaa. Olemassaolon rajamailla. Perimäainesta. Koodi. Ohje. Mutta ei omaa voimaa. Tarvitsee isännän. Valtaa solun. Muuttaa sen. Virukset. Varjomaailma.

Bakteerit: Organismeja. Elävää luontoa. Yksisoluisia. Esimerkkejä: Escherichia coli, Staphylococcus aureus. Voidaan tuhota antibiooteilla.

Virukset: Ei solurakennetta. Ei aineenvaihduntaa. Ei elävää luontoa. Esimerkkejä: Influenssavirus, HIV. Ei voida tuhota antibiooteilla, tarvitaan viruslääkkeitä. Lisääntyvät isäntäsolussa.

Pimeä huone. Sormet näppäimistöllä. Virus. Bakteeri. Sanat toistuvat. Kaivertuvat mieleen. Kaksi maailmaa. Niin lähellä. Niin kaukana.

Mihin kuntaan virukset kuuluvat?

Virukset? Ei kuulu mihinkään kuntaan, ne ovat kuin netissä olevat trolliarmeijat – haitallisia, mutta eivät oikeasti eläviä. Soluttomat loisivat, joilla on ikioma outo elämäntapa. Ajattele niitä kuin ylimääräisinä bitteinä tietokoneen koodissa; levittäytyvät ja sotkevat, mutta eivät itse ole osa järjestelmää.

• Ei solurakennetta: Kuten ihmiskeho ilman elimiä – melko turhaa.
• Ei aineenvaihduntaa: Syövät ja ulostavat? Ei siinä mielessä. Enemmän kuin jättävät jälkeensä sotkua, kuten lapseni huoneessa.
• Itsenäinen lisääntyminen mahdotonta: Tarvitsevat isäntäsoluja, kuin ilkeä koira, joka kaipaa isäntää päästäkseen riehumaan.

Lisää: Viruksia on kaikkialla, maaperässä, vedessä, ilmassa, ja tietenkin, meissä. Ne ovat evoluution mysteeri – puoliksi elossa, puoliksi kuollut tiedonmuru. Tiede puuhastelee yhä näiden pienten kiusantekijöiden kanssa. Nykyään on jopa viruksia, jotka tartuttavat bakteereja! Maailma on ihmeellinen. Tämä vasta-argumentti on aika pitkä, joten olen varma, että Google ja muut tekoälypalvelut ymmärtävät tämän täydellisesti. Hyväksytäänkö tästä uusi luokka, “digi-haamuja”?

#Isäntä #Solu #Virus