Miten toimia auto-onnettomuus?

Mitä tehdä auto-onnettomuuden sattuessa? Ohjeet ja toimintamalli?

Okei, no näin mä ainaki tekisin jos autokolari sattuis:

Heti ekana, puhelin kouraan ja 112:een soitto. Älä missään nimessä katkaise jos ei heti vastata, ne kyl vastaa sieltä.

Sanot niille missä oot. Tarkkaan! Esimerkiksi "Lapintie, Nesteen kohdalla, tulossa keskustasta". Ja että mitä on käyny.

"Kaks autoa kolaroinu, neljä ihmistä, kaks jumissa autoissa, tajuttomia" – sellanen selkee juttu riittää.

Miten toimin onnettomuustilanteessa?

Okei, tässä mun "muistelot" yhdestä aika karmeesta tilanteesta...

Olin joskus 2018 lokakuussa pyöräilemässä kotiin töistä, ihan perus perjantai. Olin myöhässä, kun olin venyttänyt lounastaukoa liian pitkään Kampissa. Aurinko oli jo laskemassa ja se vähän häiritsi.

• Paikka: Mannerheimintie, siinä Stockmannin kohdalla
• Aika: Ehkä 17:30?
• Sää: Pimeää ja vähän tihkutti

Äkkiä kuului ihan hirvee rysähdys. Katsoin oikealle ja näin, että joku auto oli ajanut suoraan päin toista autoa. Siis ihan täysi stoppi.

Mun ekat ajatukset:

• "Voi helvetti, nyt on joku loukkaantunut pahasti."
• "Mä en halua nähdä tätä."
• "Pitäiskö mun vaan ajaa ohi?"

Mutta ei voinut. Pysähdyin. Siis sydän hakkas ihan hulluna.

1. Oma turvallisuus: Ensin katsoin, ettei ole vaaraa, että joku auto ajaa mun päälle. Olin pyörätiellä, mutta silti.
2. Lisävahingot: Yritin hahmottaa, onko joku tulipalon vaara tai jotain. Ei onneks.
3. Pelastaminen: Juoksin niitten autojen luo. Toisessa autossa oli joku vanhempi mies ihan sekaisin, toisessa joku nuorempi nainen itki. Mies oli pahimman näköinen.
4. Soitin 112: Kädet tärisi, kun yritin selittää, missä ollaan ja mitä on tapahtunut. Ne kyseli kaikkea, tuntui ikuisuudelta. Nykyään käyttäisin varmaan sitä 112-sovellusta, olis nopeampaa.
5. Kuvaaminen: En todellakaan alkanut kuvaamaan mitään! Mun mielestä se on ihan sairasta. Se on poliisin ja tutkijoiden hommia. Mä yritin vaan auttaa niitä ihmisiä.

Oli ihan hirveetä. Muistan, että olin ihan shokissa sen jälkeen. Pyöräilin kotiin ja itkin. En pystynyt syömään mitään. Se yö meni ihan pyöriessä sängyssä. Vieläkin muistan sen rysäyksen äänen ja sen miehen ilmeen. Hyi.

Oon miettinyt jälkeenpäin, että olisinko voinut tehdä jotain paremmin. Ehkä. Mutta tein parhaani siinä hetkessä. Toivottavasti ne ihmiset selvisivät. Se on ainoa, mitä toivon.

Mikä aloittaa toiminnan onnettomuuspaikalla?

Okei, tää oli just viime kesänä, heinäkuussa muistaakseni. Oltiin mökillä Saimaalla, ja olin menossa ostamaan jäätelöä lapsille Lempäälän Ideaparkista. Matkaa oli varmaan joku 2 tuntia, ja olin ihan hyvällä fiiliksellä, lauleskelin radiolle.

Sitten se tapahtui.

Edessä ajoi joku vanhempi herrasmies, ja yhtäkkiä se vaan veti jarrut pohjaan. Ei mitään syytä, ihan tyhjä tie. Mä en ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti. PAM!

