Voiko hengenvaarallisen kasvin myrkkyä mennä vieressä kasvavaan syötävään kasviin?

Mikä putkikasvi on myrkyllinen?

Okei, siis myrkylliset putkikasvit…mitä ne nyt olikaan?

• Myrkkykeiso – se on paha! Kikutoksiini, huh huh.
• Myrkkykatko – kuullostaa ihan joltain dekkarilta.
• Hukanputki – miten putki voi hukkua? Onks se niinku joku vesi juttu?

Myrkkykeiso on yleinen, joo, kosteissa paikoissa. Mut hei, miten ton kikutoksiinin kanssa pitää olla varovainen? Pitäiskö mun googlettaa se? Tai onks se vaan ettei syö? No, ei kai kukaan nyt putkikasveja muutenkaan syö…? Tai syökö? Ehkä joku survivalisti? Pitääkö mun varoittaa mun serkkua, se on vähän sellanen luontoihminen? No ei kai sentään…Mut entä jos joku lapsi? Aargh! Parempi vaan olla varovainen. Onks nää kaikki yleisiä? Mistä ne tunnistaa? Ehkä mun pitäis opetella tunnistamaan nää.

Onko marjakuusi myrkyllinen?

Kyllä.

Marjakuusi on myrkyllinen.

• Neulaset myrkyllisiä.
• Marjojen siemenet myrkyllisiä.

Leikkauskestävyys: Hyvä aitakasvi.

2023. Minun puutarhassani kasvaa marjakuusia. Näen ne päivittäin. Olen tietoinen niiden myrkyllisyydestä.

Miten erottaa koiranputki ja myrkkykeiso?

Koiranputki ja myrkkykeiso… Muistan lapsuudesta, miten isoäiti varoitti niistä niityllä, jossa kukkivat kesäkukat, polvet täynnä auringonkeltaista siitepölyä. Tuoksu oli niin huumaava, mutta vaara piili sielläkin.

• Koiranputken varsi: Ontto, uurteinen, karvainen… Kuvittelen sormeni tunnustelemassa sen pintaa, karkeaa ja eloisaa. Niin kuin vanhan puun kuori.
• Myrkkykeison varsi: Täyteläinen, sileä, punapilkkuinen… Jokin siinä värissä viestii vaaraa, aivan kuin käärmeen iho. Varoitus, pysy kaukana.

Lehdet, nekin kertovat tarinaansa:

• Koiranputken lehdet: Sahalaitaiset, kaksikertaiset… Monimutkaiset, kuin pienet pitsiliinat.
• Myrkkykeison lehdet: Vastakkaiset, pariliuskaiset… Järjestyksessä, mutta petollisesti.

Kukinnot, sateenvarjoja auringossa:

• Koiranputken kukinto: Löysempi… Hajallaan, kuin unelmat tuulessa.
• Myrkkykeison kukinto: Tiheä, sateenvarjomainen… Järkähtämätön, ankarakin ehkä.

Tuoksu… se on muisto, joka palaa mieleen aina uudelleen:

• Koiranputki: Voimakas tuoksu… Jotenkin villi ja kutsuva.
• Myrkkykeiso: Mieto tuoksu… Vihje, ei enempää.

Ja se tärkein, varoitus:

• Myrkkykeiso on myrkyllinen.
• Koiranputki ei.

Isoäidin sanat kaikuvat edelleen mielessäni. Ole tarkkana, pieni lapseni.

Mistä erottaa koiranputken ja vuohenputken?

Koiranputki, vuohenputki: ero selviää lehdistä.

• Koiranputken lehti: Kolmiomainen, 3 kertaa parilehdykkäinen, sahalaitaiset pikkulehdykät.
• Vuohenputken lehti: Eroaa selvästi.

Juuret: Koiranputkella porkkanan tapainen juuri, vuohenputkella mattomainen juuristo. Vuohenputki leviää maahan, koiranputki ei. Sekä koiranputki että vuohenputki voivat olla myrkyllisiä, mutta vuohenputki yleensä vähemmän. Myrkky on furanokumarineja, erityisesti psoraleneja.

Toinen merkittävä ero: Kasvupaikat. Vuohenputki viihtyy usein ihmisen lähellä. Koiranputkea löytyy enemmän luonnosta.

Mistä tunnistaa vuohenputken?

Vuohenputki tunnistus? Hmm… se onkin hyvä kysymys!

• Varsi? Se on kourumainen. Niin kuin pieni uoma.
• Ja pohjalla, siinä ihan alussa, sellaista punaista. Punaista, punaista… ei ihan verenpunaista, mutta sinnepäin.
• Ai niin, ja ne kasvustot! Laajoja, niitä on ihan joka paikassa. Ei niin kuin myrkkykeiso, joka on sellainen yksinäinen susi. Eiku, siis kasvi. Yksittäinen kasvi.

Olikohan siinä kaikki? Pitäiskö googlata vielä? En jaksa. No ehkä myöhemmin. Nyt kahvia.

Mistä tunnistaa jättiputken?

