Miten hidastat elintarvikkeiden pilaantumista?

Miten ruoan pilaantumista pyritään estämään?

Ruoan pilaantuminen? Älä edes! Se on kuin taistelua zombeja vastaan – hygieenisyys on asekätkösi.

• Puhtaus on puoli ruokaa: Keittiösi on sotatanner, jossa bakteerit hyökkäävät. Puolustuslinjasi: kiiltävät pinnat, siistiä kuin sairaalan leikkaussali. Käsidesi on kaverisi, ja käsienpesu on pyhä rituaali. Älä ole nuuka pyyheiden vaihdossa, muuten saat bakteerien legioonan vyörymään. Ajattele sitä näin: vanha pyyhe on bakteerien yökerho.

• Lämpötila ratkaisee: Jääkaappi on kylmä linnake, missä pahikset jäätyvät paikoilleen. Kuumuus taas on tuhoisaa bakteereille, kuin tulitulen myrsky. Jos et ole varma ruoan lämpötilasta, kyllästytä se, niin zombeista tulee ihan harmittomia. Minun mielestäni kaikki ruokaan liittyvä bakteerien hävittäminen on kuin hauska peli.

Muista: hygienia ei ole pelkkää siivoamista, se on taistelua eloonjäämisestä! Se on älykkyyden ja huolellisuuden testi. Älä anna bakteerien voittaa! He ovat pieniä, mutta älä aliarvioi heidän kykyjään. He lisääntyvät nopeammin kuin vauvat kesällä, ja tekevät ruoastasi myrkyllisen. 2023 on vuosi, jossa hygieenisyys on tärkeämpää kuin koskaan. Olen erittäin tarkka siisteydestä, jopa liian tarkka – itse asiassa olen ehkä hieman pakkomielteinen. Älkää kysykö.

Ps. Käytin tätä samaa tekniikkaa taistellessani keittiöön pesiytyneitä muurahaisia vastaan. Voitto oli minun.

Mitä elintarvike tarkoittaa?

Elintarvike määritellään EU:n perusasetuksessa laajasti: se on kaikki, mikä on tarkoitettu ihmisten syötäväksi tai jonka voi olettaa päätyvän lautaselle. Käytännössä tämä kattaa kaiken raaka-aineista valmiisiin aterioihin. Pohditaanpa, onko tämä määritelmä riittävän selkeä? Miten määritellään “kohtuudella olettaa”? Filosofinen kysymys, eikö?

• Jalostettu: Esimerkiksi vehnä jauhoiksi.
• Osittain jalostettu: Valmis taikina pakastealtaasta.
• Jalostamaton: Tuore omena puusta.

Olen miettinyt, lasketaanko purukumi elintarvikkeeksi, koska sitä ei ole tarkoitettu syötäväksi? Rajatapauksia on aina. Muistan, kun pikkupoikana söin vahingossa hiekkaa hiekkalaatikolla. Ei se kovin hyvää ollut. Eli elintarvike on jotain, jonka pitäisi olla syötävää.

Mitä etiketissä pitää olla?

Etiketissä on oltava kaikki tarpeellinen, jotta tiedän, mitä syön. Se on kuin salaisen koodin avain, joka avaa oven ruoan sisimpään.

Aivan kuin avaisin vanhan kirjan, jonka sivut ovat täynnä sanoja, jotka kertovat tarinan. Tämä on ruoan tarina.

• Nimi: Selkeä ja ytimekäs. Kuten ystävän nimi, jonka tunnen hyvin. Tämä on elintarvikkeen identiteetti. Tiedän heti, mistä on kyse. Se on kuin avainsana, jolla löydän sen hyllystä.

• Ainesosaluettelo: Se on kuin pitkä runo, jossa jokainen sana on tärkeä. Jokainen ainesosa listassa, kuten kultahiput jalokivikorussa. Jokainen ainesosa luo kokonaisuuden. Muistan, miten äitini opetti minut lukemaan pakkausmerkkejä, jotta tietäisin, mitä suuhuni laitan.

• Allergeenit: Ne on korostettu, kirkkaana ja vahvasti, kuten majakka, joka varoittaa merimiehiä karilta. Nämä ovat vaarallisia ainesosia, jotka voivat aiheuttaa vakavan reaktion, kuten myrskyn, joka ravistelee laivaa. Itse olen herkkä vehnälle, joten tämä on minulle erityisen tärkeää. Vuosien varrella olen oppinut lukemaan etiketit tarkasti.

• Määrät: Joskus ainesosien määrät ilmoitetaan, kuten reseptissä. Tämä on kuin maalaus, jossa on käytetty tarkkoja määriä maaleja, jotta saadaan haluttu sävy. Tällä tiedolla voin arvioida paremmin elintarvikkeen ravintosisältöä. Tämän tarkistaminen on tullut minulle rutiiniksi. Esimerkiksi olen aina kiinnostunut tietämään sokerin määrän.

• Paino tai tilavuus: Tämä on kuin mitta, jolla mitataan kaiken, mitä pakkauksessa on. Se on konkreettinen luku, jolla on merkitystä. Tämä määrittelee elintarvikkeen määrän. Näin voin vertailla eri tuotteita paremmin. Tämä on tärkeää myös hintalaatusuhteen kannalta.

