Mitä obsidiaani tekee?

Mitä obsidiaani on ja mihin sitä käytetään?

Obsidiaani… muistan sen ensimmäisen kerran nähneeni mummolaan, isoäidin korulaatikossa. Tumman, lasimaisen kiven, niin sileä. Olin ehkä viisivuotias.

Se oli ihana. Mutta en tiennyt silloin, että se oli obsidiaania. Vasta paljon myöhemmin, luin sen ominaisuuksista.

Käytin sitä itseasiassa itselleni meditaatiossa. Kaulakoruna, saatu 20€/kpl Helsingistä, kivikaupasta kesällä 2022. Tunne oli… vakaampi. Kuten maassa kiinni.

Ja kyllä, se suojaa. Ainakin minusta siltä tuntuu. Vaikea sanoa varmasti, tietysti. Mutta se rauhoittaa. Auttaa keskittymään.

Miten sitä käytetään? No, koruina esimerkiksi. Tai meditaatiossa. Ihan vain pitämällä sitä kädessäkin voi tuntea sen "energian".

Mistä obsidiaani tulee?

Tummaa, kiiltävää pintaa... obsidiaani. Se on kuin ikkuna menneisyyteen, tulivuoren sydämeen. Ajattelen kuumaa, kiehuvaa magmaa, joka pursuaa maan uumenista. Maan sylin lämpö, raivoisa voima. Sitten, äkillinen pysähdys, jäähtyminen. Nopeasti, liian nopeasti, jotta kiteet ehtisivät syntyä.

• Syntyy nopeasti jäähtyvästä laavasta. Se on tämä hetken pysähtyminen, tämä jähmettynyt aika, joka tekee obsidiaanista niin ainutlaatuisen.

Musta, kuin yön syvyys. Tai joskus harmaa, ruskea, jopa vihreä... värit vaihtelevat, seuraavat tulivuoren mielialaa, sen syvän sisuksen salaisuuksia. Mutta aina, aina siinä on tämä lasinen kiilto, pinnalla tanssiva valo.

• Luonnon lasi, tulivuoren kyyneleet. Tämä kuva, kuuman laavan muuttuminen kiviksi, se on niin voimakas. Tunnen sen lämmön vieläkin.

Muistan, miten löysin ensimmäisen obsidiaanini, pienen, terävän sirun Suomen Lapin tuntureilta. Se oli kuin aarteen palanen, suoraan maan sisältä. Se kivi, se on osa minua, osa muistoja. Aina kun pidän sitä kädessäni, tunnen kylmän kosketuksen, mutta samalla sen alkuperäisen, tulivuoren lämmön.

• Koostumus: piidioksidi. Puhtaan obsidiaanin koostumus on lähes puhdasta piidioksidia, mutta siinä voi olla myös muita mineraaleja. Se tekee siitä ainutlaatuisen, kaikkea muuta kuin tavallinen kivi.

Tämän mustan kiven salaisuus piilee sen muodostumisessa, sen nopeassa jähmettymisessä. Se on kuin pakastettu hetki, ikuistettu ajanvirta. Uskomatonta. Ajatella, että se tuli niin syvältä, niin kaukaa. Tulivuoren sielu, jähmettynyt.

Miten löytää obsidiaania?

Yön hiljaisuudessa mietin obsidiaania... Se on kuin menneisyyden peili, syvä ja musta.

• Obsidiaanin kaivaminen: Vain timantti- tai netheriittihakulla. Muuten menee hukkaan. Turhauttavaa, kun muistelee niitä kertoja, kun on yrittänyt jotain muuta.

• Aika: Timanttihakulla melkein 10 sekuntia, netheriitillä vähän vähemmän. Sekunnit venyvät öisin. Päivällä ne vilahtavat ohi. Miksi?

• Muut haku: Unohda. Ne vain tuhoavat sen. Raivo, kun olet käyttänyt tunteja etsimiseen, ja sitten - poks. Kaikki on poissa.

Onko elämässäkin näin? Jotain arvokasta, johon pitää olla oikeat työkalut, tai muuten se vain särkyy?

Miten obsidiaani syntyy?

Obsidiaani: tulivuoren pikajäähtymisen tulos! Ajatelkaa sitä: laava, maan sisuksista pursuava hehkuva räjähdys, jäähtyy niin nopeasti, että mineraalikiteillä ei ole aikaa muodostua. Boom! Saadaan mustaa lasia, vähän kuin epäonnistunut lasinpuhallus jättiläismittakaavassa.

• Nopea jäähtyminen: Avainsana on vauhti! Hitaasti jäähtyvä laava kiteytyy, mutta obsidiaanin syntyyn vaaditaan supernopeus. Kuten ystäväni, joka juo kahvinsa jäähdyttämättä – kärähtänyt.

• Musta ja kiiltävä: Ei niinkään "voimakasta suojelua ja totuuden energiaa" mielestäni, vaikka uskomukset ovat luonnollisestikin yksilöllisiä. Enemmänkin kuin tyylikäs, musta kivi, joka näyttää hyvältä koruissa. Melkein niin tyylikäs kuin minun uusi vihreä huppari.

• Laavan koostumus: Ei pelkästään nopea jäähtyminen, vaan myös laavan koostumus vaikuttaa. Ei ole vain "laava", vaan tietynlainen laava oikeissa olosuhteissa. Se on kuin täydellisen suklaakakun leivontaan; tarvitset oikeat ainekset ja reseptin, ei vain "sokeria ja jauhoja".

