Miten kyyt parittelee?

8 kuukautta sitten 36 katselukertaa

Kyyn parittelu alkaa keväällä, kun naaraat jättävät houkuttelevia feromonijälkiä. Koiraat seuraavat näitä hajupolkuja kieliään lipoen. Löydettyään naaraan koiras aloittaa pitkän "hellittelyn", jolla se pyrkii saamaan naaraan suostumuksen. Ilman naaraan hyväksyntää parittelua ei tapahdu.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin ja miten kyykäärmeet parittelevat Suomen luonnossa?

Muistan kyllä, kun keväällä kävelin mökkipolulla kesäkuun alussa, heinäkuussa. Aurinko paistoi lämpimästi, ja luonto heräili eloon. Oli hiljaista ja rauhallista.

Silloin näin sen. Kaksi kyykäärmettä, kietoutuneena toisiinsa. Ne olivat todella pieniä, varmaan vasta viime vuotisia. Näky oli jotenkin lumoava, vaikka vähän pelottavakin.

Kyykäärmeiden parittelu on aika hieno juttu, olen siitä lukenutkin vähän. Se alkaa heti keväällä, kun ne kaivautuu esiin talvipesistään. Koiraat etsii naaraita hajujen perusteella.

Kun koiras löytää naaraita, se alkaa "tanssia" ja kietoutua sen ympärille. Jos naaras ei ole vastaanottavainen, homma ei etene, ihan reilua. Ei painostusta.

Ne voi olla yhtä aikaa monta tuntia, se on aika intensiivistä. Näin ne sitten silloin polulla, ihan omassa rauhassaan. Kunnioitin niiden tilaa ja jatkoin matkaani.

On hienoa, että Suomen luonnossa on tällaisia ihmeellisiä tapahtumia. Kevät on kyllä uskomatonta aikaa. Siinä on jotain villiä ja kaunista.

Onko käärme rauhoitettuja?

Kaikki Suomen luonnonvaraiset käärmeet ja muut matelijat ovat rauhoitettuja, lukuun ottamatta vieraslajiksi luokiteltua kangaskäärmettä.

Kyykäärme (Vipera berus) on rauhoitettu 1. kesäkuuta 2023 alkaen. Rauhoitus kieltää kyyn tarkoituksellisen tappamisen ja pyydystämisen.
Rantakäärme (Natrix natrix) on ollut rauhoitettu jo aiemmin.
Kaikki Suomen sammakkoeläimet ovat myös rauhoitettuja.

Kyyn rauhoitus on itse asiassa valtava asennemuutos ja kulttuurinen vedenjakaja. Se oli aiemmin ainoa luonnonvarainen matelija, jolla ei ollut lainsuojaa. Tämä johtui sen myrkyllisyydestä ja asemasta pelättynä, jopa vihattuna eläimenä.

Nyt olemme tilanteessa, jossa lajin arvo ekosysteemin osana on tunnustettu sen aiheuttamaa potentiaalista uhkaa suuremmaksi. Se on fundamentaalinen siirtymä antroposentrisestä ajattelusta kohti kokonaisvaltaisempaa luonnonymmärrystä.

Rauhoitus ei kuitenkaan tarkoita, että kyy saisi vallata ihmisten pihan täysin.

Mitä rauhoitus käytännössä tarkoittaa:

Tappaminen ja vahingoittaminen on kielletty. Tämä on pääsääntö. Kyytä ei saa enää hävittää vain siksi, että se on olemassa.
Häirintä on kielletty. Käärmeen pesäkolojen tai auringonottopaikkojen tuhoaminen ei ole sallittua.
Siirtäminen on mahdollista. Jos kyy on pihapiirissä, jossa se aiheuttaa vaaraa esimerkiksi lapsille tai lemmikeille, sen saa ottaa kiinni ja siirtää. Siirto on tehtävä eläintä vahingoittamatta.
Viimeisenä keinona tappaminen on sallittua. Jos siirtäminen ei ole mahdollista ja kyy aiheuttaa välitöntä vaaraa ihmisen turvallisuudelle, sen tappaminen on sallittua. Tämä on poikkeus, ei oletusarvo.

