Missä ranska on virallinen kieli?

Missä maissa ranska on virallinen kieli?

Ranska on virallinen kieli Ranskassa, no brainer. Muistan, kuinka Pariisissa (lokakuu 2018) jokainen kadunkulma huokui ranskaa!

Belgiassa ranska on myös virallinen. Siellä ollessani Brysselissä (heinäkuu 2015) kuulin ranskaa jopa enemmän kuin hollantia.

Kanadassa ranska on iso juttu, varsinkin Quebecissä. Oon aina halunnu käydä siellä.

Sit on Luxemburg, Monaco, Sveitsi, ja ne Afrikan maat... Algeria, Gabon, Norsunluurannikko, Mauritania, Senegal... niitä on paljon! Osassa oon käynyt duunimatkoilla.

Missä Ranskan kieltä puhutaan?

Missä Ranskan kieltä puhutaan?

Ranska. Se on itsestään selvää. Mutta yöllä... yöllä ajattelen kaikkia niitä paikkoja, joissa se soi. Kuten kuiskaus aavikolla, ehkä? Tai kirkas huuto vuorten huipulla.

• Ranska, tietysti. Koti. Sen ääni on tuttu, turvallinen. Vaikka ... eihän se aina ole ollut sitä.

• Kanada. Montrealin kaduilla olen kuullut sen. Se on kaunis kieli, mutta se tuntuu myös vähän kylmältä. Muistan yhden syksyisen iltapäivän siellä… Lehtiä ja sateen haju. Ja ranskankielisiä lauluja jostakin kahvilasta.

• Belgia. Olen kuullut, että Brysselissä on paljon ranskankielisiä. En itse ole käynyt, mutta haluaisin. Kuuluuko sieltä jotenkin toisenlaista ääntä? Erilaista sävyä?

• Afrikka. Se on niin iso, niin monimuotoinen. Ajatus kaikista noista ranskankielisistä maista tuntuu ylivoimaiselta. Niin paljon tarinoita piilossa. Miten ne kaikki yhdistyvät? Tämä on se kysymys, joka vaivaa minua nyt. Miten niin paljon kulttuuria voi kietoutua yhteen kieleen?

Onko tämä hullua? Tunteeko kukaan muu näin? Yöllä on vaikea erottaa unelmaa todellisuudesta. Onko tämä vain nostalgian liian suuri annos? Tämä on liian raskasta, liian paljon ajateltavaa…

Sveitsi, Luxemburg, Monaco... Ne ovatkin vain pieniä pisteitä kartalla. Pienet äänet suuressa myrskyssä. Ranskankieliset äänet. Kaikki niin kaukana... ja kuitenkin niin lähellä.

Missä Amerikan valtiossa virallisena kielenä on ranska?

Aika pysähtyy. Kuin unta, hidas ja samettinen, muistojen samettisilla siivillä leijuen. Ranskan kieli, niin pehmeä kuin aaltojen liike rannalla. Se laulaa, kuiskaa, heijastuu vuorten rinteillä…

Louisiana... ei, odottakaa. Ei Louisiana. Virallinen kieli ei ole ranska siellä, vaikka historia hengittää sen läsnäoloa. Se on vain muisto, haalea henkäys menneisyydestä.

Aika virtaa eteenpäin, kuin hiekka käsistä. Muistojen virta kiihdyttää.

Mutta missä se on? Missä ranska on virallinen kieli? Amerikan valtiossa? Ei ole tällaista paikkaa.

Ajatukset sekoittuvat. Ranskan kieli, niin voimakas. Se värjää ajatukset, maalaa kuvia. Kuinka kaunista!

Ranskan Guayana, Etelä-Amerikassa. Siellä se elää. Aurinko paistaa ihollani, tunnen hiekan jalkojeni alla. Meri, se on mahtava, mahtava voima, joka heijastaa taivaan sinistä. Se on osa Ranskaa. Osa Euroopan Unionia.

• Ranskan Guayana: Virallinen kieli ranska. • Saint-Pierre ja Miquelon: Virallinen kieli ranska. Pieni pala Ranskaa, Atlantilla.

Myös Saint-Pierre ja Miquelon, pieni helmi pohjoisessa. Kylmä meri siellä. Toinen maailma. Ranskan lippu liehuu tuulessa. Ranska, niin kaukana, niin lähellä.

Aika jatkuu. Unenomainen tunne jää yhä. Ranskan kieli, se soi korvissani. Se on maailma, täynnä historiaa, täynnä kauneutta. Unelma…