Mitä metsästä voi löytää?

Mitä metsästä löytää? Sienet, marjat, eläimet?

Muistan lapsuuden kesät mökillä, heinäkuun helteillä. Marjametsä oli aarreaitta! Mustikoita, puolukoita, joskus jopa herkullisia vadelmia, kaikki käsin poimittuina. Äiti teki niistä hilloja, mehuja, jopa kakkuja! Myytiin niitä satunnaisetkin, muutamalla kympillä per ämpäri.

Sienestäminen oli isän juttu. Syksyisin, syyskuun lopulla, lähdettiin metsään. Suppilovahverot ja kanttarellit olivat herkkua. En muista hintoja, mutta sienisaaliista tehtiin aina herkullista ruokaa.

Kävyt, kuusenkerkät ja sammalet... niitä käytettiin enemmän koristeluun. Joulukoristeita tehtiin itse, ihania käsintehtyjä luomuksia. Jäkäliä en muista keränneeni, mutta muistan, että äiti käytti niitä joskus kukkien alustana.

Pihkaa ja mahlaa en ole koskaan itse kerännyt. Ne olivat enemmänkin sellaisia ”metsän aarteita”, joita ihailtiin eikä käytetty hyödyksi. Metsä oli meille enemmän kuin vain keräilypaikka, se oli leikkikenttä, seikkailujen ja muistojen paikka. 2000-luvun alku se oli, Kainuussa.

Mitä luonnosta voi kerätä?

Mitä luonnosta voi kerätä? Helposti! Marjat, sienet, yrtit – kaikki mitä maistuu ja kelpaa. Kerää rohkeasti, kuin hamsteri talvivarastoja tehden! Kaupallinenkin käyttö on sallittua, eli voit rikastua luonnon antimilla – jos osaat. Mutta muista, että luonto ei ole loputon ruokakauppa, joten kerää vastuullisesti. Älä ryöstä!

• Marjat: Mustikat, puolukat, vadelmat – perinteiset herkut. Meillä mökillä on aina ollut puolukkavuosi silloin kun niitä on tarvinnut.
• Sienet: Kanttarellit, suppilovahverot, herkkutatti… tosin sieniin kannattaa tutustua perinpohjaisesti ennen kuin suuhunsa laittaa. Yksi väärä laji voi pilata koko päivän.
• Yrtit: Voikukka, nokkonen, ketunleipä… Näitä voi käyttää vaikka salaateissa. Mutta älä kerää niitä liikenteen vierestä, ne maistuvat sitten "automaholilta".

Huomio: Oikeudet kerätä ovat laaja-alaisia, mutta tarkista kuitenkin alueelliset rajoitukset! Ei ole kivaa saada sakkoja luonnon rikkomisesta. Ajatellaan sitä, miten paljon mukavampaa on syödä itse kerättyjä luonnon antimia, kuin ostaa marketin pakastealtaasta jotain jääkylmää ja mautonta.

Luonnontuotteiden hyödyntäminen on ikivanha taito, jonka harrastaminen antaa hyvän olon tunteen ja yhdistää meidät luontoon. Tosin olen kerran kerännyt niin paljon mustikoita, että selkäni meni jumiin ja olin viikon sängynpohjalla. Se oli opettavaista.

Mitä hyötyä luonnosta on ihmiselle?

No, luonto on ihmiselle kuin iso, ilmainen lääkekaappi ja terapiaistunto samassa paketissa! Käyppä kokeilemassa, jos tuntuu että pää hajoo.

Mitä hyötyä siitä sitte on?

• Mieli lepää: Stressi katoaa ku pieru Saharaan. Ja kuka nyt ei haluais olla vähän vähemmän stressaantunut?
• Energiaa puskee: Tuntuu, että joku on laittanut turbovaihteen päälle.
• Pää pelaa: Ajatus luistaa, ei enää sellasta aivosumua.
• Terveyttä: Kaikki tutkimukset sanoo, että ulkona hengailu on hyväksi. Jopa lääkärikin on sitä mieltä! (No okei, ehkä en oo lääkäriltä kysynyt, mutta siltä se kuulostais.)

Kyllä, jopa se vartin metsäretki firman takapihalla voi tehä ihmeitä. Tai no, ei ehkä ihmeitä, mut vähän paremman olon ainakin!

