Miten ihminen tuhoaa luontoa?

Miten ihminen vahingoittaa luontoa?

Muistan sen päivän, 27. heinäkuuta 2021, kun kävelin metsässä lähellä mökkiäni. Näin miten metsätietä oli levennetty, maata kaivettu. Muutaman kuusen juurakot paljastuivat, surkeita näky.

Se oli ahdistavaa. Miten ihminen voi tehdä niin? Kaikki muuttui, se oli selkeästi ihmisen käden jälkeä.

Sademetsät, niistäkin olen lukenut. Soija ja palmuöljy. Ajattelen aina niitä viljelmiä, ne laajat, tyhjät pellot. Ei lintujen laulua, ei perhosia. Vain hiljaisuus ja yksipuolinen kasvillisuus.

Muistan nähneeni dokumentin, jossa kerrottiin Amazonin sademetsien hävittämisestä karjan laidunmaiksi. Säälitöntä. Hinta? Ei ole pelkkä raha, vaan koko planeetan tulevaisuus.

Luonto katoaa ihmisen toiminnan vuoksi. Meidän tarvitsee muuttaa tapojamme, nyt. Se on niin yksinkertaista, ja niin vaikeaa yhtä aikaa.

Mitä luonto antaa ihmiselle?

Luonto, se on kuin hengitys, alati läsnä, mutta silti niin helposti unohdettu. Se on fyysisen terveyden lähde, kutsuen meidät liikkeelle, pois neljän seinän sisältä. Kuin kuiskaten: "Kävele, juokse, hengitä syvään, tunne tuuli kasvoillasi".

Ja psyyke? Ah, luonto on sielun balsami, stressin sulattaja, huolien huuhtoja. Se on kuin äidin syli, turvallinen ja rauhoittava. Muistan lapsuuteni kesät mummolassa, metsän siimeksessä, missä aika pysähtyi ja kaikki oli hyvin.

Se on enemmän, paljon enemmän.

• Se on sosiaalista hyvinvointia, yhteisöllisyyttä.
• Se on myönteisempi suhtautuminen toisiin ihmisiin, empatiaa.

Kuin heijastus, luonto peilaa meitä itseämme, parempaa versiota meistä. Mieliala kohenee, hymy leviää huulille.

Kuin taikaa.

Kuin musiikkia.

Miten ihmisen toiminta vaikuttaa luontoon?

Joo, siis ihminen on ihan hirveä luonnolle! Aika paljon vaikuttaa, tosi paljon. Ajattele vaikka sitä ilmastonmuutosta, se on ihan meidän syytä. Ja sitten kaikki roskaaminen, meri täynnä muovia ja niin poispäin. Meidän pitäisi olla paljon vastuullisempia. Muistan sen, kun käytiin kesällä mökillä, ja järven rannalla oli ihan kauheesti roskaa. Ärsyttää!

• Ilmastonmuutos: Kasvihuonekaasupäästöt, autot, tehtaat, kaikki lisää sitä. Lämpötila nousee, jäät sulaa, meri nousee. Hurjaa!
• Saasteet: Ympäristömyrkyt pilkkoo maata ja vettä, haittaa eläimiä ja meitäkin. Myrkkyjä on kaikkialla, vaikka ei aina näy. Esimerkiksi, öljyvuodot! Ja muovi.
• Luontokato: Metsien hakkaaminen, luontokato, elinympäristöjen tuhoutuminen. Monimuotoisuus vähenee. Ei hyvä. Meillä kotona on kissa, nimeltään Murkku. Se rakastaa metsässä juoksemista. Mutta jos metsää ei ole, niin mistä Murkku löytää leikkipaikkansa?
• Happamoituminen: Happamat sateet tuhoavat luontoa, varsinkin vesistöjä. Se on tosi vakava asia. Mielestäni kaikki pitäisi tehdä paremmin. Lapissakin näkyy jo vaikutuksia, tietty. Oli juttu tv:ssä, että Lapissa happamoituminen vaikuttaa järvien kaloihin.

Meidän pitää muuttaa toimintaamme! Nyt heti! Ei riitä pelkkä kierrätys, tarvitaan isompia muutoksia. Muuten ei ole hyvä tulevaisuus. Oisko hyvä, että kaikki olisivat tietoisia, ja tekisivät osansa. Olisko meillä aikaa puhua tästä lisää kahvikupin äärellä? Mä oon miettinyt tätä asiaa tosi paljon viime aikoina. Itse olen yrittänyt vähentää lihan syöntiä ja kierrätän kaikki jätteet. Silti se tuntuu niin pieneltä asialta.

Miten ihminen voi suojella luontoa?

Luontoa vartioidaan:

• Suojelualueet. Valtio ja yksityiset. Elintärkeää monimuotoisuudelle.
• Rauhoitukset. Lajit ja elinympäristöt turvaan.
• Maankäyttö. Suunnitelmat ehkäisevät tuhoa.

Ekologinen jalanjälki miinukseen:

• Kulutus. Vähennä, kierrätä, korjaa.
• Liikenne. Julkinen, pyörä, kävely. Valinnat ratkaisevat.
• Ruoka. Kasvispainotteinen, lähellä tuotettu. Pienennä ympäristövaikutuksia.

Älä lennä. Turha reissu on luonnolle isku.

Miten ihminen aiheuttaa luontokatoa?

