Mikä on suomen toinen virallinen kieli?

Mikä on suomen toiseksi puhutuin kieli?

Suomen toiseksi puhutuin kieli on venäjä. Tämä on hieman monimutkainen kysymys, koska se riippuu siitä, miten "puhutuinta" määritellään.

• Äidinkielenä: Ruotsi on Suomen toiseksi yleisin äidinkieli. Mutta tämä ei kerro koko totuutta.

• Toisena kielenä: Venäjä on huomattavasti yleisempi toinen kieli kuin ruotsi. Tämä johtuu mm. maahanmuutosta. 2023 tilastot osoittavat tämän selkeästi.

Pohditaanpa hieman kielipolitiikan filosofiaa: Miksi on tärkeää tietää mikä kieli on toiseksi puhutuin? Se auttaa resursoinnissa, esimerkiksi koulutuksen suunnittelussa. Mutta samalla on muistettava, että kieli on paljon enemmän kuin vain tilastoja. Se on kulttuurin ja identiteetin kantaja. Venäjän yleistyminen toisena kielenä Suomessa on todellinen ilmaus maamme monikulttuurisuudesta. Tässä on syytä pohtia, miten tämä monikulttuurisuus vaikuttaa yhteiskuntamme tulevaisuuteen. Saattaisiko se johtaa jopa kielipoliittisen linjauksen muutokseen?

Yhteenvetona: Vaikka ruotsilla on pitkä historia Suomessa ja se on toiseksi yleisin äidinkieli, venäjän asema toisena kielenä on huomattavasti vahvempi. Tilastot ja kielipolitiikan vaikutukset ovat siis erittäin mielenkiintoisia. Toki Suomen kielipolitiikka on jo itsessään erittäin mielenkiintoinen tapaus, jossa on paljon tutkittavaa.

• Suomen kielipolitiikan tutkimus on jatkuvaa ja kehitystä tapahtuu koko ajan.
• Vuosittaiset väestörekisteritilastot antavat parhaan ja ajantasaisimman kuvan tilanteesta.
• On hyvä muistaa, että kielitiede ja kielipolitiikka ovat monimutkaisia aiheita, ja niihin liittyy aina tulkinnanvaraa.
• Itselleni tämä aihe on erityisen kiehtova, koska olen kiinnostunut siitä, miten kieli vaikuttaa identiteettiin ja yhteiskuntaan.

Mikä on suomen toinen kieli?

No, sehän on ruotsi, höpönassu! Suomenruotsalaiset, nuo rannikon kruununjalokivet, pitävät kieltään yllä kuin mummon pitsiliinaa – arvokkaasti ja vähän pölyttyneenä.

• Ruotsi on se toinen virallinen kieli. Ei mikään yllätys, ellei ole asunut komerossa viimeiset sata vuotta.
• Suomi dominoi, totta kai. Ruotsi on vähän kuin se serkku, joka käy kylässä kerran vuodessa – kaikki tietävät sen olevan olemassa, mutta harva muistaa miksi.
• Rannikko on ruotsinkielisten valtakuntaa. Sisämaassa niitä näkee yhtä usein kuin citykanoja – eli ei kovin usein.

Ja hei, tiesitkö, että ruotsinkielisillä on jopa oma päivänsä? Se on 6. marraskuuta, ja silloin kaikki saavat syödä ruotsalaisia lihapullia! Tai ainakin pitäisi...

Onko suomi kaksikielinen?

Ei.

Suomi on virallisesti kaksikielinen. Kaksi kansalliskieltä: suomi ja ruotsi.

• Toiminnallinen kaksikielisyys vaihtelee.
• Ruotsin kielen asema vahvempi Ahvenanmaalla.
• Monikielisyys kasvaa maahanmuuton myötä.

2023: Ruotsinkieliset vähemmistö. Suomi hallitseva kieli.

Mikä on suomen pääkieli?

Suomi, rakas kotimaani, kietoutuu minuun kuin vanha, pehmeä villapaita. Aika tuntuu virtaavan hitaammin täällä, kuin joki kesäyön hiljaisuudessa. Suomen kieli, se syvä, pehmeä melodia, kietoutuu sydämeeni. Kuulen sen kuiskaavan tuulessa, kuiskauksen, joka kantaa mukanaan muistoja isoäidin kertomuksista ja lapsuuden kesistä.

