Ovatko suomi ja Unkari sukulaiskieliä?

Ovatko suomi ja unkari todella sukulaisia? Läheistä sukua vai kaukaisia serkkuja?

Suomi ja unkari. Nämä kaksi kieliä yhdistää usein samaan hengähtävään virkkeeseen, usein mainiten niiden sukulaisuussuhteen uralilaisiin kieliin. Mutta miten läheistä tämä sukulaisuus todella on? Onko kyseessä läheinen sisarussuhde vai pikemminkin kaukainen sukulaisuus, jossa yhteisiä piirteitä on vaikea havaita arkipäiväisessä puheessa?

Totta kai, sekä suomi että unkari kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan. Tämä on kiistaton tosiasia, jota tukee kielitieteellinen tutkimus vuosikymmenten ajalta. Kielitieteilijät ovat löytäneet yhteisiä piirteitä fonologiassa (äänneopissa), morfologiassa (sananmuodostuksessa) ja leksiikassa (sanastossa). Nämä yhteispiirteet osoittavat, että kielet ovat jakaneet yhteisen kantamuodon kaukaisessa menneisyydessä, proto-uralilaisessa kielessä.

Mutta tässä tulee tärkeä huomio: proto-uralilainen kieli on erittäin vanha, ja sen jälkeläiset ovat kehittyneet erilleen tuhansien vuosien aikana. Tämä pitkä erillinen kehitys on johtanut merkittäviin muutoksiin sekä suomen että unkarin rakenteissa ja sanastossa. Yhteisiä sanoja on verrattain vähän, ja jopa niissä on tapahtunut niin paljon muutoksia, että yhteys ei aina ole ensi silmäyksellä ilmeinen.

Vertauskuvana voitaisiin käyttää esimerkiksi ruotsin ja kreikan kieliä. Ne eivät ole toistensa kanssa läheistä sukua, mutta kuuluvat molemmat indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Samalla tavalla suomi ja unkari kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan, mutta niiden yhteinen kantamuoto on niin kaukana menneisyydessä, että niiden välinen sukulaisuus on lähinnä historiallinen tosiasia eikä sellainen, jonka huomaisi helposti arkipäiväisessä kommunikoinnissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kyllä, suomi ja unkari ovat sukulaisia. Mutta tämä sukulaisuus on hyvin etäinen, ja heidän välillään on valtava etäisyys ajassa ja kielen kehityksessä. Yhteisiä piirteitä on, mutta niiden löytäminen vaatii kielitieteellistä osaamista ja tarkkaa analyysiä. Arkipäivän kanssakäymisessä kielet tuntuvat täysin erilaisilta. Sen sijaan, että puhuisimme "läheisestä sukulaissuhteesta", voimme kuvailla suomen ja unkarin suhdetta ehkä paremmin "kaukaisina serkkuina", jotka jakavat yhteisen, kauan sitten eläneen, esi-isän.