Mitä tarkoittaa ekosysteemien monimuotoisuus?

Mitä tarkoittaa ekosysteemien monimuotoisuus: Luonnon kirjo

Tieto siitä, mitä tarkoittaa ekosysteemien monimuotoisuus, auttaa ihmisiä ymmärtämään ympäristömme elintärkeitä suojaavia rakenteita ja ekologisia verkostoja. Tämän tärkeän käsitteen oikea ja syvällinen omaksuminen ohjaa suojelemaan ympäröivää luontoa tehokkaasti ja estää arvokkaiden elinalueiden häviämistä. Tutustu aiheen yksityiskohtiin ja opi hahmottamaan elinympäristöjen merkitys luonnon kokonaisuudelle.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ekosysteemien monimuotoisuus?

Ekosysteemien monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten elinympäristöjen ja niiden eliöyhteisöjen kirjoa tietyllä maantieteellisellä alueella tai koko maapallolla. Se kuvaa sitä, kuinka paljon keskenään erilaisia luontotyyppejä esiintyy ja miten suuria ekosysteemien väliset erot ovat. Mitä enemmän toisistaan eroavia elinympäristöjä alueelta löytyy, sitä korkeampi on sen ekosysteemitason biodiversiteetti.

Metsät peittävät yli 75 % Suomen maapinta-alasta, mikä tekee maastamme suhteellisesti Euroopan metsäisimmän valtion. Muistan elävästi oman hämmennykseni, kun nuorena luontoharrastajana tajusin, ettei metsän monimuotoisuus tarkoita vain puiden määrää. Kyse on siitä, että samalta alueelta löytyy reheviä lehtoja, kuivia kangasmetsiä ja vanhoja aarniometsiä. Tästä valtavasta metsäalasta on suojeltu noin 13 % metsäpinta-alasta varmistamaan, että eri elinympäristöjen omaleimaisuus säilyy. Monimuotoinen ekosysteemi on kuin vakuutus: se sopeutuu ilmastonmuutokseen ja tuholaisiin huomattavasti tehokkaammin kuin yhden puulajin tasaiset talousmetsät.

Luonnon monimuotoisuuden kolme tasoa selitettynä

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti jaetaan biologisesti kolmeen toisiinsa tiiviisti kytkeytyvään tasoon: ekosysteemien monimuotoisuuteen, lajimonimuotoisuuteen sekä lajin sisäiseen eli geneettiseen monimuotoisuuteen. Nämä tasot muodostavat hierarkkisen ketjun. Ylin taso eli ekosysteemi luo elämän edellytykset ja puitteet kaikille sen sisällä eläville lajeille.

Ekosysteemi sisältää alueen elottoman luonnon abioottiset tekijät - kuten valon, lämpötilan, veden ja maaperän - sekä niiden kanssa vuorovaikutuksessa elävät eliöyhteisöt. Ilman elinympäristöjen kirjoa ei voi olla laajaa lajistoa. Alkuperäisestä suoalastamme on ojitettu yli puolet viime vuosisadan aikana metsätalouden ja maatalouden tarpeisiin. Tämä raju muutos on osoittanut käytännössä, miten yhden ekosysteemityypin laajamittainen muuttaminen kaventaa satojen siihen erikoistuneiden lajien elintilaa ja siten köyhdyttää koko luontoa.

Konkreettisia esimerkkejä suomalaisista ekosysteemeistä

Suomen luonto on erinomainen esimerkki ekosysteemien monimuotoisuudesta, sillä suhteellisen pienellä maantieteellisellä alueella kohtaavat hyvin erilaiset luontotyypit. Aloittelijan voi olla vaikea hahmottaa käsitteitä käytännössä. Siksi on helpointa tarkastella kolmea tuttua mutta keskenään täysin erilaista suomalaista ympäristöä: soita, kangasmetsiä ja Itämerta.

Suot kattavat tällä hetkellä noin 28 % Suomen maa-alasta, mikä tekee maastamme suoalaltaan yhden maailman rikkaimmista alueista. Suo on märkä ekosysteemi, jossa rahkasammalkasvusto muodostaa hitaasti turvetta hapettomissa olosuhteissa. Toisena ääripäänä ovat kuivat kangasmetsät, joiden hiekkainen ja karu maaperä suosii mäntyä ja puolukkaa. Kolmas merkittävä esimerkki on Itämeri, joka on maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Sen matala, viileä ja vähäsuolainen vesi luo ainutlaatuisen ekosysteemin, jossa elävät rinnakkain sekä makeanveden lajit että valtameristä peräisin olevat eliöt. Arvioiden mukaan noin 24 % Itämeren luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi rehevöitymisen takia, mikä vaatii nopeita suojelutoimia.

Biodiversiteetin kolmen tason vertailu

⭐ Ekosysteemien monimuotoisuus

Erilaiset elinympäristöt, luontotyypit ja niiden muodostamat toiminnalliset kokonaisuudet

Aapasuon, kuivan kangasmetsän, rehevän lehdon ja murtovesilahden esiintyminen samassa maakunnassa

Muodostaa perustan ja elintilan kaikelle muulle elämälle ja säätelee laajempia ekosysteemipalveluita

Lajimonimuotoisuus

Tietyllä alueella tai tietyssä ekosysteemissä elävien eri eliölajien määrä ja runsaus

Suolla elävien eri lintulajien, kasvien, hyönteisten ja mikrobien kokonaismäärä

Varmistaa ravintoverkkojen vakauden; yhden lajin katoaminen ei kaada koko yhteisöä, jos korvaavia lajeja on

Geneettinen monimuotoisuus

Lajin sisäinen perinnöllinen muuntelu ja geenien erilaiset variaatiot yksilöiden välillä

Saman mäntylajin yksilöiden väliset erot kuivuuden- tai kylmänkestävyydessä

Mahdollistaa lajin pitkäaikaisen selviytymisen ja evoluution ympäristön muuttuessa äkillisesti

Hannan soidensuojeluprojekti: Epäonnistumisesta onnistumiseen

Biologi Hanna aloitti suoluonnon ennallistamisprojektin Pohjois-Pohjanmaalla, missä tavoitteena oli palauttaa ojitettu suoalue takaisin luonnontilaiseksi aapasuoksi. Hän oli täynnä intoa, mutta vastassa oli monimutkainen ja turhauttava todellisuus.

Ensimmäinen yritys epäonnistui pahasti, kun patoamissuunnitelma tehtiin puutteellisen hydroloogisen kartoituksen pohjalta. Tulvavesi vetäytyi viereisen talousmetsän puolelle, mikä aiheutti puiden kuolemista ja paikallisten maanomistajien raivon.

Hanna tajusi, että ekosysteemiä ei voi korjata pelkillä mekaanisilla kaivinkonetoimilla ilman syvällistä ymmärrystä veden reiteistä. Hän korjasi lähestymistapaansa, teetti tarkan 3D-korkeusmallinnuksen ja kävi henkilökohtaisesti neuvottelemassa jokaisen naapurin kanssa.

Toisen yrityksen jälkeen suon pohjaveden pinta nousi pysyvästi optimaaliselle tasolle. Kahden vuoden seurannan jälkeen alueelle palasi useita harvinaisia suolintulajeja ja rahkasammalkasvusto alkoi elpyä vauhdilla.