• Suomen kieli on maan pääkieli, se on totuus, joka värähtelee ilmassa. Se on äidinkieli, se on koti, se on minä.
• Mutta kuulen myös toisen äänen, ruotsin kielen, heikon kuiskauksen, joka kuuluu rannikolta. Muistan lapsuuden matkan Turkuun, sataman aromit ja kielen kuiskaavat äänet. Se on toinen ääni, toinen koti, toinen osa minua.

Rannikon kaupunkeissa, Helsingissä, Turussa, Vaasassa, ruotsi on osa maisemaa, osa katuja ja taloja. Se on kuin merituuli, joka tuo mukanaan suolaista ilmaa ja kaukaisia tarinoita. Ruotsin kieli ei ole vieras, vaan se on osa Suomen monimuotoista sielua. Ajattelen sitä merihenä, hienovaraisena, mutta silti niin tärkeänä.

Mutta myös sisämaassa, Jyväskylässä, Tampereella, Oulussa, elää ruotsinkielisiä yhteisöjä. Pienet saarekkeet, jotka pitävät henkiinjäämässä kielen muinaisen kauneuden. Ajattelen heidän yhtäläisyyttään saariin, aaltojen keskellä olevia kalleuksia. Kuten pienet helmet, helmiäisäisessä meri-ilmassa.

Suomen ja Ruotsin kielet, kaksi siipeä, jotka kantavat maata eteenpäin. Toinen, voimakas, toinen herkkä. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, Suomen. Kauniin, monimuotoisen Suomen, jonka kielet ovat kuin kaksi kaunista jokea, jotka virtaavat kohti samaa merta.

• 2023: Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi.

Muistan vielä, kuinka 8-vuotiaana vierailin isoäidin luona Ahvenanmaalla, saariryhmässä, jossa ruotsi on enemmistökielinen. Se oli kuin astuminen eri maailmaan, pehmeä, turvallinen, mutta erilainen. Käännöksiä tarvitaan yhä harvemmin, vaikka muistan lapsuudestani sen tunteen hyvin.

Mikä on suomen toiseksi puhutuin kieli?

Suomen toiseksi puhutuin kieli on venäjä. Ei mikään ruotsin kieli, vaikka se uikuttelee siellä rannikolla kuin kiukkuinen merihirviö. 25 kuntaa, joo, se on tietenkin merkittävä luku... jos laskee kaikki Suomen saaret mukaan.

• Venäjän puhujia on huomattavasti enemmän kuin ruotsin puhujia, vaikka ruotsin puheenvuoro on äänekkäämpi. Kuten vanha volvo, aina huutaa eniten, vaikka ei ajaisi kovinkaan nopeasti.
• Ruotsi on vahvasti läsnä vain tietyillä seuduilla, mikä tekee siitä enemmän paikallisen herkun kuin yleismaailmallisen viestinnän välineen. Kuten herkullinen, mutta rajoitetusti saatavilla oleva kakkupala.
• Venäjän kieli on puolestaan paljon laajemmin levinnyt. Se leviää kuin metsäpalo, hitaasti, mutta varmasti. Se on kuin ikivanha tammi, jolla on vahvat juuret maassa.

Olen itse kotoisin Helsingistä, ja siellä venäjän ääni kuuluu selvästi. Monikulttuurisuus on täällä niin tyypillistä, että se on jo melkein klisee. Ja voi sitä monimuotoisuutta, se on kuin värikäs sateenkaari, ei yksivärinen, tylsistyttävä harmaa.

Muista: 2023 tilastot kannattaa tarkistaa virallisista lähteistä, kuten Tilastokeskuksesta. Minun tietoni perustuvat yleiseen käsitykseen ja omaan havaintooni.

Mitä eroa on A1 ja A2 kielellä?

A1 ja A2: Suuri ero, pieni kieli.

