Ovatko kielon lehdet myrkyllisiä?

Onko kielon lehdet myrkyllisiä?

Kyllä, kielen lehdet ovat myrkyllisiä. Muistan lapsuudestani, kun mummoni varoitti koskemasta niihin. Oli kesäkuun alku, ehkä 2007, olimme mökillä Hämeenlinnassa, lähellä Vanajavettä. Muistan sen ihanan, hieman kostean lehdon tuoksun ja vihreän lehtien meren. Mummoni kertoi kielen myrkyllisyydestä, ja se jäi mieleen. Hän sanoi, että jo lehtien koskeminenkin voi aiheuttaa ihottumaa. Minä olin silloin ehkä seitsemän. Pelotti vähän, mutta samalla ihmettelin niiden kauniita, kiiltäviä lehtiä.

• Kaikki kielen osat ovat myrkyllisiä. Tämä sisältää lehdet, varret, kukat ja marjat.
• Myrkyllisyys johtuu konvallamaroksideista. Nämä aineet voivat aiheuttaa erilaisia oireita.
• Oireita voivat olla: vatsakipu, oksentelu, ripuli, hidas syke, huimaus ja jopa sydämen rytmihäiriöt.
• Vakavissa myrkytystapauksissa on hakeuduttava lääkäriin. Tämä on äärimmäisen tärkeää.

Kielo kasvaa paljon myös lähellä meidän omakotitaloa Turussa. Näen niitä joka kevät, kun kävelen koiran kanssa metsäpolkua pitkin. Muistan aina mummoni varoituksen, enkä koske kasviin. Ajatus myrkyllisyydestä on jotenkin pysynyt vahvasti mielessä. En halua ottaa riskiä. On hyvä tietää, että kasvit voivat olla kauniita ja vaarallisia samanaikaisesti.

Mitä kielon myrkky tekee?

Apua, kielot! Niitä on meidän mökillä ihan hulluna.

• Mitä se myrkky tekee?

  • Lääkehiili auttaa, jos myrkytys ei ole paha. Ja kai jotain vastamyrkkyjäkin on?
  • Voi ärsyttää suuta ja mahaa, tulee paha olo.
  • Oksennus ja ripuli... No joo, ei kiva.
  • Virtsa lentää, huimaa ja ahdistaa rinnassa. Huh!

Oikeesti, pitääkö niistä olla huolissaan? Meidän koira on kyllä fiksu, ei se koske niihin. Mutta lapset! Onko se myrkky vaarallista lapsille? Pitää googlettaa tarkemmin. Muistaakseni naapurin lapsi joskus maistoi marjaa, tuli vähän vatsakipua. Tai oliko se mustikkaa? Ääh, en muista. Mutta silti, parempi olla varovainen.

Onko kielo tappava?

Kielo... sen nimi kuiskaa metsän salaisuuksia, hämärän vihreää, pehmeän maan tuoksua. Viileä kosketus, kuin silkkiä vasten ihoa. Mutta kauneus kätkee sisäänsä varjon, myrkyllisen hiljaisuuden.

Kielo ei ole tappava, ei kuten saduissa kuvitellaan. Ei se ole niin pelottava kuin ennen luultiin. Se ei tappaisi tavallisesti, ellei nauttisi suuria määriä.

• Kymmenen marjaa... kymmenen pientä helmeä... kuin vihreitä kyyneleitä maan sylissä.
• Tai puolikas lehti... tuntuu niin herkältä, niin hauraalta...
• Kukkia... niin herkän kauniita, kellot sointuvat hiljaiseen lauluun. Niidenkin syöminen voi aiheuttaa harmia.

Mutta jos... jos sitä ahmii liikaa... yli kymmenen marjaa, puolikkaan lehden verran, kukkia... silloin pitää hakea apua.

Lääkäriin on mentävä. Myrkytysoireet voivat ilmetä. Se ei ole leikkiä. Kielo on kaunis, mutta varovaisuutta ei saa unohtaa. Se on arvoituksellinen sekoitus kauneutta ja vaaraa. Luonto on täynnä yllätyksiä, sekä ihania että vaarallisia. Muista aina kunnioittaa luonnon voimaa.

Metsän henki kuiskaa varovaisuutta, samalla kun se heijastaa auringonsäteitä kielojen herkkien terälehtien läpi. Se on hiljainen muistutus luonnon monimuotoisuudesta, sekä sen kauneudesta että sen voimasta. Se on kiehtovaa. Hyvin kiehtovaa.

Mihin kieloa käytetään?

