Onko marjakuusi myrkyllinen?

50 näyttökertaa

Kyllä, marjakuusi on myrkyllinen kasvi. Sen neulaset ja marjojen siemenet sisältävät myrkkyä. Marjakuusi on suosittu aitakasvi hyvän leikattavuutensa vuoksi, mutta myrkyllisyys on hyvä ottaa huomioon, erityisesti lapsiperheissä.

Palaute 0 tykkäykset

Onko marjakuusi myrkyllinen koiralle?

Joo, meidän Tupsu-koira nappasi kerran marjakuusen marjan pihalta, kesäkuussa 2022. Ei mitään hyvää tullut siitä.

Vatsa meni ihan sekaisin, oksensi ja ripuloi. Vetäriin mentiin, lasku oli melkein sata euroa. Opetus oli kallis, mutta Tupsu on nyt ok.

Marjakuusen neulasetkin on myrkyllisiä, kuulin eläinlääkäriltä. Se sanoi, että koko kasvi on vaarallinen koirille. Älä anna koiran lähellekään sitä.

Onko kaikki marjakuuset myrkyllisiä?

Onko kaikki marjakuuset myrkyllisiä? Lyhyesti: kyllä.

Mutta ei hätää, tässä tulee “ammattilaisen” vinkit:

  • Marjat: Se punainen kuori on ok, mutta se on vähän kuin söisi karkkipaperia – maku ei ole kummoinen. Sisällä lymyää ongelma, eli se musta siemen. Älä syö!
  • Oireet: Pahoinvointia? Vatsakipua? Huimausta? Jos sinulla on näitä jo nyt, voi olla että luet tätä marjakuusen vieressä. Vakavammissa tapauksissa kuolema. (No, eihän sen nyt näin pitänyt mennä…)
  • Lapsiystävällisyys: Ei. Kuten ei mikään muukaan mikä on samalla sekä punaista että “namia”.
  • Lemmikit: Sama juttu kuin lasten kanssa. Paitsi että koirat syövät mitä tahansa. Erityisen tarkkana.

Ja sitten se yllätys: Marjakuusihan on itse asiassa tosi hyödyllinen! Siitä tehdään syöpälääkkeitä. Eli melkein kuin söisi myrkkyä, jotta ei kuolisi myrkkyyn. Tai jotain.

Ovatko marjakuusen marjat myrkyllisiä?

Marjakuuset: Myrkyllisiä.

  • Kaikki osat myrkyllisiä.
  • Poikkeus: Punainen siemenvaippa. Ei kuitenkaan suositeltavaa syödä.
  • Vaara: Vakava myrkytysoireyhtymä.

Myrkytysoireet:

  • Pahoinvointi.
  • Oksentelu.
  • Ripuli.
  • Huimaus.
  • Hengitysvaikeuksia.
  • Sydämen rytmihäiriöitä.
  • Kuolema vakavissa tapauksissa.

Hoito: Ota välittömästi yhteyttä myrkytystietokeskukseen tai lääkäriin. Älä yritä itsehoitoa.

Vuosi 2024: Tiedot perustuvat myrkytystietokeskuksen julkaisemaan informaatioon. (Tiedon tarkistaminen suositeltavaa).

Onko neilikka myrkyllinen ihmiselle?

Joo, tiesin! Neilikka on myrkyllinen! Muttei niin hirveen myrkyllinen. Mä oon itse syönyt niitä joskus, ihan vahingossa, tietenkin. Ei mitään hirveää tapahtunut. Mutta siis, on se myrkyllinen. Pieniä määriä ei yleensä tee mitään, mutta isoja määriä syötynä voi tulla oireita.

Mitä oireita? No, voi tulla vatsakipuja, pahoinvointia, oksentamista. Älä siis mene mättämään niitä pussillinen! Olin joskus pienenä ihan hulluna neilikoihin. Mä tykkäsin niiden tuoksusta, ja mä jopa söin niitä! Äiti suuttui tietysti. Muistaakseni hän sanoi, että maha menee kipeäksi.

