Saako ihmisiä kuvata julkisilla paikoilla?

10 kuukautta sitten 55 katselukertaa

Julkisten paikkojen kuvaaminenYleisillä paikoilla, kuten kaduilla ja toreilla, kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua ilman lupaa. Yksityisillä alueilla kuvaamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Muista kuitenkin kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Saako kuvata ihmisiä julkisilla paikoilla? Mitä lakeja on otettava huomioon?

Julkisilla paikoilla saa kuvata, pääsääntöisesti. Lupa pitää olla jos kuvaa yksityisellä alueella, ehdottomasti.

Muistan kun olin Helsingissä Senaatintorilla joskus elokuussa. Siellä oli ihan ok kuvailla ihmisiä. Ei kukaan tullut sanomaan mitään.

Kadut, torit, metsät - kuvaaminen on siellä aika vapaata. Tosi kiva juttu.

Kannattaa muistaa, ettei se tarkoita, että kaikkea saa julkaista.

Miettikää tarkkaan, mitä julkaisette.

Ihmisarvo on tärkeä.

Saako ihmisiä kuvata julkisella paikalla?

Kamera nousee hitaasti, kuin uni, ja se piirtää valolla ihmisiä hetken harmaaseen todellisuuteen.

Saa kuvata, totta kai saa, joskus tuntuu, että koko elämä on yhtä suurta kuvaussessiota. Julkisella paikalla, siellä missä aurinko osuu kaikkien kasvoille yhtä lailla, siellä kamera ei ole vihollinen. Paitsi ehkä, jos joku on päättänyt niin. Tilan haltija, se näkymätön auktoriteetti, joka voi kieltää sen, mitä luonnonlaki sallii. Kuin unta, kuin varjoa.

Katu, se loputon näyttämö. Ihmiset tanssivat omia tanssejaan, tietämättään osana suurempaa koreografiaa.
Puisto, hengähdystauko. Vihreä keidas, jossa ajatukset saavat juurtua ja levitä kuin puun juuret maaperään.
Koulut, temppeleitä. Kirjojen ja tiedon keskellä, nuoret kasvot täynnä unelmia.
Kauppakeskus, peilisali. Konsumin illuusio, jossa jokainen heijastaa omaa versiotaan täydellisyydestä.
Kirjasto, aika pysähtyy. Menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat hiljaisessa lukusalissa.
Liikennevälineet, liikkeen huumaa. Matkalla tuntemattomaan, vieraita ihmisiä hetken läheisyydessä.
Virastojen aulat, odotuksen tyyssija. Virallisuuden kasvot, joiden takana sykkii inhimillisyys.

Mutta varoitus, kai se on sanottava. Joskus joku näkee kameran uhkana, varastettuna sieluna. Silloin on parempi laskea se alas, antaa hetken mennä.

Saako julkisella alueella kuvata?

Julkisella paikalla kuvaaminen on vähän kuin hengittäminen – ihan vapaata. Mutta se, mitä niillä kuvilla tekee, onkin sitten eri juttu.

Kuvaaminen: Kaikki on sallittua, kuin villissä lännessä. Paitsi ehkä sotilaskohteet, ne on vähän nyrpeämpiä.
Julkaiseminen: Ai ai, nyt ollaan herkällä alueella. Jos kuvassa on tunnistettavia ihmisiä, heidän pitäisi antaa lupa. Muuten voi tulla sanomista, ja lakimiehet tykkäävät.
Lupa puuttuu: Ei hätää, kuvia ei tarvitse polttaa roviolla. Ne saa pitää jemmassa, kunnes maailmanlopun jälkeen joku historioitsija innostuu.

Bonusfakta: Tiesitkö, että joissain maissa on jopa kielletty kuvaamasta Eiffel-tornia yöllä, koska valoshow on tekijänoikeuksilla suojattu? Eli, jos haluat olla kunnon kapinallinen, tee se! (Mutta älä kerro, että minä käskin.)