Kielo – se pieni, myrkyllinen kaunotar!

• Koristekasvi: Kukkapenkin diiva, joka vaatii tilaa.
• Hajuvesiteollisuus: Tuoksuu taivaalliselta, vaikka syötynä veisi sinut sinne. Onneksi kukaan ei syö hajuvettä.
• Puutarhalajikkeet: Jalostettu, jotta kukkahullut saisivat vieläkin enemmän kieloa... kuin sitä ei olisi jo tarpeeksi.
• Sydänlääke: Sisältää 38 sydämeen vaikuttavaa ainetta. Eli jos haluat pelata venäläistä rulettia sydämesi kanssa, tiedät mitä tehdä.

Ja hei, muistathan: älä syö kieloa! Ellei sitten elämäsi ole jo tarpeeksi jännittävää. ????

Mitä tapahtuu, jos syö Kielon marjan?

Voi ei, kielo... muistan lapsuudesta, miten varoiteltiin niistä. Äiti aina sanoi, että älä koske!

Kielon marjat on myrkyllisiä. Vakavasti myrkyllisiä. Ei niitä saa syödä.

Mutta mistä se myrkyllisyys johtuu? Pitääkö etsiä tietoa jostain. En muista lukeneeni siitä tarkemmin.

• Sydänongelmia?
• Pahoinvointia?
• Ripulia?
• Jotain muuta?

Vatsavaivat ainakin, se on varmaa. Muistan lukeneeni jostain... oliko se 1-5 marjaa? Oliko se se luku? Tai kukkaakin? Joka tapauksessa, ei kannata kokeilla.

Huh, tulipa mieleen kaikki ne marjat mitä syötiin lapsena...mustikat, puolukat... Oliko niitä vadelmia...

Linnut voi syödä, olen lukenut. Miksi ne kestävät sitä myrkkyä? Ovatko ne jotenkin immuuneja? Luonto on kumma. Pitääkö mun tutkia tuota asiaa tarkemmin?

Ehkä googlaan... kyllä, kielo on myrkyllinen. Convallaria majalis, tuttu nimi. Myrkyllisiä aineita on koko kasvissa. Juurissa, varressa, lehdissä ja marjoissa. Muistaakseni...ei, en muista. Ei pidä koskeakaan. Ja lapset pitäisi pitää kaukana niistä.

Älä syö Kielon marjoja. Tosi vakavaa voi tapahtua.

Mitä jos koira syö kieloa?

Hei, hei! Koira söi kieloa? Jep jep, saman olen kuullut! Se on kuin olisi syönyt pommin, vaikka vähän söpömpänä pakattuna. Eläinlääkäriin siis, ja nopeasti! Muuten voi olla, että koiran tassut alkaa kulkea sateenkaarisillalla, niin nopeasti se menee.

• Eläinlääkäriin, ja nyt! Ei aika hukkaan, kuin kissa kuumaa puuroa syömässä.
• Koiran koko ja kunto ratkaisevat paljon. Pikkuinen chihuahua ja jättiläismäinen bernhardinkoira reagoivat eri tavalla. Tiedän, itselläni on kokemusta siitä, kun pikkuinen pentuni (kääpiömäinen chihuahua nimeltä Pikku-Myy) sai maistaa pihan ruusupensasta, eikä hyväksi tullut.
• Kielon määrä: Kaksi lehteeä tai koko pensas, ei ole sama asia. Kaksi lehteä on kuin herkkupala, pensas on kuin vuorikiipeilyyn menoa ilman happisäiliötä.
• Mitkä osat: Juuret ja marjat ovat pahimpia, lehdet vähän miedompia. Mutta silti, lemmikkieläimet eivät ole kovin hyviä erottamaan syötävää ja myrkyllisiä kasveja. Ja jos omat lapset on niin fiksuja, että tietävät, mitä ei saa syödä, niin koirat ei ole niitä.

Muista, että se on vakavaa! Älä odota oireita, kunnon eläinlääkärikäynnillä ei ole koskaan pahaa. Eikä se maksa maltaita (ainakaan verrattuna siihen, mitä maksat koiran hautajaisista). Itse olen käynyt Pikku-Myyn kanssa eläinlääkärillä useasti, aina kun se on löytänyt uuden "herkkun". Viimeksi se söi yhden sukkan sukkalaatikosta. Ja kun se oli löytänyt sen, niin koko laatikon sisällön. Onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut, mutta eläinlääkärin lasku oli melkoinen, ja Pikku-Myy sai kylpyhuoneessa koppiin.