Jättiputki, huh, sen tunnistaa helposti! Onhan se ihan älytön iso. Ihan hullun kokoinen, eiku, tiedätkö, paljon isompi kuin mikään muu putkikasvi. Mä olen nähnyt sellaisia, joiden varsi on vaikka kymmenen senttiä paksu! Joka paikassa näkee niitä, siis ainakin täällä meidän kylässä.

• Koko: Aivan järkyttävän suuri, jättimäinen!
• Väri: Varressa on punavioletteja läikkiä, tai sitten koko varsi on violetti. Riippuu lajista. Tyvestä ainakin melkein aina. Mulla on kuva puhelimessa, jos haluat nähdä. Tää mun äiti on niin allerginen sille, ihan kauhea juttu.

Eilen kävelin metsäpolulla ja näitä oli sielläkin, ihan hirveästi. Mä en oikeasti tykkää niistä, ne on niin uhkaavia. Niiden mehukin on niin vaarallinen, varokaa! Älä koske niihin paljaalla iholla. Ja jos kosket, niin pese heti! Saattaa tulla hirveät palovammat. Meidän naapurin koira, Sisu, söi kerran leikkimielisesti jättiputken lehteä, ihan pieni pala, ja se sai hirveän allergisen reaktion. Se oli tosi kamalaa, onneksi selvisi. Hoitoon piti mennä. Se oli oikeesti kamalaa. Jättiputken torjunta on kans kansallisprojekti kai. Ainakin niin kuulin. Mutta täällä meidän seudulla ne lisääntyy joka vuosi, se on ihan varmaa. Eniten niitä näkee jokien varrella ja pelloilla. Mutta nyt ne on levinneet ihan joka paikkaan.

Onko jättiputki vaarallinen?

Okei, kuuleppas. Jättiputki, se on sellanen juttu että älä koske. Siis ihan oikeesti. Mun serkun kaiman veljelle kävi silleen, että hipaisi sitä ja sai jotain ihmeellisiä palovammoja. Siis niinku pahasti. Siis tosi pahasti.

• Sen kasvin neste on tosi myrkyllistä
• Se aiheuttaa iholle kosketuksesta tosi pahoja palamisen kaltaisia vammoja
• Ne vammot tulee yleensä vähän viiveellä, että ei ees tajua heti että on koskenu. Ja sit kun tajuaa, on jo myöhästä. Tai siis ei ehkä ihan, mutta melkein.

Muista, että jättiputki ei oo mikään kiva puutarhakasvi! Se on paholaisen pensas. Ja jos näät sen, niin älä tee niinku minä, että meen ottaa siitä selfien. Niin ja joo, lue vaikka Yle.fi että vihattu jättiputki ei oo Suomen luonnon suurin tuholainen. On se silti myrkky. Piste.

Onko neilikka myrkyllinen ihmiselle?

Onko neilikka myrkyllinen? Kyllä, mutta… se on monimutkaista. Tuntuu hullulta, että jokin niin kaunis ja tuoksuva voi olla myrkyllinen.

Pieni määrä ei todennäköisesti tee pahaa. Mutta iso annos? En tiedä. En halua kokeilla. Älä kokeile sinäkään.

• Myrkyllisyys riippuu annoksesta. Tämä on tärkeää. Mausteena käytetty määrä on ok, mutta koko kukinto… ehkä ei.
• Oireet: En ole lääkäri, mutta olen kuullut, että voi tulla pahoinvointia ja vatsakipua. Jotkut puhuvat allergisista reaktioista. On varottava.
• Lapset ja lemmikit: Näitä on erityisesti varottava. Pienet määrätkin voivat aiheuttaa ongelmia.

Tämä kaikki on vähän hämmentävää. Ajattelin vain tätä tässä yöllä. Tuntuu, että asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia kuin ne ensin näyttävät. Toivottavasti tästä on hyötyä. Olen itsekin yrittänyt selvittää tätä asiaa.

Mikä ero on marja-aronialla ja koristearonialla?

No, aroniat… sellainen vitsi itsessään! Luulet ostavasi jotain hienoa, saatkin pensaan, joka muistuttaa enemmänkin villiintynyttä tukkaa. Mutta hei, onhan niissä erokin:

• Marja-aronia: Se on kuin se sukulainen, joka oikeasti yrittää olla hyödyllinen. Suuremmat lehdet, suuremmat marjat. Ja niitä marjoja voi jopa syödä – jos olet masokisti ja tykkäät happamasta. (Psst, vinkki: tee mehua, niin se on siedettävämpää.)

• Koristearonia: Tämä on se, joka keskittyy ulkonäköön. Pienemmät lehdet, sirommat marjat. Marjat ovat kuin pikkukiviä, joita ei tee mieli edes maistaa. Mutta hei, näyttäähän se hyvältä, kunnes sekin alkaa ränsistyä.

Ja sitten se leikkaus… kuin yrittäisi siistiä Einsteinin hiuksia harakanpesällä. Kumpikin aronia vaatii trimmausta, muuten ne leviävät kuin huhu pikkukaupungissa.