Mitä aivot sisältävät?

Mitä aivot oikein sisältävät? Huh, aivot… Ajatuskin on jotenkin hämmentävä. Se, että kaikki tämä – mun ajatukset, hullut tunteenpurkaukset, ne ihanat muistot mummosta ja kesälomamatkoista – koostuu pääosin vedestä ja rasvasta… No, ehkä se selittää sen joustavuuden, sen jatkuvan muokkautumisen. Kuin… tietysti vähän eri juttu kuin leipominen, mutta kuitenkin. Lopputulos on se meidän sisäinen maailma, se kaikki, mikä meidät tekee meiksi. Ihmeellistä. Ja sitten ne suolat vielä, ne vaikuttavat olevan koko sähkökemiallisen show’n kantava voima. Mutta miten ne oikein toimivat? Sitä en vieläkään täysin ymmärrä.

Muistan kerran lukeneeni jostain, että aivoissa on noin sata miljardia hermosolua – sata miljardia! Se on niin uskomaton luku, että se lähes pysäyttää hengityksen. Ja niiden kaikkien välillä on miljardeja yhteyksiä, synapseja, jotka ovat kuin pikkuruisia puhelinkeskusyhteyksiä. Ajatella, että jokainen ajatukseni, jokainen päätökseni, jokainen pieni tunne syntyy näiden pienten, sähkökemiallisesti ladattujen viestien vuorovaikutuksesta. Oliko se jotain sinistä ja punertavaa, vai oliko se sittenkin vihreää? Ja nyt mietin sitä, ja sitä… ja sitä. Aivojen toiminta on kuin mysteeriä ratkaisevaa palapelin kasaamista.

Itse asiassa, mulla oli kerran sellainen hetki, kun olo oli kuin tyhjä pää. Aivan tyhjä. Ei mitään ajatuksia, ei mitään tunteita, vain… tyhjyyttä. Se oli pelottavaa, todella pelottavaa. Sitten yhtäkkiä, kuin loitsulla, kaikki palasi. Muistan, että ajattelin silloin, miten haavoittuvainen kaikki tämä on. Tämä aivojen ihmeellinen maailma, tämä herkkä ekologia, tämä koko minä. Se on jotenkin sekä kiehtovaa että pelottavaa samanaikaisesti. Niin paljon jää vielä selvittämättä. Ja ehkä juuri se tekee sen niin jännittäväksi.