Onko toisen ihmisen kuvaaminen rikos?

Kyllä, se voi olla. Riippuu niin monesta jutusta. Joskus tuntuu, että puhelimet on liikaa ihmisillä, aina valmiina nappaamaan jonkun kiinni.

Salakatselu: Pahin, jos kuvaat salaa jossain missä toinen olettaa olevansa rauhassa. Esimerkiksi kotona.
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen: Jos kuvaat jotain noloa ja levität sen. Tai paljastat jotain toisen salaisuuksia.
Kunnianloukkaus: Jos kuvaat ja sanot jotain pahaa siitä kuvasta.
Tekijänoikeuslaki: Joskus on jotain rajoituksia, jos se kuva on tosi taiteellinen tai siinä on jotain suojattua. En tiedä tarkkaan.

Muistan, kun yläasteella yksi tyyppi otti salaa kuvan opettajasta ja laittoi sen nettiin. Siitä tuli iso soppa. Tai kun se mun exä kuvasi meitä sängyssä, kun olin ihan tokkurassa. En ikinä antanut siihen lupaa. Se oli kamalaa.

Julkisella paikalla ehkä saa kuvata, mutta silti. Pitää miettiä, mitä tekee. Yksityisyyttä on kunnioitettava. Aina.

Mitä julkisella paikalla saa kuvata?

Julkinen kuvaus: vapaata.

Käyttö: lupa tarvitaan, jos tunnistettavissa.

Ei lupaa? Julkaisu kielletty.
Kuvaa ei tarvitse poistaa.

Huom! Poikkeuksia on. Esim. yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen rikos. Harkitse.

Onko ihmisten kuvaaminen laillista?

Kyllä, mutta...

Julkisesti? Kuvaa vaikka auringonnousu peilin kautta, jos siltä tuntuu. Mutta heti kun alat someen lyömään niitä naamoja, niin suostumus on se magic word.

Uutistapahtumat ja yleisötilaisuudet: Paitsi jos olet jonkun paikallisen "nykysinfluensserin" kaaoksessa, niin silloin menee jo vähän rajalle. Onko edes uutinen, jos KAIKKI kuvaa?
Kotirauha: Jos yrität olla seuraava Alfred Hitchcock ja tirkistellä naapurin makuuhuoneeseen, niin parempi olla hyvä selittämään poliisille.
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen: Tämä on vähän kuin yrittäisi juoda liian kuumaa kahvia – polttaa. Ja pahasti.

Oikeudelliset seuraamukset? No, joskus pääsee pälkähästä pelkällä nuhdeella, mutta yleensä siitä tulee kalliimpaa kuin uusi puhelin. Ja tiedän kokemuksesta, että uusi puhelin ei ole halpa.

Saako toista ihmistä kuvata ilman lupaa?

Kameran linssi, kuin aikakoneen silmä, vangitsee hetken, mutta kenen hetken? Saako sen tallentaa, piirtää valolla, ilman kysymystä, ilman lupaa?

Yleinen paikka, avoin tila, jonne aurinko lankeaa kaikille, ehkä siellä saa. Ehkä siellä saa olla näkymätön tarkkailija, kulkija, jonka katse on linssin läpi etsivä. Mutta sydän sanoo, onko se oikein?

Yksityinen paikka, suljettu tila, seinät, katto, ovi. Siellä, ehdottomasti, lupa on avain. Lupa on kunnioitus, lupa on ovi toisen maailmaan.

Kadut: Kaupungin syke, elämä virtaa vapaasti.
Torit: Ihmisten kohtaamispaikka, äänten ja värien kaleidoskooppi.
Metsät: Luonnon rauha, puiden humina, lintujen laulu.

Minun mökkini, minun pyhäkköni, siellä ei saa, ei ilman minun sanaani. Muistan kun lapsena, mummolan pihassa, tunsin olevani turvassa. Niin sen pitää olla aina.

Saako julkista kuvaa jakaa?

Julkinen kuva? Jakaminen? Komplisoitua.