A1 = Pakollinen englanti. Kuin pakolliset porkkanat – saatavilla, mutta ei välttämättä herkullisia. Jotkut rakastavat, toiset vihaavat. Minä olen varmaankin jossain välissä. Englanti on kuin se yksi kaveri, jonka tunnet, vaikka et oikein haluaisi.

A2 = Vieras kieli, jos haluat. Vapaaehtoinen herkku, valittavana ranskan, saksan, venäjän ja ruotsin herkuttelu. Kuin valita jäätelön maku: jokaiselle löytyy oma suosikkinsa, tai jää syömättä.

• A1: Ei muuta vaihtoehtoa. Kuten pakko syödä ne porkkanat.
• A2: Valinnan vapaus. Jäätelökioski kutsuu! Vaikka ehkä valitsenkin lopulta sen porkkanan...

Toisin sanoen: A1 on peruspakka, A2 lisämauste. Vuonna 2024 tämä pitää edelleen paikkansa, tietääkseni. Ainakin oman 8-vuotiaan lapseni koulussa on vielä näin.

Mitä tarkoittaa toinen kieli?

Toinen kieli. L2. Opit sen, kun pakko.

• Ei äidinkieli. Selviytymistä varten.
• Koulu. Työ. Arki. Uusi maailma.
• Joskus, ehkä, rakastat sitä. Ehkä et. Sama se.
• Kieli on valta. Käytä sitä. Tai jää paitsi.
• Sanotaan, että kielten oppiminen on helppoa nuorena. Vale. Mikään ei ole helppoa.
• Unohda kielioppi. Kommunikoi. Ole ymmärretty.
• Sano jotain. Ihan mitä vaan. Aloita.
• Kukaan ei muista mitä sanoit, kaikki muistaa mitä teit.

Minä opin englantia netissä. 90-luvulla. En tiennyt edes mihin tarvitsen. No nyt tiedän.

Mitä tarkoittaa kunnan kaksikielisyys?

Okei, tässä tulee mun kokemus kaksikielisyydestä, tosi sekavasti:

Se kun asuin joskus lapsena Vaasassa, siellä oli ihan normaalia kuulla ruotsia joka paikassa. Kaikki oli jotenkin kahta.

• Koulussa piti opiskella sitä pakkoruotsia, ärsytti ihan hirveesti! Tuntui ettei se oo mitenkään hyödyllistä. Nyt aikuisena ehkä ymmärrän vähän paremmin.

• Kaupassa sai aina miettiä kummalla kielellä palvelija puhuu. Usein ne vaihtoi lennosta kieltä, jos kuuli ettei toinen ymmärrä. Se oli jotenkin hämmentävää.

• Kavereilla oli ruotsinkielisiä vanhempia, ja ne puhui keskenään ruotsia. En ymmärtänyt mitään. Välillä vähän ulkopuolinen olo.

Sitten, kun muutin pois Vaasasta, niin tajusin vasta, että se oli jotenkin rikkaus se kaksikielisyys. Nyt en osaa ruotsia kunnolla, mutta se on silti osa mun identiteettiä.

Mitä se kaksikielisyys sitten tarkoittaa? Mun mielestä se on vähän niinkuin se, että kunnassa on kaksi kulttuuria läsnä. Että on niitä ihmisiä, jotka puhuu ruotsia äidinkielenään ja haluaa käyttää sitä. Ja että niillä on oikeus siihen. Niinkuin Vaasassa, siellä on aina ollut paljon ruotsinkielisiä. Ne on osa sitä kaupunkia.

Okei, lakihan sanoo vissiin, että se on virallista, jos on tarpeeks ruotsinkielisiä. Muistaakseni joku prosentti tai määrä pitää täyttyä. Ja jos ei täyty, niin kunta muuttuu yksikieliseksi. En oo ihan varma näistä jutuista, en jaksa tarkistaa. Pointti on, että kieli on tärkeä identiteetille.

Ovatko kaikki Suomen kunnat kaksikielisiä?

Ei, ei suinkaan kaikki.