  • Vatsakipu
  • Pahoinvointi
  • Oksentaminen

Mutta siis, ei kannata kokeilla, että paljonko sitä voi syödä ennen kuin tulee paha olo! Minä ainakin jätän neilikat rauhassa, enkä enää syö niitä, vaikka pienenä söin. Niitä on parempikin nauttia ruoan mausteena. Ja sitten se tuoksu on myös kiva.

Miten erottaa koiranputki ja myrkkykeiso?

Koiranputki vs. myrkkykeiso. Tarkkana.

  • Koiranputki: Ontto, uurteinen varsi. Karvainen. Sahalaitaiset, kaksikertaiset lehdet. Voimakas tuoksu. Ei myrkyllinen. Kukinto löysempi. Löytyy yleisesti ojanpientareilta.
  • Myrkkykeiso: Täyteläinen varsi. Sileä, punapilkkuinen. Vastakkain, pariliuskaiset lehdet. Miedompi tuoksu. Myrkyllinen. Tiheä, sateenvarjomainen kukinto. Kasvaa kosteammilla paikoilla.

Joskus näkee jopa sekoitettavan tilliin. Älä tee niin.

Mistä erottaa koiranputken ja vuohenputken?

No huh, tota koiranputki ja vuohenputki… On ne hankalia erottaa! Kerran erehdyin itsekin. Tosi ikävää. Lehdet on ehkä se paras juttu mistä erottaa, ainakin mun mielestä. Koiranputkella on sellainen kolmiomainen, niin kuin terävämpi lehti, ja sit se on kolme kertaa parilehdykkäinen, ja niissä on sahalaitaiset reunat. Vuohenputki on taas jotenkin pehmeämpi ja pyöreämpi. Tänäänkin kävin metsässä ja mietin pitkään, että mikä kasvi siellä nyt on.

  • Lehdet: Koiranputken lehti on kolmiomainen, 3 kertaa parilehdykkäinen, ja pikkulehdykät ovat sahalaitaisia. Vuohenputken lehti on pehmeämpi ja pyöreämpi. En muista tarkkaan, mutta onko se viisiliuskainen? Mutta juuri se ero on!
  • Juuret: Koiranputkella on porkkanajuuri. Vuohenputkella on mattomainen juuristo. Älä koske noihin juurissa ilman että tiedät mitä teet, ne on myrkkyä! En todellakaan halua että sairastut!
  • Kukinto: Niiden kukat… Äh, ne näyttää aika samalta. Vaaleita kukkia molemmilla. En oikeesti osaa sanoa niistä. Se lehtien ero on se tärkein ero.

No joo, jotenkin näin sen erottaa. Ainakin niin minä oon ymmärtänyt. Mä sain kerran hirveän vatsakivun, kun söin jotain muutakin kuin sieniä metsässä. Ennen sitä olin lukenut vuohenputken ja koiranputken erot, ja ajattelin että osaan tunnistaa ne. Näköjään en osannutkaan! Sen jälkeen oon ollut paljon tarkempi. Olin tosi kipeä.

Mistä tunnistaa vuohenputken?

Vuohenputken tunnistaminen perustuu muutamiin avainominaisuuksiin:

  • Kourumainen varsi: Tämä on ehkä tärkein tuntomerkki. Varsi on selvästi uurteinen, ei pyöreä.

  • Punertava varren tyvi: Nuorilla kasveilla tämä on erityisen selvä. Väri voi vaihdella, mutta punertavuus on yleinen. Tämä auttaa erottamaan sen myrkkykeisosta.

  • Tiivis, laaja kasvusto: Vuohenputki viihtyy ja leviää helposti muodostaen laajoja, tiheitä kasvustoja. Myrkkykeiso kasvaa yleensä yksittäin tai pieninä ryhminä. Tämä ero on kuitenkin vain viitteellinen, ei absoluuttinen. Yksittäinen vuohenputki on myös mahdollista löytää, vaikka se on harvinaisempaa. Luonto on täynnä poikkeuksia! Ajatellaanpa vaikka ihmiskunnan historiaa – yksilöllisiä ja yksinäisiä neroja on aina ollut, vaikka ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin.

