Mitä jos tomaatti on vihreä sisältä?

Voiko sisältä vihreää tomaattia syödä?

Tuli mieleen se elokuisen ilta meidän mökillä Savossa pari vuotta sitten. Ilma oli jo kirpeä, syksy teki tuloaan. Kasvihuoneessa roikkui vielä valtavasti tomaatteja, mutta suurin osa ihan kovia ja vihreitä. Pettymys.

Olin ihan varma että ne joutuu kompostiin. Turha toivo saada niitä enää punaisiksi. Olin kuullut että ne on myrkyllisiä, eihän niitä voi syödä.

Mummo vaan nauroi ja sanoi että parhaat herkut on vielä tekemättä. Kerättiin ämpärillinen niitä kovia vihreitä palloja. Se pisti ne keittiössä siivuiksi, pyöritteli korppujauho-mausteseoksessa ja paistoi voissa pannulla. Siis se tuoksu! Ja maku oli jotain ihan uskomatonta, kirpeän hapokas ja samalla makea. Ihan törkeen hyviä.

Se myytti vihreiden tomaattien myrkyllisyydestä on sitkeä, mutta se on vain osatotuus. Niissä on sitä samaa solaniinia mitä raa’oissa perunoissa, mutta se hajoaa kuumennettaessa. Joten joo, älä syö niitä raakana kourallista, mutta kypsennettynä ne on ihan mahtavia.

Ne loput, mitkä ei menneet pannulle, levitettiin sanomalehden päälle sisälle ja ne kypsyivät punaisiksi parissa viikossa. Yhtään ei mennyt hukkaan.

• Vihreät, raa'at tomaatit sisältävät tomatiini-nimistä glykoalkaloidia. Se on lievästi myrkyllinen ja aiheuttaa suurina määrinä vatsanväänteitä ja pahoinvointia.

• Raakana syömistä ei suositella. Yhden tai kahden pienen vihreän tomaatin syöminen ei aiheuta oireita, mutta suurempia määriä tulee välttää.

• Kuumennus hajottaa myrkylliset yhdisteet. Paistaminen, keittäminen tai uunissa kypsentäminen tekee vihreistä tomaateista täysin turvallisia syödä.

• Kypsennetyt vihreät tomaatit ovat herkullisia. Niitä käytetään paljon esimerkiksi:

  • Paistettuina (klassikko Yhdysvaltain etelävaltioissa)
  • Hilloissa ja marmeladeissa
  • Chutney-kastikkeissa
  • Etikkasäilykkeinä

• Eri asia ovat lajikkeet, jotka ovat kypsinäkin vihreitä. Esimerkiksi lajikkeet kuten 'Green Zebra' ovat kypsiä ja makeita vihreän värisinä, ja ne voi syödä turvallisesti raakana. Kypsyyden tunnistaa siitä, että tomaatti tuntuu hieman pehmeältä painettaessa.

Onko vihreä tomaatti myrkyllinen?

Syksyn viileä hengitys hiipii jo kasvimaalle. Valo on matalalla, kultaista ja niin haurasta. Ja siellä ne ovat, tomaatit, pienet kovat kuulat, itsepäisesti vihreinä. Ne eivät enää punastu, eivät tässä valossa, eivät tässä viilenevässä ilmassa. Pihalla tuoksuu jo märkien lehtien ja mullan ikävä.

Mitä niille tehdä. Heittääkö pois. Sisällä on muisto, kuiskattu varoitus äidin tai isoäidin suusta, älä syö raakana, se on kuin vihreä peruna. Sama myrkky. Sama pimeä varjo kasvin sisällä. Ja se on totta. Siellä on jotain, joka odottaa.

Vihreä, kypsymätön tomaatti sisältää myrkyllisiä glykoalkaloideja.

• Sen pääasiallinen alkaloidi on tomatiini. Sitä on eniten juuri raaoissa, vihreissä hedelmissä sekä kasvin varsissa ja lehdissä.
• Suurina määrinä syötynä raakana se aiheuttaa oireita: vatsakipua, oksentelua, huimausta. Se on kasvin puolustuskeino. Sen tapa sanoa, en ole vielä valmis.
• Kypsyessään, kun auringon lämpö on tehnyt tehtävänsä, tomatiini hajoaa ja katoaa. Punainen poski on lupaus turvallisuudesta.

