Minkä kokoisen ahvenen saa ottaa?

Voiko ahventa syödä?

Toki ahventa voi syödä! Ja kannattaa, varsinkin kotimaista.

• Herkullista ja monipuolista
• Kestävä valinta, kun suosii suomalaista

Ahven (Perca fluviatilis), tuo piikikäs kaveri, on tosiaan meidän yleisin kala. Miettikää, kuinka monessa järvessä se lymyää! Koko vaihtelee, mutta yleensä se on sellainen sopivan kokoinen pannukala, noin 15-30 cm ja 50-350 g. Paino onkin hyvä pointti, koska isompi ahven on usein maukkaampi. Olen itse kerran saanut todella ison ahvenen, painoi varmaan lähemmäs kilon. Siitä tuli mahtava ateria.

Olen muuten miettinyt, että onko ahvenen suosio ehkä vähän aliarvostettua. Se on niin peruskala, että unohdetaan sen hyvyys. Ehkä pitäisi järjestää joku ahvenen arvostusviikko? Tai ahvenfestivaali! Hmm…🤔

Mistä tietää, että ahven on kypsä?

Ahvenen kypsyyden tunnistaminen on sekä taidetta että tiedettä – vähän kuin elämän itsessään. Tarkkaile näitä merkkejä:

• Selkäevän testi: Tämä on se vanha kunnon kikka. Jos selkäevä lähtee helposti vetämällä irti, kala on todennäköisesti kypsä. Toimii myös muilla kaloilla.

• Paistomittari: Ei petä! Vaalean kalan sisälämpö 65 astetta on hyvä nyrkkisääntö. Kuitenkin, jos tykkäät “ylikypsästä” kalasta, anna mennä 70 asteeseen.

• Värin muutos: Raakana ahven on läpikuultavaa, mutta kypsänä se muuttuu läpinäkymättömäksi ja vaaleaksi.

• Haarukka-testi: Kokeile haarukalla. Jos kala lohkeilee helposti, olet lähellä.

• Kalan “ilme”: Jotenkin sitä vaan näkee, kun kala on valmis. Kokemus auttaa.

Grillatun kalan kohdalla samat pätevät, mutta grillaus tuo oman twistinsä. Hiiligrilli antaa upean savun maun, mutta vaatii tarkempaa vahtimista kuin sähkögrilli. Grillatessa on tärkeää, että kala ei kuivu. Voit sivellä öljyä tai käyttää sitruunaa. Joskus foliopaketti on hyvä kaveri, jos haluat pitää kalan mehevänä.

Jos olet epävarma, on parempi “ylikypsentää” kala vähän kuin alikypsentää. Alikypsä kala on… noh, se ei ole hyvä.

Missä kaloissa on elohopeaa?

Elohopea kaloissa: Suuret petokalat sisältävät eniten elohopeaa. Tämä koskee sekä makean veden kaloja, kuten haukia, kuhia ja madeita, että merikaloja, kuten miekkakalaa, haita ja tonnikalaa. Purkitetussa tonnikalassa elohopeapitoisuus on yleensä pienempi. Yli 1 mg/kg elohopeaa on mahdollista löytää näistä kaloista.

• Makean veden kalat: Hauki, kuha, made. Näiden kalojen elohopeapitoisuus riippuu monesta tekijästä, kuten järven saastetasosta ja kalan iästä. Vanhemmat, suuremmat yksilöt sisältävät enemmän elohopeaa. Tämä johtuu biomagnifikaatiosta: elohopea kertyy ravintoketjussa kalojen syödessä toisia elohopeaa sisältäviä eliöitä.

• Merikalat: Miekkakala, hai, tonnikala. Suuret petokalat keräävät elohopeaa tehokkaasti ravinnostaan. Tonnikalan elohopeapitoisuus vaihtelee lajin ja kalastusalueen mukaan. Purkitettu tonnikala usein käsitellään tavalla, joka vähentää elohopeapitoisuutta, mutta pienempiä määriä on silti läsnä.

• Biomagnifikaatio: Tämä prosessi tarkoittaa, että myrkyt, kuten elohopea, keskittyvät ravintoketjun yläosiin. Pienet eläimet ottavat elohopeaa ympäristöstä, ja suuremmat eläimet syövät niitä ja keräävät näin itseensä enemmän elohopeaa. Tämä prosessi kiihtyy petokalojen kohdalla, koska ne syövät useita pienempiä kaloja. Filosofinen pohdinta: Tämä luonnon prosessi tuo esiin herkän tasapainon – luonto on tehokas, mutta herkkä.

Elohopea ja terveys: Elohopea on hermostolle haitallista, ja raskauden aikana tapahtuva altistuminen voi vahingoittaa sikiön kehitystä. Siksi raskaana olevat ja imettävät naiset sekä lapset tulisi kiinnittää erityistä huomiota elohopeapitoisten kalojen kulutukseen. Suosituksia elohopeaa sisältävien kalojen kulutuksesta löytyy esimerkiksi Eviran sivuilta. (Tämä tieto on ajankohtainen vuoden 2024 syksyllä, mutta kannattaa aina tarkistaa virallisista lähteistä.)

Lisätietoja: Elohopeaa on useissa eri muodoissa, ja niiden myrkyllisyys vaihtelee. Metyyliolohopea on erityisen myrkyllinen muoto, joka on yleisesti läsnä kaloissa. Muiden tietolähteiden, kuten terveysviranomaisten ohjeiden ja tieteellisten julkaisujen, tutkiminen on suositeltavaa, jos haluat syventää tietämystäsi tästä aiheesta.

Mistä kalat saavat happea?

Kaloilla on kidukset. Siis ne hengittää kiduksilla.

• Vesi virtaa kidusten läpi.
• Kiduslehdet ottaa hapen. Ne on täynnä verisuonia.
• Happi siirtyy verisuoniin ja siten kala saa happea.

Mietin vaan, miten ne pienet kalat… onko niilläkin samanlaiset kidukset? Äiti muistaakseni joskus sanoi… hmm, pitää googlettaa. Ja miten ne selviää talvella jään alla? Onko sielläkin tarpeeksi happea? Täytyy muistaa kysyä iskältä, se on kalastanut pikkupojasta asti.