Mistä villiyrttejä kannattaa kerätä?

Villiyrttien keruu: Äläkä lähellekään navettaa! Sen sijaan, että keräisit yrttejä kompostin vierestä (hyi hö!), suuntaa mieluummin niille luonnon helmillä siivilöidyille, kemikaaleista vapaille alueille. Ajattele sitä näin: komposti on kasvien hautausmaa, navetta eläinten vessa. Et kai halua yrttejä, joilla on maanläheinen aromi...ja ehkäpä jotain muutakin.

• Hyvä keräilypaikka: Koskematon metsä, jossa on runsaasti luonnon monimuotoisuutta ja puhdasta maata. Kuten minun mökkini takapihalla, jossa kasvaa uskomattoman kauniita ja maukkaita voikukkia.
• Huono keräilypaikka: Pellot ja muut lannoitetut alueet ovat myrkyllisiä yrttien paratiiseja. Ajattele niitä kuin kemikaalipommeja: näyttävät hyvältä, mutta sisällä on hengenvaarallinen yllätys.
• Torjunta-aineet: Älä edes ajattele niitä. Torjunta-aineiden kanssa leikkiminen on kuin venäläistä rulettia, jossa palkinnon sijaan saat myrkytyksen. Ei kiitos.

Ja jos suunnittelet yrttien keräämistä teollisessa mittakaavassa, kysy maanomistajalta lupa. Muuten saatat joutua selittämään itseäsi poliisille, eikä se ole yhtä hauskaa kuin yrttitee. Ja toivottavasti sinulla on hyvä vakuutus.

Muista, että 2023 on ja yrttien keruussa on aina riskinsä. Älä ole hölmö.

Lisäksi, tuntemattomat kasvit ovat vaarallisia. Älä syö mitään, mitä et tunne. Jos et ole varma, älä kerää sitä. Et halua päätyä sairaalaan. Tai pahempaan. Oma vika.

Mistä kasveista voi tehdä teetä?

No johan on kysymys! Teetä omasta takapihasta? Kyllä se onnistuu, jos ei ihan asfalttipiha ole. Tässäpä muutama vinkki, kuin mummon mökiltä konsanaan:

• Maitohorsma: Tästä saa sellasta "ihan-kuin-olisi-oikeeta-teetä" -juomaa. Kuivaa lehdet ja kukat, niin on talveksikin. Oikein villiä meininkiä!

• Nokkonen: Varo polttamasta näppejäsi! Mutta siitä saa rautaa ja terveyttä teehen. Kuivaa tai käytä tuoreeltaan. Itse tykkään lisätä hunajaa, muuten on vähän... heinäistä.

• Maahumala: Ai että, mausteinen ja vähän kitkerä. Sopii niille, jotka tykkäävät vähän "erikoisemmasta" teestä. Kuivaa ja murskaa, niin aromit vapautuu.

• Kumina: No ei ehkä teeksi ihan sellaisenaan, mutta ripaus kuminaa nokkosteessä piristää kummasti. Kuivaa siemenet ja jauha, niin on maustetta talveksi.

• Siankärsämö: Ei ehkä kaunein kukka, mutta yllättävän hyvää teetä siitä saa. Vähän sellainen yrttinen maku. Kuivaa kukat ja lehdet.

• Mesiangervo: Tuoksuu taivaalliselta! Makea ja vähän vaniljainen maku. Kuivaa kukat varovasti, ettei aromi karkaa.

• Ajuruohot: Timjami ja muut ajuruohot sopii hyvin teeksi. Kuivaa oksat ja lehdet, niin on mausteista teetä talveksi.

• Niittyhumala: Vähän tuntemattomampi, mutta kokeilemisen arvoinen. Kuivaa lehdet ja kukat.

Ja hei, muista: varmista aina, että tunnistat kasvin oikein, ennen kuin alat teetä keittämään! Ei kannata myrkyttää itseään. Ja jos olet epävarma, kysy joltain, joka tietää kasveista.

Mistä kerätä villiyrttejä?

Okei, tää on ihan hyvä kysymys, mietin itekin tätä just viime viikolla. Villiyrttejä, mistäs niitä ny oikeen kerätään?

