Mikä on maailman pahin huvipuisto-onnettomuus?

Mikä on maailman pahin huvipuisto-onnettomuus? Se kysymys… se jää kaivertamaan mieleeni. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa, olin ehkä kymmenen. Muistan selkeästi kuinka äiti yritti lohduttaa mua, kertomalla että tällaiset asiat ovat harvinaisia, mutta se ei tehnyt asiasta helpompaa. Viisi lasta… kuolleita. Kuinka voi?

Battersea Parkin Big Dipper vuonna 1972. Järkyttävää. Se kuva, se ajatus siitä… vuoristorata, joka piti olla hauskaa, muuttui yhtäkkiä kauhun symboliksi. Lukemat ovat kylmiä: viisi lasta menehtyi, useita loukkaantui vakavasti. Vakavasti… sitä sanaa mietin usein. Mitkä traumat niillä lapsilla ja heidän perheillään oli? Onko sitä edes mahdollista mitata?

Minä itse en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, onneksi. Mutta muistan sen tunteen… kun istuin pienessä lastenkarusellissa ja se alkoi vähän horjahdella. Muistan kuinka pieni, mitättömän pieni, pelko kävi ylitse. Voin kuvitella sen miljoona kertaa suurempana silloin Battersean katastrofissa. Miten vanhemmat selvisivät siitä? Miten he pystyivät jatkamaan elämäänsä? Lukemattomat ihmiset varmasti kärsivät yhä sen tapahtuman varjosta.

Tietysti on ollut muita onnettomuuksia, kuulin jostain suuresta tulipalosta jostain huvipuistossa, ja tiedän että lukuja on paljon, mutta Battersea… se jotenkin tuntuu siltä… se oli ehkä se alku. Se, joka määritti jotenkin koko alan turvallisuusstandardeja uudestaan. Olen kuullut, että tilastojen mukaan huvipuistoonnettomuudet ovat harvinaisia, mutta silti… se yksi… se viisi lasta… se jää aina mieleni raskaaksi kiviksi. Se on minulle, ainakin, maailman pahin huvipuisto-onnettomuus.