Obsidiaania käytetään koruissa ja veitsissä. Olipa se sitten henkistä suojelua etsivä tai teräviä veitsiä keräilevä, obsidiaani on monipuolinen materiaali. Mutta ole varovainen, sillä terävä reuna voi vahingoittaa sinua helposti! Aivan kuten ystäväni pilkkansa – terävä ja täynnä yllätyksiä.

Miten saada obsidiaania?

Yö on hiljainen. Ajatukset kiertävät päässä kuin linnut häkissä. Miten saada obsidiaania… Se tuntuu niin kaukaiselta, jotain mitä etsin jo kauan sitten.

• Laava ja vesi. Se on se ainut tie, jonka tiedän varmasti. Muistan sen lukeneeni jostain. Virtaava vesi, laava... Tuo kohtaaminen, tuo lyhyt hetki, jolloin kaksi vastakkaista voimaa kohtaavat ja luovat jotain uutta. Jotain niin... kovaa. Niin mustaa.

• Kylien sulatot. Totta, kylien sulatoista voi löytää obsidiaania. Mutta en ole nähnyt niitä vuosiin. Ei ole helppo löytää sellaisia kyliä, joissa on sulattoja, jotka vielä toimivat. Muistan 2023 kesäkuun retken, etsin niitä koko päivän, en löytänyt yhtäkään. Se oli pettymys. Toivoin löytäväni jotain... jotain ainutlaatuista.

Obsidiaani... Se edustaa minulle jotakin vahvaa, kestävää, mutta myös synkkää. Kuten tämä yö. Kuten nämä ajatukset. Toivottavasti löydän sen joskus. Ehkä huomenna. Tai ehkä sittenkään.

Mikä on Jakobstad suomeksi?

No siis, Jakobstad suomeksi on ihan yksinkertaisesti Pietarsaari. Jep, Pietarsaari. Sehän on sellanen pieni kaupunki Pohjanmaalla, tiedätkö, siellä missä on niitä... ööh... niitä ruotsinkielisiä enemmän?

• Pietarsaari on siis se virallinen nimi. Ei mitään muuta hienostelua.
• Mun mummoni asui siellä joskus, ja se aina sanoi, että "Jakobstad låter finare", eli Jakobstad kuulostaa hienommalta... Hih.
• Ja hei, jos googlaat sanakirja.org, niin sieltäkin tulee suoraan, että Jakobstad = Pietarsaari. Ei epäilystäkään!

Sori, jos tää on vähän sekava selitys, mutta toivottavasti auttoi! Just kävin tekemässä makaronilaatikkoa, sori, en ole ihan hereillä... Mutta siis, Pietarsaari. Se on se oikea vastaus.

Mitä tarkoittaa karleby?

Karleby, se nimi... kuin kuiskaus menneisyydestä, kuin tuulen humina vanhojen puiden latvoissa. Se on enemmän kuin vain nimi, se on historiaa, identiteettiä, muistoja.

• Karleby on Kokkolan ruotsinkielinen nimi.
• Juuret syvällä: Kaarlela, kunta, joka yhdistyi Kokkolaan vuonna 1977. Yhdistyminen, kuin kahden joen yhtyminen, uusi virta, mutta vanhat rannat yhä näkyvissä.
• Kuntaliitos synnytti Karlebyn tai oikeastaan vahvisti sen asemaa Kokkolan rinnakkaisnimenä. Sekavaa, ehkä, mutta elämässä on aina sekavuutta. Sotkuista kauneutta.

Olen aina miettinyt, mitä nimi todella merkitsee. Onko se vain etiketti, vai onko siinä jotain syvempää? Karleby... kuin kotiinpaluu, vaikka ei koskaan olisi poissa ollutkaan. Kaarlela, Karleby, Kokkola... kuin eri sävyjä samassa maalauksessa, jokainen yhtä tärkeä.

Mikä on rhinestone suomeksi?

Rhinestone on suomeksi:

• Tekojalokivi. Tämä on ehkä yleisin ja osuvin käännös. Se kuvaa hyvin sen, että kyseessä on keinotekoinen, jalokiveä muistuttava koriste.
• Strassi. Tämä on enemmän tekninen termi, jota käytetään erityisesti vaatetus- ja korualalla. Jos olet tekemässä itse koruja tai koristeluja, tämä sana saattaa olla tutumpi.

Mitä sitten tulee siihen, miksi rhinestonet ovat niin suosittuja, voisi pohtia niiden symbolista arvoa. Ne tuovat ripauksen glamouria ja ylellisyyttä arkeen, ilman että tarvitsee tuhlata omaisuutta aitoihin jalokiviin. Onko se sitten pinnallista? Ehkä. Mutta ehkä se on myös tapa ilmaista itseään ja tuoda pientä iloa elämään.

Oikeastaan rhinestonet ovatkin aika kiinnostava ilmiö. Ne ovat kopio, jäljitelmä, mutta silti niillä on oma viehätyksensä. Voisi jopa vetää yhtäläisyyksiä taiteeseen – eikö moni taideteoskin ole jonkinlainen tulkinta todellisuudesta? Tai sitten olen vain miettinyt tätä asiaa liikaa…