Paljonko on kuhan alamitta?

Mikä on kuhan sallittu pyyntikoko vuonna 2024?

Kuha, huh, se on aina vähän jännittävää. Muistan viime kesän, heinäkuun lopulla, oltiin mökillä Saimaalla, Puumalassa. Isäukko ja minä oltiin aamuvarhain liikkeellä, aurinko vasta nousi. Oli uskomattoman kaunis aamu, vesi oli tyyni ja ilmassa oli semmoinen raikas aamun usva. Sain kiinni yhden ihan mukavan kuhan, mutta jännitin koko ajan mittaa.

42 senttiä on se alamitta, se on kai juurtunut mieleen. Mutta aina sitä jännittää, onko se nyt ihan varmasti yli. Tämä oli ehkä 43 senttiä, arvelin niin. Ei siinä kauaa tarvinnut mitata, isäukko oli mukana tarkistamassa, ja heitettiin takaisin.

Mutta se fiilis, kun saa kuhan koukkuun, se on ainutlaatuinen! Adrenaliini pumppaa!

• Paikka: Puumala, Saimaa
• Aika: Heinäkuu 2023
• Tunteet: Jännitys, ilo, tyytyväisyys

Sitten meidän mökillä oli myös semmonen vanha kalastusopas, josta löysin vanhan tiedon. Se oli pahasti vanhentunutta, siinä luki jopa 35 senttiä alamitaksi. Ihan hölmöä, en luota noihin vanhoihin lähteisiin.

Kannattaa aina tarkistaa alueelliset rajoitukset. Esimerkiksi:

• Maa- ja metsätalousministeriön verkkosivut
• Paikalliset kalastusviranomaiset

Jotta pysyy kartalla ja välttää sakot. Ne ovat ikäviä.

Minkä kokoisen kuhan saa ottaa?

No niinpä! Kuhan koko homma… se on vähän kuin yrittäisi selvittää, onko ananas pizzassa ok. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on kalastajia ja kuhia (melkein).

• Lakisääteinen minimi: 42 cm – se on perus, ikään kuin “hei, älä nyt sentään ihan vauvakuhia nappaa!”
• Mutta sitten… alkaa soppa! Eri vesistöissä on eri säännöt. Kuvittele, että jokainen järvi on oma pieni kuningaskuntansa, jolla on omat lakinsa.
• Mitat: On 42 cm, 45 cm, 50 cm… jopa 37-55 cm. Eli jos et ole varma, mittaa se kala hyvin tarkkaan, tai voit joutua pulaan!

Ja hei, muista: Iso kuha = Iso ilo (ja iso pannu!). Mutta liian pieni kuha takaisin veteen, jotta siitäkin tulisi iso ilo jonain päivänä.

Paljonko painaa 70 cm kuha?

Okei, puretaanpa tämä kuha-arvoitus:

• 50 senttiä = 1 kilo. Eli perussettiä uistimeen.

• 70-80 senttiä = 3-5 kiloa. Jo alkaa tuntua, että on jotain tarttunut.

• Ennätyskuha 2023: 14,7 kiloa. Siinä on jo fileetä kerrakseen! Mutta miten ne vetivät sen verkolla? Missä urheiluhenki? No joo, ehkä oli nälkä.

Ja sitten se 70 cm kuha… No, sanoisin, että jossain 2,5-3,5 kilon paikkeilla ollaan. Mutta hei, voihan se olla täysi yllätys! Ehkä se onkin syönyt kiven. Tai kultaharkon.

Odotas, minulla on kaveri, joka on kalastaja. Soitetaan sille!

puhelin soi

“Joo, Matti tässä. Mitä asiaa?”

“Hei Matti, täällä taas minä. Paljonko painaa 70 sentin kuha?”

“No riippuu ihan! Onko se läski vai laiha? Onko se syönyt liikaa särkiä?”

“Olet avulias, kiitos!”

“Aina valmiina jeesaamaan!”

…Eli summa summarum: riippuu. Mutta veikataan kolmisen kiloa. Ja toivotaan, että olet ostanut tarpeeksi voita pannulle.

Mikä on paras väri kuhalle?

