Miten luontainen immuniteetti toimii?

Mistä immuunijärjestelmä koostuu?

Imusuonisto, imusolmukkeet, perna, kateenkorva – immuunipuolustuksen pääjoukot, kuin armeijan eri osastot. Ohutsuolen Peyerin levyt toimivat etulinjan sotilaina, kitarisat ja umpisuoli vartioivat strategisia pisteitä. Punainen luuydin on kuin tehdas, missä uusia sotilaita valmistetaan.

Synnynnäinen puolustus on kuin nopeasti reagoiva poliisipartio: tartuntaa vastaan heti. Hankittu puolustus on kuin erikoisyksikkö, joka oppii viholliset tuntemaan ja toimii tarkemmin – muistiin tallentamalla kokemukset. Kuten kovat kokemukset tekevät poliisista entistä tehokkaamman. Ajattele sitä näin: Synnynnäinen puolustus on se, mitä sinulla on jo syntyessäsi, kuin sisäänrakennettu antivirustarkistus. Hankittu puolustus taas kehittyy ajan myötä – kuin kokenut poliisi, joka osaa reagoida erilaisiin tilanteisiin tehokkaammin.

• Synnynnäinen: Ensilinjan puolustus, yleinen, nopea.
• Hankittu: Kohdennettu, spesifi, hitaampi, mutta tehokkaampi toistuvilla uhilla.

Imujärjestelmän solut ovat kuin agenttien verkosto, jotka liikkuvat kehossa ja metsästävät vihollisia. Lymfosyytit, fagosyytit – nämä ovat kuin erikoisjoukkoja, joilla on kullakin oma roolinsa. Jos immuunipuolustus on heikentynyt, elimistö on kuin linnoitus, jonka muurit ovat rapistuneet, helppo saalis taudeille. Hyväkuntoinen immuunijärjestelmä on kuin vahva linnoitus, joka kestää hyökkäyksiä.

Vertailu ihmiskehoon on usein mielekästä, koska monimutkaisuus on samankaltainen. Muistin kanssa tämä on erityisen havainnollista.

Tämä on vain pintapuolinen katsaus; monimutkaisuus on uskomaton. Tämän ymmärryksen syventäminen vaatii useita lääketieteen opintojaksoja.

Miten maha osallistuu elimistön puolustukseen?

Maha, tuo ruoansulatuskanavan yllytyshullu, ei ole pelkkä jauhinmylly. Se on portinvartija, päättämässä kuka pääsee sisään VIP-bileisiin (eli verenkiertoon) ja kuka saa porttikiellon.

• Hapot: Mahahapot, vahvempia kuin keskiverto happohyökkäys, tappavat suurimman osan epäilyttävistä tyypeistä jo ennen kuin ne ehtivät edes ajatella aiheuttavansa ongelmia. Ajattele sitä kuin portsarin nyrkkiä: nopeaa ja tehokasta.

• Limakalvo: Mahaa suojaava limakalvo on kuin yökerhon VIP-alueen samettiköysi. Se estää happojen pääsyn tekemään tuhojaan itse mahalle. Itseasiassa aika fiksua, eikö?

• Suoliston bakteerikanta: Se on kuin oma pieni armeija. Hyvät bakteerit taistelevat pahoja bakteereita vastaan. Eikä kyse ole vain huumorista, joskus ne ovat ihan sotajalalla.

• Immuunisolut: Mahassa on myös immmuunijärjestelmän etujoukkoja, jotka valvovat tilannetta ja hälyttävät tarvittaessa apujoukkoja. Ne ovat kuin ovimiehet, jotka tunnistavat ongelmat ja poistavat ne.

Joskus, kun syön jotain epämääräistä (kuten sen sushin, joka oli “vähän halpa”), mahani ilmoittaa mieltään. Se on sen tapa sanoa: “Olen puolustanut sinua, nyt sinun on kärsittävä.”

Miten syöjäsolut osallistuvat puolustukseen?

Siis syöjäsolut… Ai niin, ne fagosyytit! Miten ne nyt olikaan?

• Syövät tunkeilijoita: Ne niinku imuroi pöpöjä ja muuta skeidaa itteensä. Ihan ku joku Pac-Man! Tai no, ehkä vähän hienostuneempi versio.

• Tunnistavat vihollisen: Niillä on joku supervoima, millä ne haistaa, mikä ei kuulu joukkoon. Reseptoreita kai ne oli, joo. Tai oliko se jotain muuta?

• Tuhoavat: Sit ne tappaa sen syödyn jutun sisällään. Joku happohyökkäys? En oo ihan varma.

Oho, tuli mieleen, et makrofagit on kans syöjäsoluja! Ne on vähän niinku isompia ja tehokkaampia. Ja sit on neutrofiilit, ne on vähän niinku ekat paikalla, kun joku hyökkää.

Miten ihmisen elimistö puolustautuu mikrobeja vastaan?

Okei, tässä mun versio:

Muistan elävästi sen kerran, kun olin pahassa flunssassa. Se oli viime joulukuussa, juuri ennen jouluaattoa. Olin ihan poikki, kuumeessa ja kurkku oli tulessa. Ei kiva! Mietin silloin, että miten mun kroppa oikein jaksaa taistella tätä vastaan.

• Iho: Se tuntuu itsestäänselvältä, mutta onhan se ihmeellinen suoja. Koko ajan jotain pöpöjä yrittää läpi.
• Lima: Sitäkin on joka puolella, ja se on tosi tärkeää. Muistan kun yskin keuhkot pihalle ja mietin, että onneksi on limaa, joka vie ne pahat bakteerit pois.
• Valkosolut: Niistä on kuullut. Ne on niitä sotilaita, jotka syö ne pöpöt. Siistejä tyyppejä.
• Vasta-aineet: Niitä alkaa kehittyä vasta kun pöpö on jo päässyt sisään. Ne on kuin ohjuksia, jotka osuu juuri oikeaan kohteeseen. Tai siis, ainakin toivottavasti.

Kyllä se kroppa on ihmeellinen. Mietin sitä aina, kun olen kipeä. Ja hei, se flunssa meni ohi, sain kuin sainkin syötyä joulukinkkua!