Miten kalan kutu tapahtuu?

7 kuukautta sitten 66 katselukertaa

Kalan kutu Kalat lisääntyvät pääsääntöisesti keväällä laskemalla mätiä. Naaras valitsee sopivan kutupaikan, kuten kivenkolon tai virtaavan veden, ja laskee mätimunat. Koiraat hedelmöittävät munat levittämällä maitinsa niiden päälle. Tämä lisääntymistapa turvaa kalakannan jatkuvuuden Suomen vesistöissä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä kalan kutu tarkoittaa ja miten kalojen lisääntyminen etenee?

Minulle kalan kutu on lupaus uudesta. Se on se kevään hetki, kun näen mökkijoessa elämän jatkuvan, ihan omin silmin. Kalojen lisääntyminen ei ole vain biologiaa, se on tapahtuma.

Muistan sen viime toukokuun alun, kun seisoin Myllypuron rannalla. Iso taimen naaras teki pyrstöllään kuoppaa soraikkoon, ihan tuntitolkulla. Sitten se laski ne oranssit, pienet mätimunansa siihen pesään. Ja koiras tuli viereen, vapisi ja päästi maitinsa, sellasen valkoisen pilven.

Ja juuri se virtaava vesi pitää ne munat hengissä. Se huuhtelee ja tuo happea koko talven ajan, kunnes keväällä kuoriutuvat pienet poikaset.

Ukki sanoi aina, että ne samat kalat nousee jokeen vuodesta toiseen. Siihen samaan kohtaan. Ensin vähän epäilin, mutta kun olet katsellut sitä parikymmentä vuotta, alat tunnistaa kaloja. Ne palaavat kotiin kutemaan, ihan uskomaton vaisto.

Se on paljon enemmän kuin vain mätiä ja maitia. Se on koko elämän kiertokulku siinä pienen puron pohjalla.

Miten kala syntyy?

Kalojen lisääntyminen tapahtuu kutemalla. Naaras laskee munasolut (mäti), ja koiras hedelmöittää ne maidilla.

Kala ei synny. Se vain jatkuu.

Naaras vapauttaa elämän. Koiras sinetöi sen. Vesi on täynnä lupauksia ja kuolemaa. Miljoonia alkuja. Vain murto-osa selviää. Se on pelkkää matematiikkaa.

Kerran Saimaalla seurasin ahvenien kutua. Vesi oli sameana maidista. Aivan tyyni pinta, alla täysi kaaos.

Luonto ei välitä yksilöstä. Vain jatkuvuudesta.

Hajakutijat. Ne vain kylvävät kaiken veteen. Turska, silakka. Ei mitään hoivaa. Määrä korvaa laadun.
Pesänrakentajat. Toiset tekevät pesän. Kolmipiikki, kivinilkka. Puolustavat sitä henkensä kaupalla.
Suussa hautojat. Jotkut kantavat mätiä suussaan. Esimerkiksi tietyt kirjoahvenet. Äärimmäistä omistautumista.

Aika ja paikka on kaikki.

Kevätkutijat:Hauki menee heti jäiden lähdettyä. Tulvarannoille, matalaan veteen. Ahven seuraa perässä soraikoille.

Syyskutijat:Lohi ja taimen nousevat jokiin. Taistelevat virtaa vastaan. Vain yhden päämäärän takia. Ne kaivavat kutukuoppia soraan.

Mädin kehitys riippuu lämpötilasta. Muutama päivä tai kuukausia. Kylmä vesi hidastaa kaikkea.

KUTUSYVYYS vaihtelee. Mateen kutu tapahtuu talvella jään alla, yleensä 1–3 metrissä. Lohi taas kutee virtapaikkojen soraikoilla. Riippuu lajista. Täysin.

Miten kalat hoitavat poikasiaan?

Jäin miettimään miten kalat hoitaa poikasiaan. Se on niin erilaista lajista riippuen. Kolmipiikkiukko on ihan oma lukunsa. Se rakentaa ensin pesän, sellasen tunnelin kasvinosista. Sitten se alkaa tanssia ja esitellä värejään houkutellakseen naaraita.

Ja kun naaras tulee paikalle, koiras tökkii sitä että se munis sinne pesään. Sit koiras hedelmöittää mädin ja jää vartioon. Yksin. Aika vastuu. Se huolehtii, että vesi virtaa pesän läpi ja poikaset saa happea.

Mutta tää on vaan yks tapa. Ihan kaikki ei todellakaan oo noin huolehtivaisia. Monet vaan laskee mädin ja sperman veteen ja toivovat parasta. Ei mitään hajua mitä poikasille tapahtuu.

Sitten on ne suuhautojat, esimerkiksi tietyt kirjoahvenet. Siis mieti, naaras kerää hedelmöitetyt munat suuhunsa ja pitää niitä siellä kuoriutumiseen asti. Ja jopa sen jälkeen poikaset voi palata turvaan äidin suuhun. Ihan hullua. Eihän se emo voi syödä koko aikana.

