Mitä vuorovaikutuksia on?

1 vuotta sitten 29 katselukertaa

Mietin usein ihmissuhteiden monimutkaisuutta – sitä, miten pienikin ele voi muuttaa kaiken. Se on kuin tanssia hämärässä, jossa jokainen liike on sekä reaktio että impulssi. Puhe, katse, jopa hiljaisuus – kaikki ovat vuorovaikutusta, jatkuvaa dialogin solmimista ja purkamista. Se voi olla hurmaavaa, tuskallista, inspiroivaa tai lamaannuttavaa, ja silti se on juuri se, mikä tekee meistä ihmisiä – yhteydessä toisiimme. Minusta tuntuu, että ymmärrämme toisiamme vain näiden monimutkaisten tanssien kautta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä vuorovaikutuksia on? Voi, se on niin paljon suurempi kysymys kuin luulisi! Mietin tätä usein, varsinkin kun muistelen sitä kertaa, kun mummoni kuiskasi korvaani reseptiä salaiselle omenapiirakalleen. Se oli niin paljon muutakin kuin vain resepti; se oli side sukupolvien välillä, luottamus, rakkaus... Pieni ele, mutta jättimäinen merkitys. Eikä se ollut ainoa.

Muistan myös erään kiistelyn ystäväni kanssa. Sanat lentelivät, ilmassa oli jännitystä, aivan kuin sähköä. Ja sitten, yhtäkkiä, hiljaisuus. Se tuskallinen, raskas hiljaisuus, joka sanoi enemmän kuin tuhat kiukkuista sanaa. Onko hiljaisuus vuorovaikutusta? Kyllä, tietenkin on. Se on usein jopa voimakkaampaa kuin sanat, eikö? Joka tapauksessa minulle se ainakin on.

Mietin usein näitä tutkimuksia, joita olen lukenut ihmisen kehonkielestä – kuinka 90% kommunikaatiosta onkin epäverbaalia. Huimaava ajatus, eikö? Niin paljon tapahtuu pinnan alla, eleissä, katseissa, pienissä nyökkäyksissä. Ja joskus ne eleet ovat niin hienovaraisia, että edes itse ei ymmärrä lähettäneensä viestiä, mutta toinen osapuoli kyllä. Onko se sittenkin jonkinlainen telepaatia? Ehkä... ehkä ei.

Puhe, katse, kosketus, hiljaisuus... kaikki on vuorovaikutusta, jatkuvaa tanssia. Se voi olla niin ihanaa, niin lämpöistä, aivan kuin aurinkoisena päivänä uimalla järvessä. Mutta se voi olla myös kylmää ja etäistä, kuin jäässä käveleminen paljain jaloin. Ja joskus, joskus se on sekavasti molemmat yhtä aikaa – hämmentävää, mutta ihanaa, samalla tavalla kuin se kiihkeä keskustelu paras ystäväni kanssa joka päättyi itkuun ja nauruun samaan aikaan. Tämän vuorovaikutuksen monimutkaisuuden ymmärtäminen, se on - se on aivan oma taidelajinsa. Ja ehkä olen oppinut, että siinä on juuri se, mikä tekee elämästä rikasta.