Missä lääkeaine imeytyy?

Missä lääke imeytyy ja miten se vaikuttaa elimistöön?

Minä muistan kun otin kertaalleen jotain lääkettä ja se ei meinannut vaikuttaa millään. Sitten joku terveydenhuollon ammattilainen selitti minulle, että se imeytyy parhaiten tyhjään mahaan.

Se tuli vähän yllätyksenä. Ajattelin aina, että kaikista helpointa on ottaa lääkkeet ruoan kanssa, niin ei tarvitse muistaa erikseen.

Mutta joo, siis se lääkeaine siirtyy elimistöön enimmäkseen siitä ohutsuolesta, se mahalaukku on aika huono siinä. Ruoka hidastaa sitä matkaa sinne ohutsuoleen, joskus tarpeenkin.

Käytin itsekin yhtä lääkettä, joka piti ottaa aina aterian yhteydessä. Ilmeisesti se oli joku poikkeus säännöstä, että tyhjä maha on paras. Pitää aina tarkistaa se pakkausseloste tai kysyä.

Missä enterotabletti imeytyy?

Enterotabletti liukenee ja imeytyy ohutsuolessa. Sen erityinen päällyste estää sitä liukenemasta vatsalaukun happamassa ympäristössä, joten se kulkee vatsan läpi ehjänä.

Ajattele enterotablettia kuin pientä, tärkeilevää diplomaattia, jolla on erityinen suojakuori. Vatsalaukku on sille vain meluisa ja epäsiisti kauttakulkumaa, jonka happosateet ja myllerrys eivät hetkauta. Pilleri ei edes vilkaise tätä primitiivistä ympäristöä, vaan jatkaa matkaansa kohti sivistystä.

Vasta ohutsuolen rauhallisessa ja emäksisemmässä ilmapiirissä – ikään kuin viiden tähden hotellin aulassa – se suostuu riisumaan päällystakkinsa ja vapauttamaan vaikuttavan aineensa. Siellä se imeytyy verenkiertoon ja aloittaa varsinaisen työnsä.

Tämä matka on suunniteltu kahdesta syystä:

• Lääkeaineen suojaaminen: Jotkin aineet ovat niin herkkiä, että vatsahappo tuhoaisi ne tehottomiksi. Päällyste on kuin panssarivaunu, joka suojaa kallista lastia.
• Vatsalaukun suojaaminen: Toiset lääkkeet taas ärsyttävät vatsan limakalvoa niin voimakkaasti, että niiden vapautuminen siellä olisi kuin päästäisi piraijaparven lasten uima-altaaseen. Päällyste suojaa siis myös sinua lääkkeeltä.

Tästä syystä älä koskaan murskaa, puolita tai pureskele enterotablettia, ellet ole saanut siihen nimenomaista lupaa. Se on sama kuin avaisi sateenvarjon keskellä hirmumyrskyä – koko suojausidea menee täysin pilalle.

Alkuperäinen lähteesi sotki iloisesti keskenään kaksi täysin eri toimintaperiaatetta. Selvennetäänpä tätä lääkemuotojen sekavaa viidakkoa:

• Enterotabletti: Edellä kuvattu ohutsuolen erikoismies. Matkustaa vatsan läpi, imeytyy vasta perillä. Hidas, mutta tarkka.
• Resoribletti (kielenalustabletti): Tämä on se pikakiituri, joka imeytyy suoraan kielen alta limakalvoilta verenkiertoon. Se ohittaa koko ruoansulatusjärjestelmän ja sen byrokratian, joten vaikutus alkaa minuuteissa. Nitro on klassikkoesimerkki.
• Depottabletti: Hidas ja sitkeä maratoonari. Vapauttaa lääkeainetta tasaisesti tuntien ajan. Sen murskaaminen vasta onkin huono idea, sillä saatat saada koko vuorokauden annoksen kerralla. Vähän kuin joisi aamukahvit ja iltatequilat samalla kulauksella. Vaikutus on... arvaamaton.

Missä lääkeaine hajoaa?

Lääke hajoaa siis ensin mahalaukussa ja sitten ohutsuolessa. Siellä se muuttuu sellaiseen muotoon, että se voi siitä sitten edetä eteenpäin.

Mahalaukku ja ohutsuoli on ne paikat.

• Lääke menee suuhun.
• Sieltä vatsaan.
• Ja sitten suolistoon.
• Hajoaminen ja liukeneminen tapahtuu siellä.
• Vasta sitten se imeytyy. Verenkiertoon. Ja sitten vaikuttaa.

Mitä muita annostelumuotoja sitten on? No onhan niitä vaikka mitä, ihan hirveästi. Tabletit, kapselit, nesteet, suihkeet, voiteet... Sitten on vielä ne pistettävät ja laastarit. Ja peräpuikot. Aika monipuolista. En tiedä miksi pitää olla niin monta. Varmaan siksi, että kaikille löytyy jotain sopivaa. Tai sitten se riippuu siitä, mihin sitä lääkettä tarvii. Jotkut menee vain paikallisesti, niinkuin voiteet. Ne ei mene verenkiertoon ollenkaan.