Kuka oli viimeinen visiiritön pelaaja SM-liigassa?

7 näyttökertaa

Tappara-legenda Janne Ojanen oli SM-liigan viimeinen pelaaja, joka pelasi ilman visiiriä. Ojanen käytti hyväkseen poikkeuslupaa aina kauden 2009–2010 loppuun asti. Visiiripakko ei koskenut vuonna 1968 tai sitä ennen syntyneitä pelaajia, ja Ojanen, syntynyt juuri kyseisenä vuonna, hyödynsi tätä mahdollisuutta päättäessään pitkän ja menestyksekkään uransa.

Palaute 0 tykkäykset

Jäähyväiset visiirittömälle legendalle: Janne Ojanen, viimeinen mohikaani SM-liigassa

Jääkiekkoyleisö muistaa taklauksia, maaleja, ja torjuntoja. Mutta jotkut muistavat myös yksityiskohdat, jotka ovat enemmän kuin pelkkää peliä. Yksi tällainen yksityiskohta on visiiri, tuo pleksilasi, joka suojaa pelaajan kasvoja vauhdin hurmassa. Vaikka visiiri on nykyään itsestäänselvyys, aika jolloin sen puuttuminen oli vielä mahdollista, ei ole kovin kaukana. Ja juuri tuohon aikaan, yksi nimi erottui joukosta: Janne Ojanen.

Tappara-legenda Janne Ojanen, syntynyt vuonna 1968, oli viimeinen pelaaja SM-liigassa, joka luisteli kaukalossa ilman visiiriä. Poikkeuslupa, joka vapautti ennen vuotta 1969 syntyneet pelaajat visiirin käytöstä, mahdollisti Ojasen jättämään pleksin naulaan aina kauden 2009-2010 päättymiseen asti. Tämä ei ollut pelkkä erikoisuus, vaan ikään kuin symboli menneestä maailmasta, ajasta jolloin jääkiekko oli raaempaa ja ehkä jopa romanttisempaa.

Visiiripakko, joka astui voimaan asteittain, oli osa laajempaa pyrkimystä parantaa pelaajien turvallisuutta. On helppo ymmärtää, miksi näin päätettiin. Kasvoihin kohdistuvat vammat voivat olla vakavia ja pitkäaikaisia. Kuitenkin, Ojasen tapauksessa, kyse oli myös perinteestä ja henkilökohtaisesta valinnasta.

Ojanen ei ollut pelkkä “vanha jäärä” pitämässä kiinni menneestä. Hän oli pelaaja, joka eli ja hengitti jääkiekkoa, tehden sen tyylillä ja intohimolla. Hän oli kapteeni, johtaja, ja legenda, jonka uraa koristivat lukuisat mitalit ja henkilökohtaiset saavutukset. Hänen päätöksensä pelata ilman visiiriä oli kunnianosoitus niille, jotka olivat pelanneet ennen häntä, aikana jolloin suojavarusteet olivat vähäisemmät.

Kun Ojanen luisteli viimeiset kierroksensa SM-liigassa ilman visiiriä, se oli enemmän kuin vain pelin loppu. Se oli aikakauden loppu. Se oli hetki, jolloin jääkiekko jätti jäähyväiset yhdelle viimeisistä linkeistään menneisyyteen.

Janne Ojanen oli enemmän kuin vain pelaaja ilman visiiriä. Hän oli muistutus siitä, että jääkiekko on kehittynyt, muuttunut, ja parantunut, mutta sen perusolemus – intohimo, taito, ja urheiluhenki – pysyy ikuisesti samana. Ja juuri nämä arvot Janne Ojanen edusti, visiirillä tai ilman. Hän on jääkiekkolegenda, jonka nimi muistetaan kauan kaukaloiden hiljennyttyä.