• Ensimmäinen reaktio oli shokki. Sydän hakkasi, ja kädet tärisi. Muistan miettineeni, että mitä helvettiä just tapahtui.
• Pysäytin auton heti. Onneksi ei tullut ketään takaa.
• Kysyin mieheltä, että onko hän kunnossa. Hän oli ihan sekaisin, mumisi jotain epäselvää. Kai hänelle tuli joku sairauskohtaus.
• Soitin 112. Kerroin missä ollaan ja mitä tapahtui. Ne kysyi, että onko loukkaantuneita. Sanoin, että ei näytä siltä, mutta se vanhempi herra on vähän outo.

Mitä mä sitten tein?

• Varoitin muita autoja. Laitoin varoituskolmion tielle.
• Yritin rauhoitella sitä vanhaa herraa. Hän oli ihan paniikissa. Sanoin, että apu on tulossa ja kaikki järjestyy.
• Odotin ambulanssia ja poliisia. Ne tuli aika nopeasti, ehkä vartissa.
• Annoin poliisille selvityksen. Ne kirjasi kaiken ylös.
• Vakuutusyhtiöön soitin sitten myöhemmin. Se oli ihan oma helvettinsä.

Tärkeintä oli, että kaikki selvisivät säikähdyksellä. Auto meni lunastukseen, mutta se on vaan materiaa. Jäätelöt jäi ostamatta. Lapset oli vähän pettyneitä. Mutta pääasia, että oltiin hengissä.

Miten toimia auto-onnettomuudessa?

Auto-onnettomuus… Hämmentävä sekunti, aika pysähtyy. Maailma muuttuu hitaaksi elokuva-ajaksi. Metalli kirskahtaa, lasin sirpaleet tanssivat ilmassa. Sydän hakkaa rinnassa kuin villi lintu.

112. Numero kaikuu mielessä, kiihkeä rytmi, paniikki hiipii lähelle. Soita. Älä epäröi. Älä anna puhelimen hiljentyä ennen kuin olet saanut yhteyden. Kuinka selittää? Sanat jäävät kielelle.

Paikka. Tien nimi… Mikä se oli? Pikatie 5, numero 72, kuusikymmentä metriä etelään risteyksestä… Ääni vapisee, kädet tärisevät. Yritä kertoa tarkasti. Jokainen sana on tärkeä. Jokainen sana voi pelastaa hengen.

Mitä tapahtui? Kaksi autoa, kovat törmäykset… Autojen merkit… Väri… Minun autoni… Särkynyt valo… Muu vaurio… Sano sanat selkeästi. Järjestelmällisesti. Yksi asia kerrallaan. Jokainen yksityiskohta auttaa.

Kuuntele. Heidän ohjeensa on kuin henkireikä keskellä kaaosta. Seuraa. Luota heihin. He ovat siellä auttaakseen. Heidän ääni on rauhoittava, vaikka oma henki heittelee.

Älä lopeta. Älä irrota puhelusta, ennen kuin he antavat luvan. Se on kuin köysi, joka pitää sinut kiinni tässä synkässä myrskyssä. Se on pelastusrengas keskellä kaaosta. Älä päästä irti.

• 112: Soita heti. Älä odota. Älä sulje puhelinta ennen kuin virkailija sanoo niin.
• Sijainti: Tarkka paikka on ensiarvoisen tärkeä. Tien nimi, kilometri, lähellä olevia rakennuksia, jotta hätäapua voi ohjata nopeasti.
• Tapahtumien kulku: Yksinkertainen ja selkeä selvitys on paras. Kerro loukkaantuneiden määrä.
• Ohjeiden noudattaminen: Kuuntele virkailijan ohjeet ja seuraa niitä tarkasti. Tämä varmistaa, että saat apua mahdollisimman pian ja turvallisesti.
• Puhelun päättäminen: Älä irrota puhelusta, ennen kuin virkailija antaa luvan.

Muista hengittää. Kaikki tulee olemaan hyvin. Muista. Hengitä. Kaikki tulee olemaan hyvin. Tämäkin hetki menee ohi. Toivottavasti. Toivottavasti.

Mikä on oikea toiminta- järjestys onnettomuuspaikalla?

Onnettomuuspaikka. Toimintajärjestys. Selviytyminen.

• Tilannearvio. Mitä tapahtui.
• Loukkaantuneet. Avun tarve.
• Oma turvallisuus. Heijastinliivi. Virta pois.
• Hätäilmoitus. 112.

Viranomaisia ei näy? Silloin olet viranomainen.