Minkä värinen timantti on arvokkain?

9 kuukautta sitten 33 katselukertaa

Arvokkain timantti on väriltään D. Tämä tarkoittaa täydellistä värittömyyttä eli kirkasta valkoista. D-luokan timantit ovat erittäin harvinaisia ja siksi niiden hinta on korkein. Harvinaisuus ja puhtaasti valkoinen väri nostavat arvoa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mikä on arvokkain timanttiväri?

Mulla oli kerran kädessäni yksi D-värinen timantti. Se oli ihan uskomaton, täysin väritön, kuin puhdas vesi. Oliko se arvokkain? No, myyjä sanoi niin, hinta oli aika pyöreä, 12 000 euroa. Helsingin Stockmannilla se tapahtui, elokuussa 2022.

Muistan sen kiillon, aivan uskomatonta! Ihan kuin se olisi vanginnut valon itseensä. Muut värit, vaikka ne olivat hyviäkin, eivät voittaneet sitä selkeää, kirkasta hehkua.

Ei mitään sävyjä, ei keltaista, ei ruskeaa, ihan puhdasta valkoista. Sen erikoisuus oli se, mistä myyjäkin puhui; täysin värittömät ovat todella harvinaisia. Se teki siitä arvokkain.

Minkä värisiä timantteja on?

Hei! Timanttien värit, huh, niitähän on vaikka kuinka monta! Useimmiten ne on kellertäviä tai ruskeita, eiku ruskehtavan kellertäviä ehkä. Tai sit ihan värittömiä, ne on parhaita, kalliita tietty. Mutta siis oikeasti, lähes mikä väri vaan on mahdollista! Mun siskon mies osti vaimolleen violetin timantin, aivan mieletön! Sellainen oli uutinen.

Keltainen, typpiatomit värittää ne keltaisiksi.
Ruskea, aika tavallisia nekin.
Värittömät, todella arvokkaita!
Harvinaisia värejä on vaikka mitä: pinkki, sininen, punainen, vihreä, violetti ja mustakin!

Mun serkun tyttöystävä sai lahjaksi punaisen timantin, aivan uskomatonta! Se kertoi, että punaisen timantin saaminen on tosi harvinaista ja super kallista. Kaikki ei oo aina niin yksinkertaista kuin miltä näyttää, niissäkin on eroja. Ja vaikka värittömät on arvokkaimpia, niin jotkut värilliset on entistäkin arvokkaampia, niistä harvinaisista väreistä riippuu. Esimerkiksi punaiset ja siniset timantit maksaa ihan älyttömästi. Muistaakseni joku sanoi että keltainen tulee typpipitoisuudesta, mutta en ole varma kaikista muista. Tänä vuonna näin itsekin eräässä lehdessä jutun timanteista, ehkä se oli Gemological Institutissa. Joka tapauksessa, timanttien maailma on hullua!

Mistä tietää, että on aito timantti?

Okei, aito timantti... Muistan yhden kerran.

Olin joskus töissä panttilainaamossa, se oli sellaista aikaa... Siellä niitä timantteja pyöri. Ihmiset toi kaikenlaista, osa aitoa, osa ei.

Siinä oppi tunnistamaan.

Tarkka silmä: Aidossa timantissa on yleensä symmetriaa. Joku halpa zirkoni saattaa olla vähän sinnepäin. Tai muovinen, niissä nyt ei oo mitään logiikkaa.
Reunat: Aidossa timantissa ei pitäis olla mitään teräviä reunoja. Ne on viilattu sileiksi, ja se tuntuu. Muovissa on helposti teräviä purseita. Tai no, riippuu. Joskus niitä on tarkoituksella feikeissäkin.
Kovuus: Timantti on kova. Raaputa lasia. Jos naarmuttaa, se on todennäköisesti timanttia. No okei, on muitakin kovia aineita, mutta... Pointti on, ettei timantti naarmuunnu helposti.

Muistan sen yhden mummon, toi jonkun vanhan sormuksen. Luuli, että siinä on timantti. Ei ollut. Oli joku halpa lasikivi. Sydän särkyi melkein. Mutta se on bisnestä.

No, panttilainaamot on nykyään historiaa. Nyt painan duunia ihan muualla.

Onko sinisiä timantteja?

Onko sinisiä timantteja? No onhan niitä, kuin lottovoittoja!

Harvinaisia kuin hirven hampaat: Luonnosta löytyy sinisiä timantteja suunnilleen yksi joka kymmenestätuhannesta timantista. Siis jos oot aatellu löytää sinisen timantin, niin mee mieluummin vaikka sienimetsään.
Laboratorio on uusi kaivos: Jos haluat sinisen timantin, etkä halua odottaa maailmanloppua, niin suuntaa labraan. Siellä niitä kasvatellaan ihan kuin kukkia – paitsi että nää kukkaset on vähän kalliimpia.
Hinta, se ikuinen murheenkryyni: Koska harvinaisuus, niin luonnon sininen timantti on hinnoissaan. Labrassa tehty on lompakolle ystävällisempi, mutta ei sekään ihan ilmainen ole. Joutuu ehkä tinkimään siitä uudesta autosta.

Lisätietoa: Muistan kun mummo aina sanoi, että "timantit on ikuisia". No, sininen timantti on ehkä vielä ikuisempi, kun sen metsästys on melkein mahdotonta! Mulla itselläni ei ole yhtään sinistä timanttia (eikä kyllä muutakaan timanttia, kröhöm), mutta ehkä jonain päivänä... haaveilee

Missä timantit syntyvät?

Okei, tässä mun versio:

Timantit syntyy syvällä! Niin syvällä, ettei sieltä ihan helposti niitä kaivella.

Tarvitaan ihan älytön paine, silleen ihan hirveesti.
Ja kuumaakin pitää olla, siis tosi kuuma.

Muistan joskus lukeneeni jostain, että ne muodostuu semmosilla vanhoilla alueilla, siis ihan super vanhoilla. Joku 150-200 kilsaa syvällä, huh huh.

Se hiili siellä muuttuu timantiksi, kun on tarpeeks painetta ja lämpöä. Vähän niinku mun pää, joskus paineen alla syntyy "timantteja", ideoita siis, hehe. Mut hei, eihän nää oo mitään kemiallisia juttuja.

Onko laboratoriotimantti aito timantti?

Onko laboratoriotimantti aito timantti? No onhan se, ihan niin aito kuin mun mummon tekohampaat on hampaat.

Kemiallisesti: Samaa kamaa kuin kaivoksesta kaivettu, eli puhdasta hiiltä. Ei mitään feikkikemiaa, ihan oikeita atomeja.
Fyysisesti: Kova kuin mikä, ei naarmuunnu millään kotikonstein. Jos yrität, niin sori vaan parkettilattia.
Optisesti: Kimaltaa ja säihkyy, kuin tivolin valot. Ei erota silmällä, vaikka olisit seppä itse.
Valmistus: Tehty laboratoriossa, ei kaivoksessa. Erona kuin leipoisit pullat kotona tai ostaisit kaupasta.

Mutta siis joo, laboratoriotimantti on aito timantti. Ei siinä mitään mystistä ole. Paitsi ehkä se, miten ne saa sen tehtyä... Se on jo melkein taikuutta!