Mitä tehdä tulipalon jälkeen?

Mitä tehdä tulipalon jälkeen? Voi, se tunne… sydän hakkaa vieläkin rinnassa kuin hulluna, vaikka liekit on sammutettu. Muistan sen niin selvästi, sen kauhun, sen kuuman ilman… Se oli kuin painajainen, josta ei herännyt. Ensin oli tietysti paniikki, täydellinen sekamelska. Oliko kaikki turvassa? Perhe? Lemmikit? Älkää ikinä aliarvioiko sitä paniikkia. Se vie jalat alta.

Mutta sitten, kun hengitys alkoi tasaantua edes vähän… sitä piti toimia. Tarkistaa, ettei mikään syty uudelleen, eihän? Sillä hetkellä jokainen pieni kipinä näytti valtavalta uhkaavalta, joka hetki voisi olla kaikki ohi. Jos liekkejä olisi vielä ollut, olisin soittanut 112 välittömästi – ei mitään epäilystä. Jokainen sekunti tuntui vuorokaudelta. Muistan kuinka käteni tärisivät, kun yritin soittaa.

Sain kaikki ulos, onneksi. Suljin ovet ja ikkunat – ainakin ne, joihin oli edes jotenkin pääsy. Jätin muutaman omaisuuden sisälle, hullua, tiedän, mutta oli liian vaarallista mennä takaisin. Silloin en oikeasti ajatellut sitä. En voinut. Enkä uskaltanut. Odotus palokunnan saapumista oli… ääretön. Se oli kuin joku olisi pysäyttänyt ajan. Aika pysähtyi, kunnes ne sireenit kuuluivat. Helpotus oli valtava, niin valtava, että se oli melkein kivuliasta. Tuntui kuin olisin voinut itkeä vuorokauden ympäri. Tiesin, että kaikki oli hyvin, olimme kaikki turvassa.

Mutta sen jälkeen… sen jälkeen alkaa se toinen taistelu. Paljonko siitä kaikesta jäi jäljelle? Paljonko vakuutus korvaa? Miten edes alkaa kerätä kaikkia palasia uudelleen yhteen? Se on pitkä tie, tiedän sen. Kuulin jostakin tutkimuksesta, jonka mukaan jopa 70% tulipalon kokeneista kärsii vakavasta traumasta. Ei ihme. Se ei ole pelkästään materiaalisia menetyksiä. On henkistäkin jälkihoitoa tarvitaan. Ja kyllä, tarvitsen sitä vieläkin, vaikka kuinka yritän olla vahva. Kuinka ihminen edes voi olla vahva tällaisen jälkeen?