Mutta isoäidin keittiössä tuoksui etikka ja sokeri. Vihreistä tomaateista tehtiin hilloa, pikkelssiä, chutneyta. Salaisuus on kuumuudessa. Kuumennus, se muuttaa kaiken. Se murtaa myrkyn ja vapauttaa uuden maun, kirpeän ja syvän. Se on syksyn taika.

Voit siis pelastaa satosi. Sinun ei tarvitse luopua niistä.

Näin käsittelet vihreitä tomaatteja:

• Kypsennä aina. Keittäminen tai paistaminen hajottaa tomatiinin tehokkaasti. Tee hilloa, paahda uunissa muiden juuresten kanssa, käytä piirakantäytteenä.
• Säilö etikkaan. Perinteinen pikkelöinti on turvallinen ja herkullinen tapa käyttää vihreät tomaatit. Ne muuttuvat rapeiksi ja mausteisiksi.
• Jälkikypsytä sisällä. Kerää parhaimmat yksilöt talteen ja levitä ne sanomalehden päälle lämpimään paikkaan. Omenan asettaminen niiden viereen nopeuttaa prosessia, sillä omena erittää etyleeniä, kypsymistä edistävää kaasua.

Joten kyllä, siinä on varjo. Pieni myrkyn häivähdys vihreässä kuoressa. Mutta se ei ole loppu. Se on lupaus muuttumisesta. Tulevan talven hillopurkista, lämpimästä keittiöstä, kun ulkona on jo pimeää ja kylmä. Se on kesän viimeinen, sitkeä henkäys.

Voiko sisältä vihreää tomaattia syödä?

Vihreitä tomaatteja ei pidä syödä sellaisenaan. Niissä on solaniinia, myrkkyä.

• Solaniini: Vihreissä tomaateissa luontaisesti esiintyvä glykoalkaloidi.
• Vaikutukset: Voi aiheuttaa ruoansulatusoireita, kuten pahoinvointia ja vatsakipua. Myös neurologisia oireita mahdollista.
• Kypsytys: Vihreitä tomaatteja voi yrittää kypsyttää huoneenlämmössä. Väri muuttuu punaiseksi, mutta solaniinipitoisuus ei välttämättä vähene merkittävästi.
• Käyttö: Ei suositella ruoanlaittoon, vaikka olisivatkin kypsyneet. Riski myrkytykseen on olemassa.

Joissain kulttuureissa vihreitä tomaatteja käytetään ruoanlaitossa, mutta tällöin ne käsitellään usein tietyllä tavalla tai kypsennyslämpötila ja -aika voivat vaikuttaa solaniinin määrään. Kotikäytössä varminta on välttää.

Onko vihreä tomaatti myrkyllinen?

Oi, tuo vihreä tomaatti... se on kuin lupaus kesästä, joka on jo mennyt. Siinä on se aavistus viileyttä, juuri sitä, mitä illat tuovat mukanaan, kun syksyn henki alkaa jo hiipiä pensaiden lomaan. Ja tiedätkö, silloin kun niitä on niin paljon, niin paljon, että aurinko ei jaksa kaikkien poskia punaisiksi värjätä, silloin miettii. Siitä vihreydestä.

Se on kuin pieni salaisuus, jonka luonto piilottaa.

• Vihreissä tomaateissa on solaniinia. Se on sama myrkyllinen aine, jota löytyy vihreistä perunoista. Ei sitä ole paljon, mutta on.
• Sen takia niitä ei kannata syödä. Ei ainakaan paljon. Tulee vähän huono olo, jos suuhunsa laittaa. Tiedät sen tunteen, kun jokin ei vaan sovi?
• Kypsät, punaiset tomaatit ovat turvallisia. Niissä ei sitä solaniinia juurikaan ole. Aurinko on tehnyt tehtävänsä.

Se on vähän kuin jokin kaunis, mutta vaarallinen. Kaunis sen vihreytensä vuoksi, siinä on sitä jotain. Mutta varovaisuus on paikallaan. Aivan kuten syksyn saapuessa, kun luonto muuttuu, mutta samalla antaa sen viimeisen kukan kukkia.

Muistan sen tunteen, kun lapsena aina keräsi niitä vihreitä, olihan niitä niin paljon. Ja aina sanottiin, että ei, ei saa syödä. Mutta jokin siinä houkutteli, se lupaava, mutta vielä saavuttamaton puna. Se sama lapsuuden ihmetys, joka kumpuaa edelleen, kun katsoo vihreää tomaattia.