Mihin asti on reservissä?

Mihin asti sitä oikein roikkuu reservissä? Huhhuh. Armeijan jälkeenkin! Vielä viisikymppiseksi asti? Tuntuu ihan uskomattomalta. Melkein vähän pelottavaltakin, vaikka eihän sitä halua ajatella. Kuinka sitä muka silloin jaksaisi enää rynnätä metsässä? Toisaalta, maanpuolustus on kyllä tärkeää, tiedän sen. Eikä se nyt toivottavasti koskaan niin pitkälle mene, että minua kutsutaan.

Kasinolla kerran eräs vanhempi herra kertoi omista kertausharjoituksistaan. Sanoi, että joskus ne kestivät kuulemma jopa 80 päivää, tai jopa 150! Ihan hurjaa! Niin paljon pois perheestä ja töistä… Miten sitä edes järjestelisi? Vaimoni varmaan repisi pelihousunsa, jos joutuisin lähtemään niin pitkäksi aikaa. No, onneksi mulla on vielä hetki aikaa pohtia, millaista se olisi. Tai no, toivottavasti ei ole. Ehkä sitä ennen keksitään joku robottiarmeija hoitamaan hommat. Eikö olisi hienoa?

Muistan, kun intin jälkeen vannoin, etten enää ikinä… no, tiedättehän. Mutta nyt sitä vaan on täällä reservissä, ikään kuin valmiina lähtöön. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Onneksi sentään saa olla rauhassa ainakin hetken aikaa.