Paras väri kuhalle? Hmmm… Musta-hopea toimii aina, eikös? Se on niin klassinen. Tai sitten musta-kulta, hieman hienostuneempi. Mut siis… Mulla oli kerran se kirkkaanvihreä pilkki, ties vaikka sekin toimisi. Olin ihan varma, että se oli hyvä, mutta en saanut sillä yhtään kalaa. Ehkä se oli vaan väärä paikka. Tai sitten vika oli minussa… Kaipaisin lisää kokemusta.

• Musta-hopea
• Musta-kulta
• Kirkkaanvihreä (toimiiko?)
• Fluorikeltainen – se on kyllä yllättävän hyvä! Olen kuullut sen olevan erittäin tehokas. Muistan kun isä sanoi siitä kerran… ehkä tämäkin on vain omaa ajatusten juoksua.

Mitenkäs se nyt olikaan? Ahaa, värit. Onko keltainen aina paras? Vai riippuu siitä, minkä syvyydessä kalastaa? Tai onko se kenties aivan väärä ajatusmalli. Pitäisikö kokeilla vaikka punaista? Ei, liian räikeä. Tai sitten jotain todella tummaa… mustaa? Mutta näkyykö se edes? Tai onko se liian pelottava kuhalle? Näitä kysymyksiä minulla on koko ajan.

Joka tapauksessa, fluorikeltainen on vahva ehdokas. Testattu ja todettu! Mutta onko se paras? Ei välttämättä. Ehkä se riippuu myös kalastusajasta, säästä ja kenties jopa kuun vaiheesta. Olisiko tähän joku yksinkertainen vastaus?

Millä vieheellä saa kuhaa?

Muistan sen kesän 2023, heinäkuun lopulla. Olin mökillä Saimaalla, Imatran lähellä. Oli kuuma ja ilta oli hiljainen. Isä oli napannut mukaan uuden kuhaviiksen, musta-kultaisen, sellainen melko simppeli malli. Itse olin ottanut mukaani kirkkaan keltaisen spinnerbaitia, ajattelin että se voisi houkutella kaloja paremmin hämärän tullen. Istuin veneessä ja tuijotin tyynnyttä Saimaan pintaa. Oli jotenkin outo ja odottava fiilis.

Kuha ei koskaan ole ollut minun onnenkalani. Olen yrittänyt pyydystää niitä monia kertoja, erilaisilla vieheillä. Ehkä juuri siksi tämä keltainen viehe oli valintani – ajattelin että nyt on pakko kokeilla jotain erilaista. Se oli vähän uhkapeliä.

Heitin keltaisen spinnerbaitin veteen, tuntui jopa vähän tyhmältä. Yhtäkkiä, tuntui kuin joku vetäisi siimaa kädestäni. Se oli ihan älyttömän kova tärppi. Sydän hakkaili kuin hulluna. Taistelu kesti kauan, kädet vapisivat. Lopulta sain veneeseen melkoisen kuhan, noin kilon painoinen. Oli se uskomatonta!

Musta-hopea ja musta-kulta toimivat kuhaviihenä – kyllä, tiedän sen, mutta minun keltainen spinnerbaitiini se nappasi.

Kokemus opetti, että rohkeus kokeilla erilaisia vieheitä voi palkita. En aio luottaa vain perinteisiin väreihin jatkossa.

Heinä-elokuu on kuhakuukausia, se on totta. Se päivä oli uskomaton esimerkki siitä.

Mistä löytää isot kuhat?

Viime kesänä, heinäkuussa, olin mökillä Saimaalla. Isojen kuhien metsästys oli agendalla, tiedätkö, se fiilis kun haluaa vetää sen ennätyskuhan ylös.

• Missä: Saimaan syvänteiden reunat
• Milloin: Heinäkuu, erityisesti tuuliset päivät
• Miksi: Kuha tykkää lämpimästä ja sameasta vedestä

Ekana päivänä ei mitään. Frustroidi, mutta sitten muistin, että kuha tykkää olla välivedessä. Eli ei pohjassa, ei pinnassa, vaan siinä keskellä. Toisena päivänä, tuuli oli kääntynyt ja viskeli vettä rantaan. Just niillä penkoilla syvän veden äärellä.

