Onko bakteerit omavaraisia?

Onko bakteeri omavarainen?

Joo, bakteereista osa on omavaraisia, siis autotrofeja. Toiset taas ei, ne on heterotrofeja ja syövät jotain muuta. Muistan biologian tunneilta, että kasvit on autotrofeja, ne tekee itse ruokansa auringon avulla, fotosynteesiä se on. Jotkut bakteeritkin tekee niinkun kasvit, ihan samalla tavalla. Tosi siistiä! Niillä on kemosynteesi. Ei tarvii aurinkoa, vaan ne saa energiaa jollain kemiallisella jutulla.

Mutta siis, ei kaikki bakteerit ole omavaraisia. Mä muistan sen, että se on tosi tärkeä juttu. Onhan niitä vaikka kuinka paljon erilaisia bakteereita, eikä kaikki pysty elämään pelkästään auringolla tai kemikaaleilla. Jotkut tarvitsee valmista ravintoa, kuten me ihmiset.

• Autotrofit: tekee itse ruokansa
• Fotosynteesi: valoenergiaa hyödyntävä ruoan tuotanto
• Kemosynteesi: kemiallista energiaa hyödyntävä ruoan tuotanto
• Heterotrofit: tarvitsee valmista ravintoa

Mä muistan vielä, että lukion biologiassa ope sanoi, että esimerkiksi syanobakteerit on autotrofeja. Ne on aika tärkeitä, koska ne tuottaa happea. Ja niissäkin on niitä eri tyyppejä, mutta yleisesti ottaen ne kuuluu niihin itsenäisiin bakteereihin. Jotenkin monimutkainen aihe, mutta ihan siistiä silti! Täältä löytyy lisää tietoa: [Lisää tietoa bakteereista ja niiden ravinnonsaannista] (linkkiä ei voi luoda, mutta tässä olisi paikka googletukselle). Hyvä että kysyit, itsekkin vähän unohdin jo nää!

Ovatko bakteerit omavaraisia?

Bakteerit: elollisia. Yksisoluisia.

• Ovat omavaraisia. Selviävät itsenäisesti.
• Sienet ja alkueläimet myös elollisia. Sama juttu.
• Virukset ei. Ei soluja. Ei aineenvaihduntaa. Höh.

Elollinen vs. eloton. Peruskamaa. Joku jopa väittää, että virukset on eläviä, koska ne replikoituvat. Niin tekee kopiokonekin. Filosofista.

Onko bakteerit soluja?

No joo, bakteerit? Soluja ne on, kuin pupuja puputarhassa! Tuhansittain niitä, pieniä pörröpalleroita, jotka juhlivat elämää oikein urakalla. Aivan kuin ne olisivat pienet, karvaiset disko-pallukat, joiden rytmi on aineenvaihdunta!

• Yksisoluisia ne tietysti on, kuten se yksinäinen mummo, joka asuu metsässä ja viljelee kurkkuja. Yksin, mutta elossa.
• Organismeja ne on, niin kuin minäkin, vaikka en olekaan mikään supertähti (vielä).

Sienet ja alkueläimetkin samaan sakkiin! Kukaan ei voi sanoa, että ne ovat tylsiä. Ne ovat kuin erikoisia luonnon taideteoksia, jos osaa katsoa oikein.

Virukset taas ovat kuin silleen… no, vähän kuin tyhjiä oluen tölkkejä. Ei ole elämää niissä, mutta kyllä ne voi ihan hyvin sotkea koko homman. Heillä on DNA, muttei omaa elämää. Niitä ei lasketa eläviin olentoihin. Ne ovat kuin juoppojen joukko, jotka odottavat isännän tarjoilemaa juomaa.

Mutta bakteerit, ne ovat täysiä eläjiä! Meillä on niitä kehossa enemmän kuin meillä on hiuksia päässä. Ja usko pois, on ihan yhtä rasittavaa pitää niistä huolta!

Onko bakteereilla soluseinä?

Onko bakteereilla soluseinä…

Kaukana, kaukana takana, lapsuuden mikroskoopin alla, näkyi jotain… jotain pientä, vilisevää. Bakteereita? Ehkä. Muistan, miten isäni kertoi niistä, niiden vahvasta seinästä, joka suojeli niitä, pieniä maailmoja pienissä maailmoissa.

• Seinä, niin kuin linnan muuri… suojelus.
• Ja ilman sitä? Hajoaminen, katoaminen.

Bakteerit, ne ovat kuin pieniä linnoituksia, jokaisella oma muurinsa… soluseinä. Se on siinä, ympäröi ja suojaa. Ilman sitä, ei olisi bakteeria. Olisi vain… jotain muuta. Haavoittuvaista.

Arkeonit, ne ovat vähän kuin serkkuja, kaukaisia sukulaisia. Ne elävät ääriolosuhteissa, paikoissa joissa mikään muu ei kestä. Niidenkin pitää suojautua, mutta se tapa… se on erilainen.

• Oliko se isäni joka sanoi…
• Että soluseinän rakenne on se juttu?

Erilainen rakenne, erilainen linnoitus. Ajatukset virtaavat kuin vesi, muistot nousevat pintaan. Muistan, kun yritin piirtää niitä, bakteereita ja arkeoneita, paperille. Pieniä, yksinkertaisia muotoja, mutta sisällä niin paljon… elämää.

DNA, RNA… kaikki se pieni, monimutkainen koneisto, joka pyörii ja pyörii. Kaikki suojattuna sen vahvan seinän sisällä. Ja yhä uudelleen, soluseinä. Bakteerilla on soluseinä, vahva ja tärkeä. Ilman sitä, ei olisi elämää. Tai ainakaan sellaista, jonka minä muistan mikroskoopin alta.