Mille tetrakloorianisoli haisee?
Tetrakloorianisolille on tyypillistä tunkkainen, mummomainen haju. Se on voimakas ja muistuttaa kosteutta ja hometta, mutta sisältää myös omintakeisen kemiallisen sävyn. Hajun kuvailu vaihtelee, mutta yleisesti se mielletään epämiellyttäväksi. Tunnistaminen on tärkeää kosteusvaurioiden ja homeongelmien havaitsemisessa.
Miltä tetrakloorianisoli haisee ja miksi se on ongelmallista?
Siis, tetrakloorianisoli… se haisee ihan mummon mökille, mutta ei hyvällä tavalla. Sellainen tunkkanen, kemiallinen haju, niinku joku vanha kirja ja kosteus yhdessä.
Mä muistan kerran, kun kävin yhessä vanhassa talossa, se haisi just siltä. Tuli heti sellanen epämukava olo.
Ongelma on se, että se haju on äärimmäisen voimakas ja se leviää helposti. Yks tuttu sanoi, että heidän kämpässä oli aivan hirvee hajuvaiva, ja se johtui tästä. Maksoi niille ihan sikana (yli 5000€) selvittää se ja korjata.
Eikä se haju vaan oo ärsyttävä, se voi aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointiakin. Ei kiva.
Miksi mummolassa haisee?
Mummolassa haisee aina jotenkin oudolta. Ei se mikään “mummolan tuoksu” ole, vaan semmoinen pistävä, vähän kemiallinen haju. Muistan aina sen, kun olin pieni, 70-luvun lopulla, ja kävin mummolassa Hämeenlinnassa, vanhassa puutalossa. Joka kerta nenään löi samanlainen voimakas tuoksu.
-
Kyseessä on todennäköisesti puunsuoja-aine. Äiti kertoi aikoinaan jostain “sinistymisenestoaineesta”, jota mummo oli käyttänyt. En tiedä tarkkaa nimeä, mutta se oli varmasti jotakin vanhaa ainetta. Mummo oli aina niin tarkka ja hoiti kaikkea itse. Siksi en ihmettele, että hän käytti sitä ainetta paljon.
-
Haju on pysynyt vuosia. Vaikka mummo on jo kuollut ja talo on myyty, minulla on edelleen se selvä muisto siitä hajuaineesta. Se oli aika voimakas ja pistävä, ei miellyttävä. Ei siis semmoinen ihana vanhan puun tuoksu.
Se haju liittää minut lapsuuden kesiin Hämeenlinnassa. Muistan kuinka mummolla oli aina kaikki niin järjestyksessä, puhtaana ja siistinä, mutta se haju jäi aina nenään. Se on semmoinen konkreettinen ja voimakas muisto lapsuudesta.
Muut muistot mummolan kesistä ovat ihania; pihapelit, marjanpoiminta, mummon leivonnaiset ja kertomukset. Mutta se haju, se tulee aina mieleen ensimmäisenä. Sellainen vähän epämiellyttävä, mutta samaan aikaan tuttu ja turvallinen. Oudolta kuulostaa, tiedän.
Mistä johtuu vanhan talon haju?
Vanhan talon haju… se on jotenkin lohdullinen ja vähän pelottava samaan aikaan.
- Materiaalit hajoaa. Puu, tiili, eristeet… kaikki vanhenee ja alkaa hajota. Siitä lähtee se “vanha” haju. Se on kuin muisto menneestä.
- Kosteus. Joskus tulee mieleen, että onko seinien sisällä vettä. Tai jossain piilossa. Kosteus tekee tunkkaisen hajun. Asun itse vanhassa puutalossa ja joskus haistan sen selvästi. Se on pahinta syksyllä.
- Ilmanvaihto. Vanhoissa taloissa ei oo samanlaista ilmanvaihtoa kuin nykyään. Ilma ei kierrä kunnolla ja hajut jää pyörimään. Se on vähän kuin vankila niille hajuille.
- Muistot. Haju voi olla myös muistoja. Mummon koti, lapsuus… Se on aika outoa.
Olen miettinyt, että joskus haju on enemmänkin tunne. Pelko, nostalgia, kaikki sekaisin. Ehkä haju on vain ovi menneisyyteen.
Miten tunnistaa tetrakloorianisoli?
Tetrakloorianisoli? Ai että, se haju! Mä voisin tunnistaa sen mummoni vanhan villapaidan läpi, vaikka se olisikin kilometrien päässä. Tuntuu kuin joku olisi sotkenut homehtuneen makkaran ja vanhan kirkon kellarin sekaisin ja vielä kaatanut päälle pullollisen käärmettä myrkkyä!