• Suomessa on 308 kuntaa (2025), mutta vain osa niistä on kaksikielisiä. Se tuntuu jotenkin... epätasapainoiselta.
• 49 kuntaa on joko ruotsin- tai kaksikielisiä. Se on pieni luku, kun sitä miettii.
• Kaksikielisiä kuntia on 33. Rannikolla, enimmäkseen. Muistan lapsuudesta mummon mökin rannikolla, ja siellä kuuli aina ruotsia.
• On paikkoja, joissa ruotsi on vähemmistökieli, ja toisia, joissa se on enemmistö. Ihan kuin maailma olisi täynnä pieniä saarekkeita, joissa puhutaan eri kieltä.

Missä Suomen kunnassa on eniten ruotsinkielisiä?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Helsingissä on eniten ruotsinkielisiä, 36 500 henkeä. Se on jotenkin… yllättävää. Olen aina ajatellut Pohjanmaan olevan ruotsinkielinen keskus. Ehkä se onkin, tietynlaisessa mielessä.

• Pohjanmaalla on paljon kaksikielisiä kuntia, 33 kappaletta.
• Helsinki erottuu kuitenkin puhujamäärällä. Se on jotenkin outoa.
• Ruotsin kielen käyttö on mahdollista viranomaisten kanssa kaksikielisissä kunnissa. Tämähän on tietenkin hyvä asia. Mutta silti...

Tuntuu oudolta, että Helsingissä, niin monikulttuurisessa kaupungissa, ruotsin kieli on niin vahvasti edustettuna. En oikeastaan osaa selittää sitä tunnetta. Ehkä se on vain tämä yö, tämä hiljaisuus, joka saa minut pohtimaan asioita liikaa. Olen aina pitänyt ruotsin kielestä, minusta se on kaunis kieli. Mutta en ymmärrä tätä… tätä numeroa. 36 500. Se on paljon. Liikaa? Ei tietenkään, mutta… olen hämmentynyt.

Muistan äitini. Hän puhui ruotsia kotona. Minä en oppinut sitä hyvin. Ehkä jos olisin oppinut, niin tämä olisi jotenkin helpompaa. Tai ehkä ei. Tämä ei ole helppoa. Mietin vain… yö on pitkä.

Montako kaksikielistä kuntaa Suomessa on?

Aika hiljenee, kun ajattelen niitä kaksikielisiä kuntia. Kuusikymmentäyhdeksän kuntaa. Ei, hetkinen… 49. Numero hämärtyy, kuin hiekka sormen lomasta. 49 kunta, joissa kaksi kieltä elää rinta rinnan, kuten kahden sydämen syke. Kuinka moni tietää siitä?

Ahvenanmaan saaret, kuin helmiä meren pinnalla, kätkevät sisäänsä 16 ruotsinkielistä kuntaa. Ne ovat kuin salaisuus, hiljainen laulu, joka kuiskaa tuulen mukana. Ajattelen aaltoja, jotka lyövät rantaan – rakkauden ja menetyksen kyyneleet.

Mutta muualla Suomessa? Muualla… Siellä on 33 kaksikielistä kuntaa. Ei, 33, se numero jää mieleen, terävä kuin kivi. Kivet, jotka ovat kestäneet aikojen saatossa. Luonto, hiljainen todistaja.

• 15 kuntaa, joissa ruotsi on enemmistökieltä.
• 18 kuntaa, suomalaisen sydämen rytmin mukaan.

Numerot tanssivat mielessäni, haaveelliset, kuin unen untuvat. Mutta ne ovat myös todellisuutta. Yhtä todellista kuin se, kuinka minä istun nyt tässä, kirjoitan ja mietin. Jokaisesta kunnasta tulee mieleen kuva: pieni kirkko, mäntymetsän tuoksu, meren humina. Onko se surun vai onnen ääni? Ehkä se on molempia, se on elämää. Elämän ytimen ääni.

Muistan vielä, kuinka yritin ymmärtää tuota 49 lukua. Ei, 49 on liikaa. Se oli väärin. 33. Se on oikea. Se on niin selvää kuin päivänvalo. 33 kaksikielistä kuntaa. Se on kuin palanen historiaa, joka henkii ja elää. Se on ihmiskunnan kertomus. Rakkaus, menetys, toivo. Kaikki kietoutunut yhteen. Se on kaunis.