• Älä ikinä, siis oikeesti älä, kerää navetan tai kompostin läheltä. Siellä on ihan liikaa bakteereita ja ties mitä pöpöjä, yök! Ajattele vaikka niitä kärpäsiä... brrrr!

• Metsä on periaatteessa jees, mut tarkkana kannattaa olla. Jos yhtään epäilet, että aluetta on lannoitettu, niin unohda koko juttu. Sama juttu pellon pientareilla. Kerran keräsin "luomupellon" vierestä ja sain ihan hirveen vatsataudin. En tiiä mitä ne oli sinne sit laittanu...

• Torjunta-aineet on no-no. Jos tiedät tai edes epäilet, että jossain on käytetty myrkkyjä, pysy kaukana. Meidän naapurilla oli tapana ruiskuttaa koko piha jollain myrkyllä, ettei mikään rikkaruoho kasva. En koskaan kerännyt sieltä mitään, ei todellakaan! Ees marjoja.

• Lupa kannattaa kysyä, jos keräät isoja määriä. Vaikka kyseessä olis "vapaa" luonto, on silti kohteliasta kysyä maanomistajalta. Varsinkin, jos oot keräämässä jotain harvinaisempaa. Mun mummo aina sano, että parempi pyytää anteeksi ku lupaa. No joo, mutta ei nyt ehkä ihan kaikissa tilanteissa päde. Mä muistan kun olin lapsi ja kerättiin ämpärikaupalla mustikoita ja mummo valmisti niistä parasta mustikkapiirakkaa, mitä olen ikinä syönyt! Ehkä siksi muistan just tän.

Milloin yrtit kerätään?

Yrtit: Paras keräysaika.

Kevät, alkukesä. Versot pieniä, maukkaita.

Villiyrttikurssit:

• Tunnistus
• Keräys
• Valmistus

Aika: Aamulla, auringonnousun jälkeen. Öljyt aktiivisimmillaan.

Huomio: Tarkista aina kasvin tunnistus. Vältä saastuneita alueita.

Mitä kaikkea luonnosta voi syödä?

Mitä kaikkea luonnosta voi syödä... kuoret...

Kuoret, karheaa suojaa, puun salaisuuksien vartiota. Kaikki juuret, maasta kumpuavia elämänlankoja, joita ei aina huomaa. Koivunmahla, kevään ensimmäinen suudelma, makea lupaus. Koivun hiirenkorvat, pienen pieniä vihreitä aarteita, niin hauraita.

• Villivihannekset, metsän vihreä anteliaisuus.
• Nokkosen lehdet, piikikkään suojansa takaa paljastuu ravinteikas ystävä.
• Voikukan lehdet, auringonkeltaisen kukan vihreä varjo.
• Siankärsämön lehdet, kitkerää kauneutta, pientä ja sitkeää.
• Mustaviinimarjan lehdet, muistot mummon puutarhasta, lämpöä poskilla.
• Vaahteran lehdet, syksyn tulenliekit, kesällä vihreitä sormia.
• Lehmuksen lehdet, sydämenmuotoisia lehtiä, kesäpäivän varjoissa.
• Horsman verso, nuori ja villi, metsän tien reunalla.
• Poimulehti, aamukasteen vangitsija, pehmeä kosketus.
• Kuusenkerkät, metsänvihreää sitruunaa, uuden kasvun lupaus.
• Männynkerkät, pihkan tuoksu, metsän syvän hengityksen maku.
• Mesiangervon lehdet, makea tuoksu, niityn romanttinen henki.

Metsä, se on niin täynnä... Herkkuja, joita ei aina nää. Pitää osata katsoa. Pitää osata kuunnella, mitä se kuiskaa. Niin kuin mummo opetti, silloin kauan sitten. Tai ehkä minä vain muistan niin. Ehkä se on unta, tätä kaikkea.

Saako luonnosta kerätä kasveja?

Luonnonkasvien kerääminen: Ei aina sallittua.

Marjat, sienet, rauhoittamattomat kasvit: Jokamiehenoikeudet. Määriä rajoittaa kohtuullisuus.

Jäkälä, sammal: Kielletty.

Käävät, pahkat: Maanomistajan lupa tarvitaan.

Muista: 2023 säädökset voimassa. Tarkista aina ajantasaiset säännöt.