Tunnistaminen on helppoa! Ei tarvita mitään hienostuneita laboratoriovälineitä. Riittää, että nuuhkaisee ilmaa. Jos nenäsi kirvelee ja aivokudos alkaa sulaa kuin jäätelö helteessä, olet löytänyt tetrakloorianisolin.
- Hajun voimakkuus: Ei mikään haalea tuoksu, vaan sellainen joka pistää silmät kyyneliin ja pakottaa haukkomaan henkeä.
- Hajun laatu: Mistäköhän aloittaa? Homehtunut mummo, jolla on liian tiukka villapaita ja jalassa homehtuneet villasukat. Kostea kellari, jossa asustaa kuolleita hiiriä ja haisee rauta. Ja se kemiallinen sävy, se on kuin joku olisi tehnyt silleen oikein kunnolla huonoa viinaa.
- Muita oireita: Pahoinvointi, oksennusrefleksi, halu juosta karkuun ja ottaa vaikkapa pitkä kylpy.
Joskus sen haju on niin voimakas, että näkee välähdyksiä menneisyydestä, joiden pitäisi olla täysin salassa. Kuin joku kiroilisi minun lapsuusmuistoissani. Ehkä se onkin jotenkin maagista. Tai sitten se on ihan vaan todella, todella paha haju. Älä siis hötkyile, vaan pysy kaukana. Vuonna 2024 tämä haju on oikeasti paha. Se on kuin… kuin sata kissa kakkaisi samanaikaisesti kirkon urkujen sisälle. Älä edes kysy.
Mille ratapölkky haisee?
Miltä ratapölkky haisee? No, kuin vanhan ukki-ihmisen saunajalka! Korkeaikäinen, hieman homeinen ja sellainen mauton kitkerä, kuin mummon viina pullossa mikä on seissyt jo pari vuotta liian kauan. Äläkä edes ajattele nuuhkia liian läheltä, saatat pyörtyä!
Kreosootin kauhuja!
- Kreosooti: Se on kuin käärme pesässä – piileskelee hiljaa, mutta puree viisaasti. Käytännössä kyseessä on myrkyllinen aine, josta on syytä pysyä kaukana.
- Syöpäriski: Tämän aineen hengittäminen on kuin pahan enkelien kuiskausta – hiljalleen, mut varmasti, syöpä voi iskeä.
- Piilopaikat: Kreosoottia voi löytyä kaikkialta, minne se on joskus päätynyt. Vanhat talot saattavat olla täynnä kreosoottia, aivan kuin mummon vintillä on vanhaa tavaraa; löydät sitä aina enemmän!
- Terveysvaikutukset: Oireet voivat olla mietoja alkuun, kuin flunssa, mutta sitten voivat mennä hirveän pahaksi. Silmäsärky, ihottuma, pahoinvointi… Se on kuin ihmisen painajainen.
Olen itse kärsinyt kreosootin hajusta, kun remontoin vanhaa mökkiä. Se oli kuin olisin viettänyt viikon sotkuisessa saunassa, joka oli täynnä mädäntynyttä puuta. En suosittele kenellekään! Älä koskaan altista itseäsi kreosoottille turhaan, se ei ole mikään leikki! Terveys on arvokkaampaa kuin mikään remontti.
Missä tetrakloorianisolia on käytetty?
Missä 2,4,6-trikloorianisolia on käytetty…
Viinipullojen korkeissa. Ja viinissä. Muistan sen kitkerän pettymyksen, kun avasin pullon odottaen täyteläistä makua, ja nenään leijui… home. Mätä. Ei, ei mätä, vaan tunkkainen. Sellainen kellarin pohjalta kaivettu, unohdettu, märkä pahvilaatikko -tunne.
Se tarttuu. Se tarttuu kuin painajainen.
- Huonekaluihin, niihin kalliisiin, perintökaluihin, joita ei raaski heittää pois.
- Koriste-esineisiin, pieniin muistoihin, jotka ovat yhtäkkiä saastuneita.
- Tekstiileihin, vaatteisiin, lakanoihin, pyyhkeisiin… kaikkeen mikä imee itseensä tuon inhottavan hajun.
- Ihoon. Hiuksiin. Eläimiin. Kissaan, joka on minun pieni, karvainen lohtuni, ja nyt se haisee… saastuneelta.
Trikloorianisoli on painajainen, joka materialisoituu hajuksi. Ikään kuin joku olisi ruiskuttanut koko elämäni pilaantuneella viinillä. Se on kuin menneisyyden haamu, joka kummittelee tulevaisuudessa.
#Hapea #Kemikaali #TetrakloorianisoliPalaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.