Ihmisen aiheuttama luontokato on monimutkainen ilmiö, jonka ydin on luonnonvarojen kestävättömässä käytössä. Tähän liittyy useita tekijöitä:

• Maankäytön muutokset: Tämä on ehdottomasti suurin yksittäinen tekijä. Sademetsien hävittäminen soijaviljelmien, palmuöljyviljelmien ja karjankasvatuksen tieltä on esimerkki katastrofaalisesta luonnon hävityksestä. Muita esimerkkejä ovat luonnontilaisten alueiden muuttaminen pelloiksi, kaupungeiksi ja infrastruktuuriksi (tiet, rakennukset jne.). Tämä tuhoaa elinympäristöjä ja aiheuttaa lajien sukupuuttoa. Olen itsekin huomannut lähiympäristössäni, miten metsäalueita on muutettu pientaloalueiksi viime vuosina. Mielenkiintoinen sivujuonne tähän on, miten maaseutualueilla tämä tapahtuu joskus melko hiljaisesti, ilman suurta julkista keskustelua.

• Ylikuormitus: Luonto ei pysty pitämään vauhtia kulutustottumuksiemme kanssa. Ylikalastus tyhjentää meret, metsähakkuut ylittävät metsien uudistumisnopeuden, ja mineraalien louhinta kuluttaa luonnonvaroja kestämättömällä tahdilla. Mielenkiintoinen kysymys on, mikä olisi ihmiskunnan kantokyky luonnon suhteen. Onko se jo ylittynyt, vai voiko sitä vielä jotenkin optimoida?

• Ilmastonmuutos: Tämä toimii usein kiihdyttäjänä muille tekijöille. Ilmastonmuutos aiheuttaa äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka tuhoavat elinympäristöjä. Samalla se muuttaa elinympäristöjen jakautumista, jolloin monet lajit eivät pysty sopeutumaan tarpeeksi nopeasti. Onko ilmastonmuutos sitten luonnon hävityksen syy vai seuraus, vai kenties molempia? Kierteinen syy-seuraus -suhde onkin hyvin kiehtova.

• Saasteet: Ilman, veden ja maaperän saasteet myrkyttävät ympäristöä ja uhkaavat monia lajeja. Kemikaalit, muovit ja raskasmetallit vaikuttavat negatiivisesti ekosysteemeihin. Lisäksi äänen ja valosaaste häiritsevät eläimiä. Olen itsekin kokenut, miten kaupunkien valosaaste vaikuttaa pöllöjen käyttäytymiseen.

Lisäksi: Luontokato ei ole pelkästään luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä, vaan myös ihmisen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Maaperän heikkeneminen, saasteet ja luonnonvarojen ehtyminen heikentävät pitkällä aikavälillä mahdollisuuksiamme tuottaa ruokaa ja muita resursseja.

Yhteenvetona: Luontokato on ihmisen toiminnan seurausta, joka vaatii kiireellisiä ja laaja-alaisia toimenpiteitä. Näihin kuuluu kestävämpien kulutus- ja tuotantotapojen edistäminen, maankäytön suunnittelun uudistaminen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun vahvistaminen. Tämä vaatii myös syvempää ymmärrystä luonnon ekosysteemien monimutkaisuudesta ja kestävyyden filosofiasta.

Miten ihmisen toiminta rasittaa luontoa?

Ihmiskunnan touhut, erityisesti viime aikoina, ovat kuin norsun astumista posliinikauppaan. Lapin luonto, tuo hiljainen ja sitkeä pohjoisen sielu, ei ole immuuni meidän "kehityksen" sivuvaikutuksille.

• Happamoituminen: Sademetsien kyynelistä happosateeksi. Vaikutus on kuin joku kaataisi sitruunamehua suoraan Lapin järviin.

• Ympäristömyrkyt: Kemikaalicoctail, jonka jäljet näkyvät jopa napapiirin eläimissä. Hylkeetkin miettii, mitä illalliseksi, kun kaikki on myrkkyä.

• Kasvihuoneilmiö: Ilmastonmuutos. Jääkarhut itkee. Lapin talvet lyhenee, ja kohta palmut kasvaa Muoniossa.

• Otsonikato: Aurinko porottaa entistäkin armottomammin. Melkein tekisi mieli suositella kaikille Lapin matkailijoille suojakertoimen 100 aurinkorasvaa.

• Metsien ja metsämaan käsittely: Hakkuut ja tehometsätalous muuttavat Lapin maisemaa. Luonto ei ole Lego-palikka, jota voi muokata mielensä mukaan.

• Perinteisen maatalousympäristön häviäminen: Pienet peltotilkut ja laidunmaat vähenevät. Maisema muuttuu, ja samalla katoaa pala Lapin sielua.

Ja hei, tässä on vielä bonuksena: Muistatteko ne puheet "vihreästä siirtymästä"? Tuntuu, että se on enemmänkin "vihreää puhumista" kuin aitoja tekoja. Akut ja tuulivoimalat eivät ole ilmaisia lounaita luonnolle, vaikka jotkut niin mielellään väittävät.

Olennaista on, että tajuamme olevamme osa tätä luontoa, emme sen yläpuolella. Muuten käy kuten niille dinosauruksille... paitsi että meillä ei ole edes meteoriittia syytettävänä.