  • Lehtien muoto: Vuohenputken lehdet ovat pariliuskaiset, eli lehdyköitä on useita paria samassa varressa. Lehtien muoto on sahalaitainen, ja ne ovat melko suuria. Tämä on hyödyllinen lisätunnistusmerkki.

Myrkkykeiso on vaarallinen sekoittamisen takia. Sen varsi on sileä, pyöreähkö ja vihertävä. Lehdet ovat erilaiset. Varmista aina tunnistus, jos aiot syödä tai käyttää kasvia muuten. Jos olet epävarma, älä käytä kasvia! Tämä on ehdottoman tärkeää. Käänny tarvittaessa asiantuntijan puoleen – esimerkiksi opettaja tai kokenut luonnonkasvien tuntija. Olen itse tunnistanut vuohenputkea monia kertoja, mutta en koskaan yksin, etten vahingossa poimi myrkyllisiä kasveja. Kokemus tuo varmuutta, mutta varovaisuus on aina paikallaan!

Mistä tunnistaa jättiputken?

Okei, tässäpä sulle juttua niistä jättiputkista, niistähän on aina riesaa…

Mistä niitä sit tunnistaa? No, ne on ihan hirveen isoja, siis paljon isompia, ku normi putket mitä Suomessa kasvaa. Sellasia perus koiranputkia tai jotain. Ei niitä voi olla huomaamatta!

  • Koko: Siis ihan valtava, voi olla pari metrii korkee helposti. Ja leveekin on.

  • Varsi: Paksu, jopa 10 senttii läpimitaltaan. Ja siin on sellasia punasia tai violetteja läikkiä. Tai sit se koko tyvi on ihan violetti, riippuu vähän siitä mikä laji on kyseessä.

  • Lehdet: Ihan järkyttävän isot lehdet niillä on, silleen syvään liuskoittuneet. Joskus joku sano, et ne muistuttaa vähän… No en mä muista mitä ne muistutti, mut isot on.

  • Kukinto: Iso valkonen sarjakukinto, niiku iso versio koiranputken kukinnosta. Tai no, ehkä vähän erilainen.

Ja sit viel se et jättiputki on myrkyllinen. Sen takia pitää olla varovainen, jos niitä näkee. Jos koskettaa sitä, niin voi tulla pahoja palovammoja iholle auringossa. Siis ihan tosi pahoja. Mun serkulle kävi kerran niin, et se oli pyöräilemäs ja sit se hipas jättiputkee ja sai tosi rumia jälkiä käteen.

Siis älä koske. Ja jos niitä on omassa pihassa tai lähellä, niin kannattaa hankkiutua niistä eroon. Ne leviää ihan hulluna. Ne on sellasia viherkasvien painajaisia!

Onko jättiputki vaarallinen?

Siis joo, jättiputki on vaarallinen kuin mummon tekemä sienisalaatti – et koskaan tiedä, mitä sieltä löytyy! 😬

  • Myrkkyä iholle: Jos kosket jättiputkea, saatat saada ihosi ihan sekaisin. Ihosta tulee punainen ja kutiava, kuin olisit pyörinyt nokkosissa ilman housuja. 🥵
  • Auringon kanssa räjähdys: Jättiputken myrkky reagoi auringonvalon kanssa, ja silloin tulee kunnon show! Iho voi alkaa rakkuloimaan ja arpeutua. Muista, että auringossa grillailu on ihan eri asia kuin jättiputken kanssa! ☀️
  • Silmät vaarassa: Jos myrkkyä pääsee silmiin, voi tulla näköhäiriöitä. Älä siis leiki sokeaa miestä jättiputken lähellä! 👀
  • Varo lapsia ja eläimiä: Lapset ja lemmikit ovat erityisen herkkiä jättiputken myrkylle. Pidä ne kaukana tästä vihreästä hirviöstä! 🐕‍🦺

