Onko suomi germaaninen kieli?

Onko suomi germaaninen kieli? No ei tietenkään ole! Muistan vielä, kun lukiossa pohdittiin tätä. Saksan tunnilla tuntui välillä siltä, että jotain tuttua vilahtaa siellä täällä – fenster, ikkuna; hand, käsi. Mutta nehän ovat lainasanoja, vähän kuin vieraita vierailulla. Tuntuu hassulta edes ajatella, että suomi olisi jotenkin sukua saksalle tai englannille. Mihin se meidän mystinen, taipuva kielemme silloin katoaisi? Kielioppihan on ihan oma lukunsa, puhumattakaan noista loputtomista sijamuodoista!

Suomi on uralilainen kieli, kuulkaa. Se on kuin omaperäinen, vähän omalaatuinen sukulainen isossa kieliperheessä. Ja ihan oikeasti, vaikka niitä lainasanoja onkin kertynyt matkan varrella – vähän niin kuin matkamuistoja kielimatkalta – suomi on kielitieteellisesti aivan eri planeetalta kuin germaaninen kieliperhe. Onhan niitä yhteyksiä, kontaktia ja lainailua on tapahtunut paljon, ihan niin kuin ihmistenkin välillä. Muistan kuulleeni joskus, että jopa joku prosentti sanastosta olisi lainaa jostain muualta. En nyt muista tarkkaa lukua, mutta se ei ole pointti! Pääasia on, että kieliopin rakenteet ja se perimmäinen olemus, se on jotain ihan omaa, ainutlaatuista. Niin kuin suomalaisetkin, eikö? Ajatelkaa nyt vaikka sitä, miten me taivomme sanoja yhteen ja muokkaamme niitä – kenenkään, minkään! – tahdon mukaan. Se on jotain, mitä germaanisista kielistä ei löydy.