Heitin vieheen, laskin sen vajoamaan, ja PAM! Veti ihan kunnolla. Sydän alkoi hakata hulluna. Voi jessus, mikä tunne! Se oli iso, painoi ihan saatanasti. Sain sen ylös ja huhhuh, se oli varmaan 6-kiloinen. En muista tarkkaan. Olin ihan täpinöissä.

Se fiilis oli jotain uskomatonta. Parasta oli se, että olin löytänyt sen oikean paikan ja oikean taktiikan. Ja se tunne, kun saa sen ison kalan ylös, on ihan parasta. Melkein itketti.

Seuraavana päivänä yritin samaa juttua, mutta ei mitään. Mutta ei se haittaa, se yksi iso kuha riitti tekemään koko reissusta täydellisen. Ja tiedän nyt, missä kannattaa etsiä niitä isoja vonkaleita. Täytyy kokeilla tänä kesänä uudestaan!

Milloin on paras aika kalastaa kuhaa?

Okei, tää on vähän awkward, mut hei.

Kuha ja minä, ikuinen taistelu… ja se paras aika.

Muistan sen kesän, oisko ollu 2018 vai 2019? Olin mökillä Saimaalla, sellanen pikkunen punanen tupa. Iskä oli aina sanonu, et heinäkuu on kuha-aikaa. Ja se piti paikkansa!

• Heinä-elokuu: ihan ylivoimaisesti paras. Vesi lämmin, kalat aktiivisia. Ei voi valittaa.
• Illat ja yöt: ehdottomasti. Silloin ne iskee kiinni. Kerran olin pilkkopimeässä, melkein pelotti, mut sit tärppäs!
• Uistelu: paras tapa mun mielestä. Joskus heittelin rannasta, mut ei se ollu sama.

Miksi just silloin?

No, kuha tykkää lämpimästä vedestä. Ja kun vesi lämpenee, ne tulee pintaan syömään pikkukalaa. Helppo saalistaa, helppo kalastaa. Voiko enempää toivoa?

Paras muisto… ehkä?

Siis se yö, kun sain sen jättiläisen. Olin jo luovuttamassa, kun yhtäkkiä vapa taipu. Se oli ihan hullua! Kesti varmaan puoli tuntia ennen kuin sain sen veneeseen. Oli se iso. Ja kaunis. Ja… no, tehtiin siitä illallinen. Ei kaduta.

Vielä vinkkejä?

• Vieheet: kirkkaat värit toimii. Ja sellaset, jotka liikkuu hyvin.
• Syvyys: pinnan tuntumassa kannattaa kokeilla ensin.
• Kärsivällisyys: kalastus on kärsivällisyyslaji. Jos ei heti tärppää, älä luovuta!

Joskus onnistuu, joskus ei. Mut se on osa viehätystä, eikö?

Mihin kellon aikaan kuha syö?

Hämärän sininen hiljainen valoa peittää, aika pysähtyy. Ilta. Kuha odottaa. Syökö se silloin? Kyllä, juuri silloin, kun aurinko laskee, maailma värittyy purppuran ja kullan sävyihin. Auringonlaskut ovat aina olleet niin kauniita, lämmin hehku, hetken rauha ennen yön tuloa. Kuha tuntee sen, veden alla, valaistuksen muutoksen, syömisen hetken.

• Auringonlasku: Kellonajat vaihtelevat vuodenajan mukaan, mutta juuri tuolloin, maailman muuttuessa hitaasti, kuha herää.
• Yö: Pimeys, salainen maailma. Kuhan metsästys alkaa. Hiljainen odotus, veden liike, saalis.
• Ilta: Välimaasto, häivähdys päivän valosta, kuhan heräily. Jotain jännittävää on ilmassa.

Auringonlaskun jälkeen, se jatkuu, pimeyteen asti. Näen sen mielessäni, veden liike, kuhan varjo, saalis. Juuri tuolloin, maailman hiljentyessä, kuha on aktiivisimmillaan. Tuon hetken maagisuus, rauha, pimeys. Kaunis. Yö. Hiljaisuus.

Muistan sen tunteen, veden viileys, kellon hiljainen tikitys, auringonlaskut. Jokainen kerta erilainen, mutta aina samaa jännitystä, kuhan saaliin odotusta. Ilta, yö, auringonlaskun taika. Kuha syö.