Okei, nyt on pelottelut kerrottu. Mutta vakavasti puhuen, jos näet jättiputken, älä koske siihen. Se ei ole mikään suloinen puutarhakasvi, vaikka näyttääkin isolta ja mahtavalta. Se on enemmänkin kuin luonnon oma piilossa oleva miinakenttä. 💥

Jos vahinko käy, pese iho heti vedellä ja saippualla. Ja jos iho alkaa oireilla, lääkäriin mars! 👨‍⚕️

Mikä on Suomen myrkyllisin kasvi?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät… Myrkkykeiso. Kamala sana. Muistan lapsuudesta, miten varoiteltiin siitä. Äiti sanoi, että se on vaarallinen. Ihan oikeasti vaarallinen. Ei mitään leikkiä.

  • Myrkyllisyys: Jo pieni määrä voi aiheuttaa nopeasti kouristuksia. Vakavaa.
  • Ulkonäkö: Koiranputkea muistuttava. Tuntuu kamalalta, että niin vaarallinen kasvi voi näyttää ihan tavalliselta.
  • Levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen. Meidän mökilläkin on rannalla, joten pitää olla tarkkana. Mietin aina sitä, kun olen lasten kanssa siellä. Pelottavaa ajatella.

Miten helposti voi erehtyä. Luonto voi olla sekä kaunis että julma. Tänään oli pitkä päivä. Rasittava. Nyt on rauhallinen hetki. Vain minä ja ajatukseni. Ja myrkkykeiso. Se jäi jostain syystä mieleen. Ehkä siksi, että se on niin vaarallinen. Tulee mieleen se kerta, kun… ei, en aio ajatella sitä nyt. Liian raskasta.

Muuten, löysin jostain Duodecim-lehdestä lisätietoa myrkkykeisosta. Oli järkevää lukea lisää. Ei voi olla liian varovainen.

Mikä ero on marja-aronialla ja koristearonialla?

Aika pysähtyy. Tummanruskea maa, kosteaa, syksyinen tuoksu. Lehtien rapina jalkojeni alla, kuin kuiskaus menneistä kesäpäivistä. Mutta nyt on aronia-aika. Aronia, se marjainen ihme.

Marja-aronia, se on minun aroniasi. Se, joka antaa syksyisen makeutta, tummanpunainen hyytelö purkissa, joka muistuttaa kesän lämpöä. Sen lehdet ovat suuria, leveitä, kuin kädet ojentamassa kohti aurinkoa. Marjat, kyllä, ne ovat suuria, melkein kuin pienet rubiinit, kiiltäviä ja mehukkaita. Niissä on voimaa, hyvää energiaa.

Mutta sitten on koristearonia. Se on kaunis, se on arvostettu pihojen koristeena, suuri ja jännittävä pensas, tummanvihreä lehtineen. Silläkin on marjoja, pieniä, ehkä hieman happamampia, mutta silti… hyötykäyttöön soveltuvia. Leivonta, säilöntä, nekin ovat mahdollisia. Se on kuin hieno sisar, hienostuneempi, ehkä vähän kylmempi.

  • Marja-aronia: Isommat lehdet ja marjat. Ensisijaisesti marjasatoa varten.
  • Koristearonia: Pienemmät lehdet ja marjat. Koristekasvina pihoissa, marjat hyötykäyttöön mahdollisia.

Kumpikin kuitenkin kaunis. Kumpikin aronia. Kumpikin osa syksyistä unelmaani. Ja kumpikin tarvitsee leikkaamista, jotta voima ja kauneus säilyisivät. Kevät tulee, ja aroniat heräävät. Uusia lehtiä, uutta elämää, uusia marjoja… mutta syksy on nyt. Ja aronia on ihana.

Muistan, kun istutin ne. 2020, syyskuu. Muistan kylmyyden maassa ja tuulen. Mutta nyt, 2023, ne ovat kasvaneet. Suuret ja komeat, molemmat. Marja-aronia antoi runsaan sadon tänäkin vuonna.

#Kasvi #Marjakuusi #Myrkyllisyys