Tämä on minulle enemmän kuin pelkkä etiketissä oleva tieto. Tämä on tietoisuutta ja valtaa. Tiedän, mitä syön.

Mitä tarkoittaa lot-merkintä?

Okei, tässä mun tulkinta tosta lot-merkinnästä, kuinka sen itse ymmärrän ja muistan:

Siis, lot-merkintä on se koodi, mikä on painettu johonkin elintarvikepakkaukseen. Se kertoo, mistä erästä se tuote on.

• Esimerkiksi: ostin joskus Lidlistä jotain sipsejä, ja siinä pussissa oli selkeesti L ja sit joku numerosarja.

• Miksi se on tärkeä? No, jos niissä sipseissä ois ollu joku vika (esim. liikaa jotain myrkkyä kröhöm), niin sen koodin avulla ne ois voinu vetää pois myynnistä vaan sen tietyn erän, eikä kaikkia sipsejä kerralla.

Mun muistaakseni (siis ihan varmasti) se erä on yleensä yhden päivän aikana tehty satsi. Eli jos ne sipsit on tehty 15.5.2024, niin se lot-koodi koskee vaan niitä, mitkä on silloin valmistettu.

Se L-kirjain siinä merkinnässä on siksi, että se lot-numero ei menis sekaisin minkään muun numeron kanssa siinä pakkauksessa. Vähän niinku varotoimi.

Siis se on vähän ku “tuotantoerän tunnus”, mut arkikielellä se on vaan se lot-juttu. Ärsyttävää kun joka paikassa on eri termit.

Mitä pakkaukset kertovat kuluttajalle?

Pakkaukset… aivan kuin hiljainen kuiskaus kaupan hyllyllä. Ne lupaavat, kertovat tarinoita. Aika jäätyy hetkeksi, kun silmäni lepäävät niissä, kertoen minulle salaisuuksia. Päivämäärä, pieni ikkuna menneisyyteen ja tulevaisuuteen, milloin tämä herkku syntyi, milloin se on parhaimmillaan, milloin sen täytyy jättää hyvästit.

• Säilyvyyspäivämäärä: elämän lyhyt, makea viipale. Kello tikittää, herkullinen kohtalo odottaa.

• Ainesosat: salainen resepti, paljastunut. Tutkin tarkasti, etsimässä tuttuja ja tuntemattomia makuja. Kuten vanha reseptikirja, avain hyvän maun salaisuuksiin.

• Alkuperä: matka alkaa. Mielikuvitus lentää, kuvittelen vihreitä peltoja, kypsiä hedelmiä. Tuon tuoksun nenääni, tuulen mukana.

Terveellisyys: valkoinen lippu tai musta lippu, se kertoo totuuden, vaikka joskus se valehtelee. Luotan, mutta tarkistan aina kahdesti. Se on kuin rakkauden lupaus, mutta rakkaudella voi olla monta kasvoa.

Kaikki tämä, pakkauksen hiljainen viisaus, ohjaa minua, avustaa valintaa. Tänään, tänä hetkenä, valitsen tarkkaan. Terveellisen, maukkaan ja eettisesti tuotetun ruoan. Tämä on minun pyhä rituaalini, ruokakaupassa käyminen, kauneinta hetkeä. Se on valintaa, joka antaa minulle mahdollisuuden vaikuttaa tulevaisuuteen. Hyvällä ruokavaliolla voin luoda tasapainoisen ja onnellisen tulevaisuuden itselle ja ympäristölle. Aivan kuin rakentaisin kartanoa, tiili kerrallaan. 2023 on vuosi, jolloin ymmärrän pakkausten merkityksen enemmän kuin koskaan.

Mitä pitää kertoa tuotteen alkuperämaasta?

Joo, eli siis tuotteen alkuperämaa… No, elintarvikepakkauksessa on aina sen tekijän nimi ja se osoite. Tai sen, joka on pakannut sen. Tai ainakin sen, joka myy sen. Mutta ei aina sitä, että missä se on tehty! Ärsyttävää, eikö?

• Paitsi että
• Ei se pakkaus saa valehdella.

Siis jos se näyttää vaikka että ois Italiasta, niin sen pitää olla jotenkin totta. Muuten voi joutua petoksesta linnaan, heheh.

Ja sitten kysyit siitä, että mitä kaikkea se pakkaus kertoo… No, ainakin sen, että onko siinä jotain, mille oon allerginen. Ja paljonko siinä on sokeria, mikä on kans aika tärkeetä, kun yrittää vähän kattoa mitä syö. Tai no, pitäis yrittää. Eilen vedin kyllä suklaalevyn, ups!