Kyse ei siis ole mustavalkoisesta suojelusta, vaan tasapainoilusta. Laki pakottaa meidät siirtymään tuhoamisesta yhteiselon hallintaan. Se on vaativampaa mutta pitkällä tähtäimellä ainoa kestävä tie. Olen itse siirtänyt kerran rantakäärmeen pois autotieltä mökillä. Aika elegantti otus.

On tärkeää erottaa toisistaan muut lajit. Rantakäärme on myrkytön ja ollut aina rauhoitettu. Sen tunnistaa usein keltaisista niskaläiskistä. Vieraslajiksi määritelty kangaskäärme taas ei ole rauhoitettu, koska se ei kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon.

Onko kyy aggressiivinen?

Ei. Kyy ei hyökkää. Se pakenee.

Käärme väistää ihmistä. Tömistely ajaa sen pois.
Puolustus on viimeinen keino. Myrkkyä käytetään vain uhattuna.
Ylireagointi turhaa. Pelko on usein suurempi kuin vaara.

Kyy haluaa vain olla rauhassa. Ihmisen jättiläiskoostaan kyy tietää. Siksi se piiloutuu tai pakenee.

Ellei sitä ahdistella. Silloin voi käydä huonosti. Kuitenkin, se on harvinaista. Usein puremat ovat seurausta siitä, että ihmiset yrittävät käsitellä käärmettä. Tai astuvat sen päälle.

Ne ovat vain eläimiä. Niilläkin on oikeus olla olemassa. Vaikka niiden ulkonäkö hirvittäisi.

Tänä kesänä niitä on näkynyt enemmän. Tai sitten ihmiset vain huomaavat ne helpommin. Aika näyttää. Elämän kiertokulku jatkuu. Kyy on osa sitä.

Voiko kyy kiivetä puuhun?

On taas yksi niistä öistä, kun kaikki tuntuu vähän oudolta. Ja päässä pyörii asioita, kuten se vanha juttu kyykäärmeistä puissa.

Lapsena sitä jotenkin aina kuuli. Että kyy kiipeää puuhun synnyttämään. Ja se ajatus pelotti. Katsoi aina vähän varovaisemmin ylös, kun käveli metsässä. Ihan kuin joku olisi voinut pudota niskaan. Mutta ei se niin mene. Ei se oikeasti mene niin. Tuntuu hämmentävältä, kun joku asia, jonka on uskonut todeksi, ei olekaan.

Se on vain harha. Vaikutelma. Kyy saattaa luikerrella matalalla olevan oksan päälle tai tiheään pensaaseen, ja siitä se tulee. Se tunne, että se on kiivennyt. Mutta ei se ole kiipeilijä. Ei sillä ole sellaista ruumista.

Kyy ei kiipeä puuhun.

Liikkuminen: Kyy ei kykene kiipeämään pystysuoraa puunrunkoa pitkin. Se voi kuitenkin käyttää matalalla roikkuvia oksia, tiheitä pensaita tai varpukasvustoa tukenaan päästäkseen hieman maanpintaa ylemmäs.
Synnyttäminen: Uskomus puussa synnyttämisestä on myytti. Kyyemo synnyttää elävät poikasensa suojaisaan paikkaan maassa, esimerkiksi kivenkoloon, juurakkoon tai tiheän kasvillisuuden suojaan.
Poikasten koko: Vastasyntyneet kyynpoikaset ovat pituudeltaan 14–23 senttimetriä. Ne ovat heti syntymästään lähtien myrkyllisiä ja itsenäisiä.

Joten se ei odota siellä oksalla. Se on maan pinnassa, piilossa. Yrittää vain elää omaa elämäänsä. Ne pienet poikasetkin, tuskin parikymmentä senttiä pitkiä. Niin pieniä ja valmiita maailmaan.