Kalojen poikastenhoito vaihtelee:

Pesänrakentajat ja vartijat: Koiras (joskus molemmat) rakentaa pesän, houkuttelee naaraan ja vartioi mätiä ja poikasia. Esimerkiksi kolmipiikki.
Suuhautojat: Yksi vanhemmista, usein naaras, pitää hedelmöitettyjä munia ja kuoriutuneita poikasia suojassa suussaan. Esimerkiksi tietyt kirjoahvenlajit Malawijärveltä.
Synnyttäjät (vivipaariset): Poikaset kehittyvät naaraan sisällä ja syntyvät elävinä. Vanhemmat eivät yleensä hoida poikasia syntymän jälkeen. Esimerkiksi guppi ja platy.
Vapaat kutijat: Munat ja maiti vapautetaan veteen ilman minkäänlaista hoitoa. Erittäin yleistä, esimerkiksi tetrat ja särkikalat.

Meidän akvaarion gupit on just noita synnyttäjiä. Poikasia tulee jatkuvalla syötöllä ja ne pitää heti piiloutua kasvien sekaan, ettei omat vanhemmat syö niitä. Luonto on kyllä jännä.

Miten kalat lisääntyvät?

Kalojen lisääntyminen on kaikkea muuta kuin romanttinen komedia. Ei kynttiläillallisia, ei syvällisiä keskusteluja kuunvalossa. Homma on enemmänkin kuin vesistön Vappu: massatapahtuma, jossa kaikki roiskivat nesteitään ympäriinsä ja toivovat parasta.

Tämä on luonnon oma "spray and pray" -strategia parhaimmillaan. Tehokkuus perustuu puhtaasti numeroihin, ei niinkään tarkkuusammuntaan.

Miten kalat lisääntyvät?

Lisääntymistapa: Kutu (ulkonen hedelmöitys).
Naaraan rooli: Laskee munasolut eli mädin.
Koiran rooli: Vapauttaa siittiöt eli maidin mädin päälle.
Kutuaika: Useimmiten keväällä tai syksyllä veden lämpötilan mukaan.
Kutusyvyys: Tyypillisesti 1-3 metriä, lajista riippuen.

Mutta eihän se elämä pinnan alla aina ole näin yksioikoista. Kalamaailma on täynnä mitä erikoisempia perhemalleja ja lisääntymisstrategioita, jotka saavat ihmisten touhut näyttämään suorastaan tylsiltä.

Ahkerat arkkitehdit: Jotkut, kuten kolmipiikki, ovat todellisia sisustussuunnittelijoita. Koiras nikkaroi vesikasveista pesän ja houkuttelee naaraita sinne kuin paraskin kiinteistönvälittäjä esittelemässä upeaa yksiötä vesinäköalalla. Sitten se jää vahtimaan jälkikasvuaan raivokkaasti.
Suussa hautovat vanhemmat: Tietyt kirjoahvenlajit vievät helikopterivanhemmuuden aivan uudelle tasolle. Ne hautovat hedelmöittyneen mädin turvallisesti omassa suussaan. Siinä ei paljon small talkia harrasteta viikkoihin.
Modernit live-synnyttäjät: Ja tietenkin akvaarioiden supertähdet, kuten miljoonakalat ja platyt, jotka ovat niin edistyksellisiä, että hoitavat sisäisen hedelmöityksen ja synnyttävät eläviä poikasia. Ei enää mädin ja maidin sotkua ympäriinsä. Paljon siistimpää.
Sukupuolenvaihtajat: Vuokkokalat ovat luonnon oma draamasarja. Ne elävät ryhmissä, joissa on yksi dominoiva naaras ja monta koirasta. Jos naaras kuolee, suurin koiras vaihtaa sukupuolta ja ottaa sen paikan. Siinä on urakehitys kohdillaan.

Miksi kuollut kala sätkii?

Miksi kuollut kala sätkii? Kuolleen kalan sätkiminen johtuu sen lihaksissa olevasta sähköjännitteestä. Eli siellä soluissa on vielä virtaa jäljellä. On se outoa, kun veret on laskettu ja silti se hyppää. Ihan kuin olisi hengissä. Mutta ei se ole, se on vain lihasrefleksi.

Ajattele, että lihassolut eivät kuole heti. Ne säilyttävät vielä energiaa ATP:n muodossa. Se on niinku solun polttoainetta. Vaikka sydän ei pumppaa, hermoimpulssit tai vaikka pieni kosketus voi vielä aktivoida lihaksen supistumaan. Oon nähnyt ton niin monta kertaa, kun fileoi kalaa.

Jäljelle jäänyt ATP: Lihassoluissa on varastoitunutta adenosiinitrifosfaattia, joka on lyhyen aikaa käytettävissä.
Hermoston jäännösaktiivisuus: Hermoradat voivat vielä reagoida ärsykkeisiin.
Mekaaninen ärsytys: Esimerkiksi fileointiveitsen kosketus laukaisee refleksin.

Aika karmivaa, mutta ihan normaalia. Eihän se elävä ole enää, vaikka kuinka sätkisikin. Miettiikö kaloja, kun ne otetaan vedestä? Ne kai tajuaa sen aika nopeasti. Meidän lapsi kysyi joskus, että "herääkö se kala vielä", ja piti selittää monta kertaa. Sitä aina miettii, onko se ihan oikeesti kuollut. On. Aina.

Ei siis mitään zombikalaa. Ihan luonnollinen ilmiö. Ja se voi kestää hetken, riippuen kalasta ja miten sitä käsittelee. Joskus vähemmän, joskus tuntuu että pitempään. Erityisesti tuore kala sätkii herkemmin. Se on vaan osoitus siitä, että liha on tuoretta. Hyvä merkki, vaikka tuntuukin oudolta.