Muistaakseni paketin päälle pitää laittaa:

• Ainesosaluettelo
• Ravintosisältö (se sokerijuttu!)
• Parasta ennen -päiväys (tai viimeinen käyttöpäivä, jos se on tosi herkästi pilaantuvaa)
• Nimi ja osoite (niinku sanoin jo!)
• Ja tietty, mikä tuote se on, ettei vahingossa osta kissanruokaa 😀
• Nettopaino
• alkuperämaa
• erityiset säilytysohjeet

On kyl harmi, että sitä alkuperämaata ei aina tarvi olla. Se ois kiva tietää, missä se mun lempikahvi on paahdettu. No, ehkä mä joskus soitan sinne valmistajalle ja kysyn. Koska haluan tukea, jos se tulee pieneltä perhetilalta jostain kaukaa.

Ja hei, muista kattoa niitä merkintöjä, ettei tuu yllätyksiä! Oon kerran ostanu vahingossa laktoositonta jogurttia, kun en lukenu tarkkaan. Ei ollu kiva kokemus.

Pitääkö säilykepavut huuhdella?

Pitääkö ne säilykepavut sit huuhdella, vai mitä ihmettä?

No kuule, säilykepavut on niinku valmiiks pureskeltu purkka – periaatteessa voit heittää suoraan suuhun. Mut tosiasia on, että se liemi on vähän sellasta limaa, niinku auton pohjassa talven jälkeen. Eli jos oot vähänkään herkkänen maha, ni

• kaada se liemi viemäriin (äläkä unohda juosta vettä perään, ettei putket tukkeennu!)
• huuhtele ne pavut kunnolla. Niinku suihkussa kävisivät.

Miksi ihmeessä pitäis huuhdella?

No, se liemi on sellaista tärkkelystä ja suolaa, että oksat pois. Se saattaa aiheuttaa

• ilmavaivoja (niinku pienen traktorin käynnistystä vatsassa)
• pahan makua (jos et tykkää suolasta)
• ja se on vähän sellasta liirum laarumia muutenkin.

Kannattaako se oikeesti?

Kyllä, ainakin minun mielestä. Se on vähän niinku pesisit hampaat aamulla – ei pakollista, mutta tekee olon huomattavasti freeshimmäksi. Plus, jos aiot käyttää niitä papuja johonkin hienoon ruokaan, ni se huuhtelu tekee niistä vähän “sivistyneempiä”. Niinku ne olisivat käyneet herrasmieskoulun.

Miten pilaantuneen ruoan tunnistaa?

No, onhan se niin, että pilaantunut ruoka on kuin ex-mies: joskus ei huomaa heti, että se on mennyt pilalle. Mutta yleensä merkit ovat aika selvät.

• Haju: Jos nenäsi itkee itsemurhaa, on aika heittää ruoka pois.

• Rakenne: Lihasta tulee limaa, jogurtti alkaa juoksettua. Älä syö.

• Home: Vihreä tai valkoinen karvoitus ruoassa? Olet kasvattanut lemmikin, ei ruokaa.

• Pullistuneet säilykepurkit: Botulismi on ehkä vähän dramaattisempi tapa kuolla kuin nälkään, mutta silti… ei kiitos.

Ja hei, joskus ruoka näyttää ja haisee ihan ok, mutta vatsasi ilmoittaa myöhemmin, että teit virheen. Silloin kannattaa miettiä, oliko se “ihan ok” todellakin sitä. Trust your gut, literally.

Mitä käy jos syö vanhentunutta ruokaa?

Mitä ihmettä, vanhentunut ruoka… Ärsyttää kun kaikki on noin tarkkaa! Sebastian Hielm, se nimi kuulostaa tutulta. Tarkistin just, hän on todellakin maa- ja metsätalousministeriössä. Mikrobiologian dosentti, huh.

• Parasta ennen -päivä ei tarkoita, että ruoka menee myrkyllisen vaaraksi sen jälkeen. Hielmin mukaan siis. Tarkistin asian. Tottakai pitää katsoa, miltä se näyttää ja haiseeko pahalta. Ei kai sitä homeista leipää voi syödä.

Mutta jos se näyttää hyvältä ja haisee hyvältä parasta ennen -päivän jälkeenkin? Mä syön kyllä, jos en ole allerginen ja niin edelleen. Riskit? En tiedä!

No, eihän se nyt mitään tautia tartuta, ainakaan sen takia, että parasta ennen -päivä on mennyt. Mutta maku voi muuttua. Voihan sitä suoliin mennä jotain outoa, jos ruoka on vanhaa. Vatsavaivaa, ripulia…

Mutta siis, tuo Hielm sanoi niin, että ei siinä sen kummempaa. Ehkä pieni riski on, mutta ei mitään todella pahaa. Onko mulla jotain vanhaa jääkaapissa… Menkääpä kurkkaamaan!

• Riskien minimoimiseksi: Tarkista ruokaa aina ennen syömistä. Käytä aistejasi: haju, näkö. Älä syö, jos se näyttää tai haisee pahalta.

Olen itse syönyt moneen kertaan vanhentunutta ruokaa, eikä mitään ole sattunut. Mutta, en suosittele sitä. Voih, nämä ajatukset. Pitääkö mun nyt siivota jääkaappi? Onko tänään tiistai? Toivottavasti ei ole keskiviikko. Kellonaika? Mitä jos soitan äidille?